Pentuhuumaa ja misseilyä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Yleinen | Lisätty 11.01.2014

Käytiin tänään (taas) katsomassa Mallan pentuja. Ne oli nyt neljäviikkoisia: aivan ihania pieniä taaperoita. Mahtava ikä: eivät vielä täysin riiviöitä, mutta jo eloisia ja liikkuvia. Tosi hyvin Malla niitä tuntuu hoitavan ja ihanan leppoisasti suhtautuu vieraisiin. Pennut oleilee laajalla alueelle ja niiden kanssa touhutaan paljon, joten uskon, että saamme lähtökohtaisesti aivan mahtavan pienen tollerin!

Pötkön kanssa on aika aloittaa näyttelyvuosi 2014. Huomenna Lahteen ryhmänäyttelyyn ja viikon päästä Turkuun kv-näyttelyyn. Hieman mietin tuossa tavoitteita tälle vuodelle, joskin niitten asettaminen näytelmissä on ehkä hieman naurettavaa. Mutta jotain täytyy aina pohtia. Tahtoisin sen Viron veteraani-valioksi, se on enää yhdestä sertistä kiinni. Ja sen jälkeen tahtoisin myös Viron valioksi. Hieman alkoi myös cacibin metsästys houkutella: kyllä se sen voisi saadakin tuolta Virosta tai Latviasta tai Liettuasta. Eri asia on, että mitä se tekee yhdellä caciblla, mutta tavallaan tahtoisin sille kuitenkin sellaisen, kun sitä ei vielä ole. Olisi pitänyt aloittaa aktiivinen Viron matkailu aiemmin, niin siitä ois ehkä saanut leivottua kv-valion?! Ehkä. Nyt taitaa olla jo hieman myöhäistä, kun ekan ja vikan välillä pitää olla vuosi.

No mutta, huomenna 20 bc:tä, viikon päästä 40 narttu-bc:tä! Huomenna tavoite tietenkin ROP-veteraani, Turussa sitten pitänee tyytyä johonkin muuhun. Sitä ehtii tässä miettimään.

Muutama pentukuva, on ne vaan niin ihania!

IMG_2742 IMG_2739 IMG_2732

Valoa elämään

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Yleinen | Lisätty 08.01.2014

Käytiin tänään Jipiin kanssa eläinlääkärissä: kaikki veriarvot on erinomaiset! Tosi hienoa. Eläinlääkäri ei edes löytänyt pattia, se on pienentynyt niin paljon. Mutta kuulemma vain lakaistu maton alle eli hävinnyt kokonaan.

Jipii-raukka oli niin urhea siellä. Sitä jännittää verenimu kauheasti, joten se tärisi taas kerran kuin haavanlehti. Lopuksi kun laskin lattialle, niin odotti raukka mässyä, mutta kun tämä eläinlääkäri ei tiennyt tapaa, niin mässy jäi saamatta. Jipii otti sitten mun hanskan suuhun ja törötti se suussa siinä lattialla sillä aikaa kun eläinlääkäri lähti hakemaan seuraavaa lääkeannosta. Kun lääkäri toi kapselit, en ehtinyt sanoa kuin alkua ”Se ottaa ne varmaan ihan kun vaan tarjoat…” kun se oli jo ottanut hanskan Jipiin suusta, avannut sen kidan ja tunkenut kapselit sinne. Jipii nielaisi (varmaan paniikissa) ne heti, lääkäri antoi hanskan takaisin ja J jatkoi outojen tapojen ihmettelyä hanska suussa. Pahasti kyllä mulkaisi sitä lääkäriä! Niin reipas, niin rassu, mun Jipii 🙂

Toissailtana käytiin ihastelemassa Lux-Helsinki valoteoksia. Tässä muutama Tuomon otos.

IMG_2681 IMG_2687 IMG_2693 IMG_2679 IMG_2676 IMG_2657

Jipiin hampaat kunnossa ja muuta pohdintaa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Yleinen | Lisätty 08.05.2013

Käytin Jipon eläinlääkärissä kun sillä on pienet alaetuhampaat lohkeilleet. Onneksi olivat kuitenkin silleen ehjät että juuret ei ollut auki ja siten se sai pitää purukalustonsa huonoimmatkin lenkit vielä. Oli se aika liikkis kun eläinlääkäri kaivoi ja raaputti yhtä isoa raateluhammasta että sai selville onko siinä vain hammaskiveä vai muutakin vikaa. Toinen törröttää kauhuissaan kiltisti pöydällä. Pikku Jipii-parka, niin kiltti 🙂

Välillä meinaa tulla ylitarkaksi noiden vanhenevien eläinten kanssa. Pienikin vaiva huolettaa heti. Kun eihän ne ikuisesti elä ja vanhuuden vaivoja alkaa jo tulla. Mutta onneksi ovat olleet noin hyväkuntoisia ja onneksi on pysynyt järki päässä noiden eläinlääkärillä käyttämisessä.

Toinen mikä mietityttää on lihaskunto. Nehän käy Tamaralla hierottavana pari kolme kertaa vuodessa, mikä on musta tosi hyvä, koska silloin saadaan alkavatkin jumit kiinni ja aukaistua. Yllättävän moni aktiivisesti koirien kanssa harrastava ei käytä koiriaan missään hierojalla, koskaan. Mietinkin, että missä se raja menee, mikä on järkevää ja mikä ei. Onneksi Tamara sanoo suoraan että onko tarve tulla eikä väkisin tuputa seuraavaa aikaa. Maksaahan se, mutta jos sen ansioista koirat pysyy hyvässä kunnossa pidempään niin on sen arvoista minusta.

Toinen mitä mietin yksi päivä on koirien ulkoitus. Olen pitänyt tärkeänä, että koirat pääsee säännöllisesti, mielellään useita kertoja viikossa metsään vapaana juoksemaan. Hihnassa kovalla alustavalla kävely ei vaan voi olla kovin hyvää eikä monipuolista liikuntaa. Meidän koti on onneksi tällaisessa ihanassa paikassa, että metsään meneminen on helppoa. Mietinkin, että tulisiko sitä kaupungista lähdettyä usein metsään?

Metkun eläkkeellejääminen lähestyy. FRF:stä se jää pois virallisesti 3.6. ja agilityeläkkeelle aattelin jättää sen juhannuksena. Ja viimeinen askel on kansalliset hälyhommat, joista se jää pois  2.7., kun sillä vanhenee jälkitulos. Sen jälkeen käydään sitten näyttelyissä vielä, ainakin Pärnussa heinäkuussa. Ja sitten nautitaan eläkepäivistä? Outoa. Onneksi Jipii on vielä menossa täysillä mukana!