Varsinainen raivopää

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 10.02.2014

Huh, miten voi noin pieni ja noin syötävän suloinen kakara olla noin kova raivoamaan? Se ei huuda sitä, että on erossa meistä tai koirista, vaan sitä, että se ei pääse menemään niinkuin haluaa. Todella pahanääninen raivoaminen jatkuu kauan. Rasittavaa. Sama toistuu auton kuljetusboxissa. No eipähän ole matkapahoinvoiva ainakaan.

Muuten Iisi vaikuttaa aika mukavalta tyypiltä. Se on tosi utelias ja innokas, ja vaikka miten olisi juuri raivonnut autossa niin on heti kuitenkin valmis tutkimaan paikkoja ja menemään eteenpäin. Käytiin pikaisesti kaverilla, jolla on kaksi kissaa. Kovasti Iisi olisi halunnut leikkiä niiden kanssa. Kissat oli eri mieltä asiasta ja pakeni pöydälle tai laitettiin evakkoon, Iisi kun ei ihan ymmärtänyt, mitä suhina tarkoittaa 😀

Yöt on nukuttu hyvin, molemmat yöt noin 8 tuntia ja ilman pissoja! Käsittämättömän hienoa! Tosin mulle lomalla herääminen puoli seiskalta on aika paljon vaadittu, mutta eihän tämä mikään lepoloma olekaan.

Jippo suhtautuu Iisiin ihan hyvin. Vähän Jiposta on outoa, että tyyppi haluaa alkaa leikkimään aamulla seitsemältä, kun siis silloinhan kuuluu nukkua. Aika vähän Iisi on härkkinyt Jippoa ja houkutellut leikkiin, enemmän vain seurailee. Pötkö parka puolestaan kuvittelee, että Iisi katoaa jos sitä ei ole huomaavinaan. Pötköä ärsyttää sen kiljuminen ja leikkiminen vinkuvilla leluilla. Iisi menee katselemaan Pötköä, jos se on kompostiverkon takana. Ihan kuin eläintarhassa! Aikaa varmasti ottaa, ennen kuin niistä kahdesta tulee kaverit.

Käsi uupuu, mut minkäs teet!

Käsi uupuu, mut minkäs teet!

 

Iisi muutti taloon

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 08.02.2014

Lopultakin tämä päivä koitti: pieni tolleripoika Nitric Slow’N’Easy eli Iisi muutti meille! Jippo tuntuu tykkäävän ja haluaisi kovasti leikkiä. Pötkö on ulkoistettu tämän viikonlopun ajan, sunnuntaina se raukka saa sokin.

Lexi, Hertz, Iisi ja Lumi.

Lexi, Hertz, Iisi ja Lumi.

Iisi

Iisi

Iisi

Iisi

 

 

Rankka päivä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Tollot | Lisätty 31.01.2014

Tänään oli niinku lomapäivä. Palkkatyöstä siis. Luvassa ei kuitenkaan ollut rento lepopäivä, vaan kaikkea vähemmän kivaa.

Aamulla herätyskello soimaan (niinpä!) vain hieman normaalia myöhemmin. Tosi kylmässä etsimään Hakunilan terveysasemaa, jossa oli aika varattuna Samatalle (oikeasti sen nimi kirjoitettiin noin). Pieni ja lyhyt intialaistaustainen nainen otti minut vastaan muutaman minuutin etuajassa ja sitten vaan nopeasti vilkaisi luomea, joka selässä hieman hankalassa paikassa vaivaa. Samata sanoi, että on hyvälaatuinen rasvaluomi (niinkuin tiesinkin), mutta voidaan poistaa jos haluan. Ja jos minulla olisi nyt heti aikaa, niin voidaan tehdä saman tien. Samata soitti samantien hoitsulle ja varmisti, että toimenpidehuone on vapaa. Sitten se lähti kauhealla vauhdilla sinne toimenpidehuoneeseen, oikeasti en pysynyt perässä kun en viitsinyt juosta siinä käytävällä. Paita pois, lavetille makaamaan ja välineet esille. Pikainen puudutus, veitsen heilautus ja vola, luomi veks. Hoitsu antoi hoito-ohjeet ja olin ulkona 20 minuutissa. Tuota sanoisin tehokkaaksi toiminnaksi! Tikkien poistoon reilun viikon päästä voin vaan marssia ilman ajanvarausta. Lasku tullee perästä. Homma toimi!

Kotona sit ehti käydä suihkussa räpeltämässä, kun eihän sitä selkää tietty saanut kastella ja hiukset piti kuitenkin saada pestyä ennen seuraavaa menoa eli Tuomon ukin hautajaisia. Suunta siis Nummelaan, jossa oli oikein kaunis ja tunnelmallinen siunaus- ja kahvitustilaisuus. Itkeäkin piti, tietysti, kun kaikki muutkin itki. Minusta ei kyllä koskaan tulisi pappia! Vaikken olisi näin pakana, niin itkisin varmaan kaikissa häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa! Vaikken tuntisi ketään. Eihän siitä mitään tulisi.

Voileipäkakkuähkyn jälkeen kotiin hakemaan Jipii ja nokka kohti HauMauta. Oli toisen tarkistustsekkauksen aika. Lääkärinä oli tänään uusi tapaus, sellainen tosi paljon höpöttävä, sydämellinen täti. Oli melkein jo koominen. Mutta mukava, ja Jipii arvosti, kun sai mässyä. Jipiin hotkaistessa mässyt purematta sanoin Jipiille, että noinkohan ehdit maistaa mitään, niin se täti alkoi selittää ”ei voi antaa paljoa kun voi mennä vatsa sekaisin kun nämä on aika vahvoja”. Luuli siis, että arvostelin sitä määrää 😀 Piti paikata ”tarkoitin vaan sitä nopeutta…”. Jipiiltä tsekattiin veriarvot ja ne oli edelleenkin kunnossa, joten uusi satsi lääkettä naamariin ja seuraava setti kotiin mukaan! Joten ihan heti ei tartte mennä takaisin. Ihanaa 🙂

Kun sitten äsken tuli kotiin, niin olikin sellainen olo, et vois mennä saman tien nukkuun! Jotenkin liian jännä päivä kaikkinensa. Onneksi tällaisia ei ole liian usein ja toisaalta, tulipahan monta tärkeää asiaa hoidettua.

Tuomo muuten pelasi korttinsa loistavasti! Luulin, olin jopa ihan varma, että se oli jo unohtanut, että haluan ”Rakkautta ennen keskiyötä” -leffan kotiin DVD:nä tai Bluerayna. Kunnes tänään oli tullut postipaketti, jonka se lykkäsi mulle, että avaa. No minä avasin, pupattaen samalla ”olet taas tilannut jotain pelejä…” ja sieltä paljastui tuo leffa! Wau 🙂

Tähän vielä yksi pentusöpöstelykuva Iisistä. Viikko vielä – vai enää. Tuo kaveri oli osoittautunut pentutestissä ”kympin pelastuskoiranaluksi”. Ei kuulemma pelkää ääniä, on suunapäänä menossa kaikialle, riekkuu itsestään tasapainolaudalla ja taitaa osata jo ilmaistakin tai ainakin käyttää ääntänsä. Saa nähdä miten helisemässä ollaan tämän pienen punanenän kanssa! Ja Pötkö-parka! Ei tuu oleen helppo seuraavakaan loma…

IMG_2824

Missi-Pötkö Turuus

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 18.01.2014

Pötkön missivuoden toinen näyttelyreissu suuntautuu Turun kv-näyttelyyn. Veteraaninarttuja oli tosi paljon, jotain 10 kpl ja joukossa siis kovia tähtiä. Tuomarina oli italialainen Antonio Di Lorenzo, vanhempi herra, joka selkeästi halusi nähdä bortsujen liikkuvan hyvin ja toisaalta oli kovin tarkka siitä, että mässyjä ei saanut syöttää kehässä ja liikkuessa hihnan piti olla löysällä. Itse myös veikkaan, että ilme oli tärkeä. Erinomaisia jaettiin runsaasti eikä SA:takaan pihistelty. Pötkökin sai erin (kuten melkein kaikki veteraaninartut) ja oli sitten luokkansa neljäs. Täytyy olla tyytyväinen, kun taso oli niin kova. ROP oli veteraani, sellainen hieman turhan tanakassa kunnossa (tai siltä näytti) esitetty pienehkö sievä narttu.

Pötkön arvostelu: ”Feminine, excellent type, very good proportion in body. Excellent colour and coat, well angulated rear, good shoulder, typical movement and tail.”

Nyt sitten ei olekaan Pötkölle mitään näyttelyä tiedossa! Paitsi että kesällä Riikaan? Mutta mulle on! Menen ehkä Majkan ihanan (söpön) pikku Mopin kanssa ponien katselmukseen turistiluokkaan. Siitä tulee hauskaa! Moppi on kuulemma perinteisesti ollut aina luokkansa viimeinen, josko nyt muutetaan sekin perinne – ja ollaan vaikka tokavikoja? 😀 Enivei, mähän tunnen jo nyt enemmän pon-ihmisiä kuin tolleri- ja bortsuihmisiä yhteensä, joten mikä jottei. Otan sinne Iisin mukaan ja mennään pällistelemään. Iisi parka, se varmaan oppii luulemaan, että on pon! Veikkaan, että sen elämässä tulee olemaan aika paljon poneja…

Mut joku näyttely tartteis kyl Pötkölle nyt kehittää…

p.s. Kommentti-kenttä on pois käytöstä toistaiseksi ylenmääräisen spämmin vuoksi.

Pötkön misseilyvuosi korkattu!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 12.01.2014

Tänään oltiin Lahdessa ryhmänäyttelyssä Pötkön kanssa. Tuomarina oli Pirjo Aaltonen, bortsuja oli ilmoitettu noin 20. Pötkö oli ainut veteraani. Tulos oli aika yllättävä: erinomainen, luokan paras, SA ja ROP-veteraani ja paras narttu! Tuo viimeinen tuli hieman puun takaa, joskin taso oli aika huono. Paikalla ei ollut yhtään (muuta) valionarttua ja vaihtelu oli todella suurta. Paras narttu -kisassa oli  kolme osallistujaa. Mutta silti, edelleenkin jaksaa yllättää, että vanha kapinen rukkanen pärjää! Paras uros oli nuori ja todella iso, kunnon korsto. Ei mikään nätti minusta. Mutta tuomari tykkäsi ja se voitti sitten rodun parhauden.

Veteraanivoiton vuoksi jäätiin koko pitkäksi päiväksi odottamaan BIS-veteraani -kisaa. Viime vuonna tuolla oltiin siinä neljänsiä, joten hieman toivoin, että josko nytkin. Pötkö pisti parastaan, mutta ei auttanut, ei sijoitusta.

Mukana olleet Mölli ja Misa pärjäsivät ihan kivasti: Mölli pu2, serti ja Misa eri1.

Pötkön arvostelu:

”11-vuotias veteraaninarttu. Pirteässä, hyvässä kunnossa, oikeat mittasuhteet, tyypillinen pää ja ilme. Hyvä runko. Hyvät kulmaukset. Liikkuu tehokkaasti sivulta, hyvät edestakaiset liikkeet.”

Pentuhuumaa ja misseilyä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Yleinen | Lisätty 11.01.2014

Käytiin tänään (taas) katsomassa Mallan pentuja. Ne oli nyt neljäviikkoisia: aivan ihania pieniä taaperoita. Mahtava ikä: eivät vielä täysin riiviöitä, mutta jo eloisia ja liikkuvia. Tosi hyvin Malla niitä tuntuu hoitavan ja ihanan leppoisasti suhtautuu vieraisiin. Pennut oleilee laajalla alueelle ja niiden kanssa touhutaan paljon, joten uskon, että saamme lähtökohtaisesti aivan mahtavan pienen tollerin!

Pötkön kanssa on aika aloittaa näyttelyvuosi 2014. Huomenna Lahteen ryhmänäyttelyyn ja viikon päästä Turkuun kv-näyttelyyn. Hieman mietin tuossa tavoitteita tälle vuodelle, joskin niitten asettaminen näytelmissä on ehkä hieman naurettavaa. Mutta jotain täytyy aina pohtia. Tahtoisin sen Viron veteraani-valioksi, se on enää yhdestä sertistä kiinni. Ja sen jälkeen tahtoisin myös Viron valioksi. Hieman alkoi myös cacibin metsästys houkutella: kyllä se sen voisi saadakin tuolta Virosta tai Latviasta tai Liettuasta. Eri asia on, että mitä se tekee yhdellä caciblla, mutta tavallaan tahtoisin sille kuitenkin sellaisen, kun sitä ei vielä ole. Olisi pitänyt aloittaa aktiivinen Viron matkailu aiemmin, niin siitä ois ehkä saanut leivottua kv-valion?! Ehkä. Nyt taitaa olla jo hieman myöhäistä, kun ekan ja vikan välillä pitää olla vuosi.

No mutta, huomenna 20 bc:tä, viikon päästä 40 narttu-bc:tä! Huomenna tavoite tietenkin ROP-veteraani, Turussa sitten pitänee tyytyä johonkin muuhun. Sitä ehtii tässä miettimään.

Muutama pentukuva, on ne vaan niin ihania!

IMG_2742 IMG_2739 IMG_2732

Valoa elämään

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Yleinen | Lisätty 08.01.2014

Käytiin tänään Jipiin kanssa eläinlääkärissä: kaikki veriarvot on erinomaiset! Tosi hienoa. Eläinlääkäri ei edes löytänyt pattia, se on pienentynyt niin paljon. Mutta kuulemma vain lakaistu maton alle eli hävinnyt kokonaan.

Jipii-raukka oli niin urhea siellä. Sitä jännittää verenimu kauheasti, joten se tärisi taas kerran kuin haavanlehti. Lopuksi kun laskin lattialle, niin odotti raukka mässyä, mutta kun tämä eläinlääkäri ei tiennyt tapaa, niin mässy jäi saamatta. Jipii otti sitten mun hanskan suuhun ja törötti se suussa siinä lattialla sillä aikaa kun eläinlääkäri lähti hakemaan seuraavaa lääkeannosta. Kun lääkäri toi kapselit, en ehtinyt sanoa kuin alkua ”Se ottaa ne varmaan ihan kun vaan tarjoat…” kun se oli jo ottanut hanskan Jipiin suusta, avannut sen kidan ja tunkenut kapselit sinne. Jipii nielaisi (varmaan paniikissa) ne heti, lääkäri antoi hanskan takaisin ja J jatkoi outojen tapojen ihmettelyä hanska suussa. Pahasti kyllä mulkaisi sitä lääkäriä! Niin reipas, niin rassu, mun Jipii 🙂

Toissailtana käytiin ihastelemassa Lux-Helsinki valoteoksia. Tässä muutama Tuomon otos.

IMG_2681 IMG_2687 IMG_2693 IMG_2679 IMG_2676 IMG_2657

Jipiin vointi

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 04.01.2014

Jipiin voinnista on tullut paljon kyselyitä, kiitos vaan välittämisestä 🙂 Jipii on voinut edelleen ihan normaalisti eli hyvin. Lääke ei aiheuttanut mitään (näkyviä) haittavaikutuksia ja vaikuttaa siltä, että se on tehonnutkin: patti on enää murto-osa siitä mitä se oli alussa! Ensi viikolla menemme taas eläinlääkäriin saamaan uuden annoksen ja katsomaan mikä tilanne on valkosoluarvojen suhteen. HauMaussa eläinlääkäri vaihtui Hanna Pihlmanista Heikki Putroon, mutta se sopii. Putro on kuitenkin Suomen ”pattiguru”. Jipiin kanssa eletään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kisauran jatkuminen katsotaan kuukausi kerrallaan, joskaan en elättele paljoa toiveita sen suhteen.

Eläinlääkäririntamalla on muitakin muutoksia: lempparilääkäri Pilvi Lassila ei ota enää vastaan HauMaussa vaan perusti Tammistoon oman Univet-klinikan. Hieman meinasin, että jos alkaisin siellä sitten käymään pennun kanssa.

Niin, pentu 🙂 Kyllä se nyt sitten helmikuun alussa meille tulee tosiaan. Nimen mietintä on ollut kovin vaikeaa, mutta lopulta se vaan tuli, kiitos Majkan! Tästä hyvästä Majkasta tuli virallisesti pennun kummitäti! 😀 Virallisesti pieni herra on ”Nitric Slow’n’Easy” ja sitä kutsuttaneen nimellä Iisi. Tuo Slow’n’Easy on Whitesnaken biisi ja varmaankin riittävän ironinen nimi energiselle tolleripojalle.

Mutta nyt jatkuu normaalin (?) elämän viettäminen: jälkeä tallaamaan!

Jipii noin kaksi vuotta sitten. Silloin oli lunta!

Jipii noin kaksi vuotta sitten. Silloin oli lunta!

Pentukuumetta

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 27.12.2013

Onhan sitä jo jahkattukin, useampi vuosi. Empä tiedä äkkiseltään ketään, kuka venyttäisi pennun ottamispäätöstä näin paljon. Luulisi, että nyt sitten tulossa on täydellinen pentu 😀

Sitähän ei voi tietää, mutta toivoa aina voi. Josko se olisi edes terve. Taloon muuttaa siis helmikuussa pieni punanenä, tolleritaapero Nitric-kennelistä. Kun kerta kaikkea pitää kokeilla, niin otetaan nyt sitten kokeiluun uros-koiran omistaminenkin.

Pötkö-parka saa paskahalvauksen, josta toipumiseen menee varmaan useampi viikko ellei kuukausi. Jippo voi tykätäkin. Vanhus-parat, ei ole helppoa.

Nimiehdotuksia otetaan vastaan! Metku-Jippo teemaa tekisi mieli jatkaa, mutta millä? Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona sillä teemalla on Källi. Joku siinä vaan on, ettei se ihan täysin nappaa. Entä jos vaihtaisi teemaa? Tai antaisi vain jonkun nimen ilman teemaa? Vahva ehdokas on myös Poju. Mutta voisi se olla joku muukin, mutta mikä? Eihän sitä ole pakko päättää ennen pennun tuloa, mutta jotenkin kiva se olisi. Virallinenkin nimi voisi kertoa tai auttaa, mutta sitä en vielä tiedä.

Hurjaa, että kohta meillä on sisälle pissaava ja kakkiva, pureva, kiljuva pieni riiviö, joka ei olekaan kuin ihmisen mieli ja toimi kuin ajatus. Rääpäle, mille pitää opettaa ihan kaikki. Huh. Mutta toisaalta se on aika jännää. Ja ihanaa! Olen miettinyt jo sitäkin, että tuleeko siitä sukkapallo-koira. Aika näyttää senkin, mutta että alanko edes yrittämään sitä? Rullatolloa siitä ei tule, se on varma se. Melkein voisin vannoa, että jos haukkuminen ei jostain syystä onnistu, niin siitä ei tule sitten pelastuskoiraa. Mutta ehkä noin pahaa uhkausta ei kannata ääneen sanoa.

Kaikkea muutakin tarttee miettiä ja suunnitella. Missä se nukkuu? Mitä se syö? Mihin kaikkialle mun tarttee jo nyt ilmoittautua sen kanssa? Mihin vien sen rokotuksiin? Mitä alan opettamaan ensimmäisenä ja miten? Oppiiko se matkustamaan autossa vai onko pahoinvoiva? Missä se on yksinollessaan? Pitäisikö (saisiko) ostaa tosi paljon kaikkia uusia leluja ja hihnoja ja pantoja ja vaikka mitä? Argh…

Voi Jipii minkä teit!

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 15.12.2013

Viime viikot on ollut hieman suru puserossa ja ahdistus rinnassa. Käytin koirat normihieronnassa Tamaralla tuossa pari viikoa sitten. Tamara löysi Jipolta sellaisen golfpallon kokoisen patin tuosta kaulan sivusta. Patti on kiinteä, eikä yhtään sellainen rasvapatin oloinen löllö. Varasin sitten ajan eläinlääkärille, joka otti ohutneulanäytteen. Patologin lausunnon mukaan patti vaikuttaa erittäin todennäköisesti olevan histiosytaarinen sarkooma.

Tarkoittaa suomeksi sitä, että se on pahalaatuinen kasvain. Leikata ei voi, kun samalla lähtisi etujalka. Sytostaattihoitoa voi kokeilla, sen pitäisi olla hyvin siedetty ja pysäyttää kasvaimen kasvua ja ehkä pienentääkin sitä. Mutta on kuitenkin tehokkaasti leviävä ja etäpesäkkeitä voi olla/tulla pernaan, imusolmukkeisiin ja keuhkoihin. Jossain vaiheessa kasvain ei vaan reagoi enää lääkkeeseen tai maksa-arvot kohoaa liikaa tai tulee muita pahoja haittoja. Hyvässäkin tapauksessa ennuste ei ole kummoinen, puolisen vuotta jos on menossa mukana niin hyvä niin. Eläinlääkärin mukaan pitää elää mahdollisimman normaalia elämää. Ja niin tehdään. Eilen oltiin etsinnässä, käydään treeneissä ja hieman tekisi mieli mennä vielä agilitykisoihinkin. Kevään kisareissu Ruotsiin pitää kuitenkin ehkä unohtaa, samoin haaveet SM:ista.

Että sellaista. Vetää hiljaiseksi. Meidän Jipii, Ölmi, -11. Kisakoira, elämänsä kunnossa oleva pieni ahne punanenä. Yhtäkkiä se onkin sairas ja kohta sitä ei ole. Ei näin vaan voi käydä. Vaikea on hyväksyä tätä todeksi. Elämä on. Joskus vaan niin syvältä.

joulukuu 12