Sukkapallon syventävät

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 28.09.2014

Tänään ajelin Saloon Annikan Himasen ”oppiin”. Hieman ahdisti sukkapalloilu, kun sitä tekee silleen ”itsekseen”, ettei kukaan asiaan syvällisesti perehtynyt ole seuraamassa. Oli jo hetken ollut sellainen tunne, että mennäänkö me oikeaan suuntaan vai pitäisikö jotain tehdä toisin.

Mukaan Saloon sain houkuteltua Irenen, joka on kiinnostunut sukkiksesta ja Sonjan, joka tekee sukkista ja jolla oli muutama oma murhe kysyttävänä. Ajattelin, etten pyydäkään enempää porukka mukaan, ettei mene koko päivää. Vaikka menihän se silti. Mutta oli antoisia keskusteluja ja hyvät treenit!

Iisin kanssa tekemisessä on ollut se ongelma, että se juoksee mun perässä ”laidalta laidalle” ja mun mielestä se ei tekee sitä liian vähän aikaa. En ole oikein keksinyt, että miten saisin pidennettyä treeniä ja toisaalta on ollut sellainen tunne, ettei me oikein tehdä yhdessä.

Salossa tehtiin muutama sukkistreeni, niin että Annika näki tilanteen ja sitten keskusteltiin.

Päivän opit lyhyesti:

1) On hyvä, että Iisi oikeasti näkee sukkiksen menevän piiloon, ei ihmisen. Että se etsisi sitä palloa eikä alkaisi kytätä ihmisiä, esim. häiriöhenkilöitä. Tämä ei vielä ongelma, mutta koitetaan estää sitä muodostumasta sellaiseksi.  Eli tässä ollaan edetty hieman turhan nopeasti pari viime treeniä, ja nyt sitten palataan askel taaksepäin. Eli pallo heitetään avustajalle, joka heittää sen piiloon tai menee pallon kanssa piilon suuntaan, niin että koira luulee pallon katoavan raunioihin.

2) Vähemmän ihmisiä treeniin. Tänään taas Iisi oli ihan tyytyväinen siihen, että hänen kanssaan jäi muutama hengaamaan, vaikka mä katosin pois. Se pieni kun luottaa kaikkiin. Ratkaisu tulikin hieman yllättävästi sitä kautta, että Annika käski Sonja ja Irenen autoon ja lähti itse minun perään. Iisille tuli hätä, se nappasi pallon ja oli oikeasti huolissaan, että missä olin. Kun se löysi mut, se oli TOSI helpottunut, ja sitten saatiinkin vaihto. Seuraavassa treenissä Iisi teki ihan eri tavalla mun kanssa hommia eikä päästänyt mua katoamaan. Eli virheestä oppii.

3) Viitaten edelliseen; mun ei tartte juosta pituutta vaan enemmänkin kadota nurkan tms. taakse. Käy.

4) Iisi ei enää mene siihen halpaan, että ”olevinaan” juoksen. Kyllä mun pitää oikeasti edetä. Huoh.

5) Kehumisen ei tarvitse olla yhtäjaksoista puuroa, vaan välillä kunnon kehut ja sit (saan olla) hiljaa. Silloin Iisi keskittyy enemmän omaan toimintaan eikä sen tartte katsoa mitä mä pelleilen.

Summa summarum: Sukkapallo tuntuu toimivan Iisillä, se käy siihen kuumana ja se tykkää siitä. Sen tapa on juosta sen kanssa, eikä jäädä mälväämään sitä tai heitellä, tappaa tai muuten touhuta sen kanssa. Liike on tärkeää. Valitettavasti tähän asiaan ei voi vaikuttaa, vaan tuolla mennään. Iisi etsii innolla ja on ihan kierroksilla menossa etsimään. Alustat ei vaikuta olevan ongelma. Joten hyvällä mallilla ollaan, tuota nyt vaan jatketaan, tie on pitkä ja koskaan ei ole valmis. Mutta eiköhän tosta hyvä tule, edelleenkin uskon asiaan, vaikken siitä vieläkään ihan kauheasti tykkää.

Maalimiehillehän tuo on tosi helppoa, senkus annat pallon. Maalimiesten ei tarvitse osata leikkiä tietyllä tapaa, ei ole väliä onko mm nainen vai mies, tuttu vai tuntematon, iso vai pieni. Pallo on tärkeintä. Uskon siksi, että tuo sopisi aika monelle koiralle, koska koiran ei tarvitse jäädä maalimiehen luokse, sen ei tarvitse ”uhmata” maalimiestä haukulla. Ne koirat, mitä tiedän olevan sukkispalkkauksella, toimii loistavasti. Vaikka ovat kovin eri tyyppisiä. Meidän valinta se ainakin on, ja vaikka joskus ei menisikään niin hyvin, niin en siitä luovu. Eihän ruoallakaan palkattavaa koiraa vaihdeta lelulle heti kun tulee mutkia matkaan.

Sonjan ja Irenen ongelmiinkin saatiin ideoita, ja BtB (back to basic) on ainakin osittain edessä heillä(kin). Minusta ajatustenvaihto oli hyödyllistä, toivottavasti Sonja ja Irene miettii samoin.

Kiitos vielä Annika, kyllä mä opin ja koirakin oppi ja hyvä siitä tulee, vaikka hieman pessimisti ajoittain olenkin 😉

DSC06677

 

 

Iisi, lapsimissi (tai -mister)?

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 26.09.2014

Iisin pentunäyttelykäynnit ”huipentui” rodun erikoisnäyttelyyn Tollershowhun, joka pidettiin 24.8. Riihimäellä. Kerrankin paikalla oli muitakin kakaroita, yhteensä kuusi urospentua, joista kaksi Iisin sisarusta. Odotukset ei olleet korkealla, kun Iisi oli tosi takakorkean kakaran näköinen ja muut (toisesta pentueesta) näyttivät karhumaisilta kultaisennoutajan aluilta. Mutta kuitenkin elättelin toiveita edes sijoituksesta.

Iisin esiintyminenkin on huonontunut sitä mukaa kun hajut on alkanut kiinnostaa ja liikkuminen on yhtä nenä maassa menemistä. Seisominen sentään suunnilleen onnistuu. Tuomarina oli suomalainen Riitta Niemelä ja arvostelu tällainen: ”Hyvät mittasuhteet omaava 8 kk ikäinen pentu. Pää saa iän myötä kehittyä ja kuono saada lisää täytettyä. Sopiva kaulan pituus. Hyvä selkä. Hieman laskeva lantio. Hyvä kylkiluiden kaarevuus. Melko pitkä lanneosa. Kokoon soipiva raajaluusto. Hyvät pennun liikkeet. Miellyttävä käytös.”

Sillä ulos ensimmäisten joukossa! Iisin veljet Hertz ja Rambo pärjäsivät hienosti ollen 3. ja 4., kultsu-möhköjen viedessä korkeammat palkintosijat.

Hertz, Rambo ja Iisi

Hertz, Rambo ja Iisi

Ehkä Iisin ura siis olikin tähdenlento?

No, sitä kun en purematta niele, niin ilmoitinpa sen sitten vielä Porvoon nöäyttelyyn 13.9., jolloin sillä oli ikää 9 k ja 1 päivä eli juuri se, mitä vaaditaan junioriluokkaan 😀 En edes itse päässyt paikalle, kun samana päivänä oli Ipor-rauniokoe Helsingissä, ja halusin tehdä siellä tuomariharjoittelun. Onneksi mulla on tosi reipas KNAM ja onneksi Iisin veljen omistaja Senni lupasi viedä Iisin kehään. Tuomarina oli ruotsalainen Bo Skalin ja kilpakumppaneita yksi, selkeästi vanhempi, reilun vuoden ikäinen uros. Arvostelu: ”Trevligt temperament. Fortvarande mycked valping och behöver ha mer tid. Bra huvud. För dagen litet bak hög. Bra längd pä kroppen. Passande benstemmer. Bra vita tecken. Bra pälskvalitet.” Sillä Erittäin Hyvä. Olin kyllä NIIN samaa mieltä tuomarin kanssa, juuri tuollainhan se on! Joten EH ei oikeastaan edes harmita, kun sanotaan noin asiasta.

Näin hienosti Iisi meni Sennin kanssa.

Näin hienosti Iisi meni Sennin kanssa.

Hauskaa :)

Hauskaa 🙂

Nyt ipana saa hieman kasvaa ja kehittyä. Ehkä Messariin sen kuitenkin saatan ilmoittaa, kun noita junnunäytelmiä ei sen kohdalle montaa ehdi osua muuten. Esittäjäkin on jo buukattu 🙂

Tavoitteita, onko niitä?

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 23.08.2014

kuva 1

Tuossa tänään tulin hieman miettineeksi tavoitteita Iisin kanssa. Tähän asti on edetty aika hissukseen, olen halunnut antaa pennun olla pentu ja katsoa mihin suuntaan se kehittyy ja kasvaa (kasvaako?). Nyt kuitenkin iski olo, et ”tartteis varmaan tehdä jotain”. Vaikka onhan me tehty, paljonkin. Tottista aloitettu, vähän agilityä, sukkapalloa, jälkeä, tapakasvatusta, noutajajuttuja. Mutta myös on koitettu leikkiä, tavata muita koiria, matkustaa ja tottua asioihin. Näyttelyitä on koluttu, mutta siihen tulee nyt hieman taukoa, kun tuo ipana on aikamoisessa ”vaiheessa”. Jos kerran kävisi jossain junioriluokassa pyörähtämässä?

Mutta mihin tähtään? Lajeja kun on niin miljoona. Tänään tajusin, että haavenani on joskus päästä MM-kisoihin, nimenomaan pelastuskoirapuolelle ja siellä raunioille. Yksilöihin tai oikeastaan vielä mieluummin joukkueeseen. Se voisi olla ykköstoive. Toki haluan suorittaa (yksilö)rauniokokeet, ainakin iporit, alkaen soveltuvuuskokeesta.

Myös FRF-toiminta kiinnostaa, mutta katotaan riittääkö aika ja rahkeet siihen.

Ja tietysti olisi kiva saada Iisi ”oikeaksi” pelastuskoiraksi. Ja päästä joukkue-SM:iin. Niin kovasti harmittaa, että se jää taas väliin.

Haku vaan ei tunnu mun jutulta, sen jättänen vähemmälle, mutta ehkä sitäkin sitten joskus enemmän.

Jäljen suhteen toivon, että Tuomo innostuu niin paljon, että suorittaa sen kanssa pelastusjälkikokeet.

Agilityssä olisi kiva, jos Tuomo saisi siitä kisakoiran, sellaisen minkä kanssa voisi vaikka huvikseen kisailla.

Tokossa voisi käydä huvin ja kisakokemuksen vuoksi, mutta se vaan ei ole mun juttu.

Ja toki vesipelastuksen soveltuvuuskoe on hieman hampaankolossa, eli sinne kai sitten.

Näyttelyissä se voisi pärjätä, mutta selvinnen vaikkei pärjäisi. Koska sitten jos se pärjää, niin sit tarttee mennä taipparikurssille….huh.

Että sellaista pienen koiran pään menoksi. Pitänee alkaa tehdä järjestelmällisemmin töitä unelmien eteen, kai se pentukausi alkaa muuttuu murkkuiäksi, mörkökaudeksi ja nuoren koiran elämäksi. Kunhan pysyisi terveenä tuo pieni mies.

8 kk

Pötkö Maailman Voittajassa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 13.08.2014

Menin sitten ilmoittamaan Pötkön Maailman Voittaja -näyttelyyn Majkan yllyttämänä. Onhan se totta, että jos on koira, jonka sinne voi viedä ja se on kerrankin Suomessa, niin kannattaa osallistua. Kilpailuviettinen kun olen, niin tietenkin lähdin tavoittelemaan Pötkölle Veteraani Voittaja -titteliä.

Veteraaniluokassa oli seitsemän narttua, kaikki kauniita, menestyneitä valioita, jotka olivat hyvässä kunnossa ja esitettiin nätisti. Mukana oli myös yksi minun mielestä ehdottomasti kauneimmista ”muun värisistä” bortsuista, Pikkupaimenen Razzle Dazzle. Muut olivat Metkua nuorempia, osa reilusti, osa vain vuoden tai silleen.

Tuomarina oli australialainen vanha rouva Marie Merchant, jolle liikkeet tuntuivat olevan Se Juttu. Koiria liikutettiin ja juoksutettiin yhdessä ja erikseen paljon. Pötköhän on aussi-linjoista, joten toiveet oli korkealla senkin vuoksi.

Pötkö esiintyi tavalliseen tapaansa ”ei tartte lääppiä” ja ”tahtoo pois täältä”, mutta heilutti kuitenkin häntää ja liikkui hyvin. Tuomari oli eri-automaatti, joten kaikki veteraanit saivat erin, saatesanoin (joita en kuullut kokonaan): Kaikki ovat erinomaisessa kunnossa jne jne.

Arvostelu oli MV-tyyliin lyhyt: ”Lovely bitch, in great condition at 12 year old, very well made, very typical.” Pötkön hieman suurehko koko ei ilmeisesti ilmeisesti kuitenkaan miellyttänyt, kun pikkutirrit pärjäsi ja Pötkö ja PP Razzle Dazzlekään ei sijoittunut. Voittanut (Maccabee tirri) olikin sitten ROP, joten taisi karva ja koko ratkaista asian.

Kokemuksena MV oli kuitenkin kiva, ja tulipahan käytyä. Hieman ehdin jo miettiä, että jos se MV-titteli napsahtaa, niin siihen ois ollut hyvä lopettaa Pötkön roudaaminen näytelmiin. Nyt kun niin ei käynyt, niin tarttee kattoa, onko P ensi kesänä vielä kunnossa ja jos on, niin kai siitä voisi vaikka Viron valion leipoa 🙂

DSC05733

Iisi-piisi-ipanapan näytelmäkeikat

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 07.08.2014

Iisi on osallistunut muutamiin näyttelyihin pentuluokkiin. ”Ura” alkoi vaatimattomasti Tallinassa toukokuun lopussa: lauantaina siellä oli noutajien erikoisnäyttely ja sunnuntaina kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely. Molempina päivinä Iisi oli ainut pikkupentu (5-7 kk) ja oli (siten) ROP-pentu. Yllätys tulikin isossa kehässä: noutajaerkkarin BIS-pentu oli vielä sunnuntaina ison näyttelyn BIS-pentu! Meinasin pyörtyä; sen verran ihmeellistä se oli ! Mutta huippua 😀

Tässä arvostelut Tallinnasta:

Lauantaina tuomarina oli Alexia Kammenou, Kreikka: ”5 months, lovely quality puppy, very nicely made nice bones, nice angulation, top line correct, excellent face (?), lovely colouring, correct head, moves very well.”

Ja sunnuntaina Kalvo Kriisk, Viro), sama tuomari oli muuten myös BIS-tuomari: ”Oikein kiva pentu, hyvin kehittynyt, hyvä purenta, erinomainen kaunis pää ja ilme, hyvä ylälinja, erinomaiset kulmaukset edestä ja takaa, hyvä temperamentti, kaunis turkki ja väri, hyvin esitetty, oikein lupaava.” (käännetty).

”Ura” jatkui heinäkuun lopussa Latviassa Riikassa, jossa oli lauantaina kv-näyttely ja sunnuntaina kansallinen. Jälleen Iisi oli ainut pentu, nyt tosin isojen (7-9 kk) luokassa. Oli myös ainut tolleri. Kumpanakin päivänä ROP-pentu, mutta ei menestystä isossa kehässä (joku tolkku!).

Lauantaina en päässyt itse esittämään Iisiä kun Pötkön kehä oli samaan aikaan, mutta Majka vei penikan kehään ja esiintyminen oli loistavaa! Tuomarina oli virolainen Juta Haranen ja arvostelu: ”Nice puppy, 7 months old, good type head, nice eyes, correct ears, bite, good developed for age, good bones and angulations, correct color marks, moves lije puppy, shows well.”

Sunnuntaina pääsin itse kehään, tuomarina oli latvialainen Beata Petkevica ja arvostelu: ”7 months, very well developed, correct pigment, excellent expression, correct colour of eyes, enough stabile topline, excellent tail carriage, correct markings, excellent temperament, correct movement.” Saatesanat kehästä poistuessamme: ”Very promising!” 🙂

Tänään oltiin sitten Hakunilassa Suomen Noutajakoirajärjestön erikoisnäyttelyssä. Jälleen Iisi oli ainut pentu. Tuomarina toimi jenkki Kathryn A. Cowsert. Arvostelu: Pleasant expression. Shoulders bit up right and slightly short of upper arm. Well let down hock. Would like better turn of stifle. Correct bite.” Ihan en tuota kaikkea ymmärrä, mutta ehkä voisi olla paremmat kulmaukset ja pidempi olkavarsi? Tällä jälleen ROP-pentu. Kehä oli aamulla kello 10 ja ison kehän piti alkaa kello 15. Kävin kotona ja olin takas nöyttelyssä kahden aikoihin. Rotukehät venyi ja venyi ja ukkonen alkoi tulla päälle. Lopulta kehä alkoi viiden jälkeen salamoiden säestyksellä! Pentuja oli neljä ja kultsu-parka pelkäsi ukkosta 🙁 Se oli sitten neljäs. Kikkura oli kolmas ja me toisia! Yllättävää 🙂 Voiton vei labbis. BIS-kehän tuomari oli labbisten rotutuomarina ja niillä oli erkkari siellä, joten oli varmaan joku labbisexpertti. Olihan se ihan kivan oloinen, sellainen tankki 😀 Mutta Iisikin oli hieno ja esiintyi kohtuullisesti. Täytyy olla tyytyväinen.

Seuraava koitos on tollershow elokuun lopussa. Sinne on onneksi tulossa ainakin sisaruksia eli kilpailua luvassa, jee! Sitten Iisi taitaakin pitää hieman taukoa ja kasvatella jalkojaan 🙂

Noutajaerkkarin BIS-1

Noutajaerkkarin BIS-1

 

Kv-näyttelyn BIS-1

Kv-näyttelyn BIS-1

R.I.P Jipii

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 15.06.2014

Silloin, kun ruoka ei maita, lelu ei pysy suussa, lenkillä ei jaksa, petiä ei tarvitse enää myllätä, pennun kanssa ei huvita leikkiä, henki ei kulje. Silloin, kun häntä vielä heiluu ja silmissä on iloa. Silloin on aika.

Hyvää matkaa maailman paras pieni tolleri. Ikävä on suunnaton.

_MG_1203

25.3.2004-15.6.2014

BH, TK1, TK2, AGI3, Pera-A, Pera-B, Peha, RH-FLA, RH-FLB, RH-TA, RH-TB, Vuoden Palvelustolleri 2009, Vuoden Veteraanitolleri 2013

Hedera’s Well Favoured

Kiireinen kevät

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Tollot | Lisätty 27.05.2014

On ollut niin vauhdikas kevät, että kirjoittaminenkin on jäänyt. Vaikka olisikin niin kovin paljon kerrottavaa. Eikä pelkästään hyvää.

Jipon vointi on vaihdellut tosi paljon, ”toinen jalka haudassa” tilasta ihan ookooseen ja pieniin, pirteisiin ilon hetkiin. Niitä reippaita, iloisia Jipiin päiviä on kyllä yhä vähemmän. Tänään se taas jaksoi lenkillä ja jopa leikki pitkät pätkät Iisin kanssa! Todella pitkästä aikaa. Oli ihana katsoa sitä painia. Kun sytostaatti selkeästi aiheuttaa sille yhä pidempiä huonoja jaksoja, niin pakostakin tulee miettineeksi, että pitäisikö lääkitys lopettaa ja ottaa muutama hyvä kuukausi useampien huonojen sijaan? Vaikeita asioita. On vaikea katsoa, kun toinen on väsynyt eikä oma pirteä ihana itsensä. Eläkkeellä se nyt on kaikesta, mikä tuli mulle ihan liian äkkiä ja yllättäen. En ollut vielä valmis siihen, että mulla ei olekaan kisakoiraa. Mutta ei tuota enää voi kilpailuilla kiusata.

Iisi kasvaa ja kehittyy. On se aika veijari! Haluaa tehdä yhdessä, tuntuu jotain oppivan eikä ”suutu” pienestä. Jotenkin sellainen aika täyspäinen kaveri. Kun vielä muistais kasvattaa jalkoihin sen viimeiset 10 senttiä niin sit ois aika hyvä ellei täydellinen. Iisilläkin oli pieni vaivaa: silmätulehdus taas kerran ja mahdoton ihon rapsuttelu. Se vaan paheni, joten eläinlääkäritätille piti viedä sekin. Hoidoksi ruoan vaihto, klooriheksidiinisamppoolla pesu, rasvan lisäys ruokaan, ihopattien (mitä oli raapinut) rasvausta. Eli paljon kaikkea hommaa! Onneksi nyt pari viikkoa myöhemmin tuntuu helpottavan ja rapsuttelu on selkeästi vähentynyt.

Pötkö on ollut teräsmummo, tähän asti. Nyt sitten kiikutin sen eläinlääkäriin oireena ”se yskii sen jälkeen kun on rähissyt Iisille”. Onneksi luottolääkäri Pilvi ymmärsi, että oire ei ehkä ole ihan päästä keksitty ja otti asian vakavasti. Tutkittiin sydän ja keuhkot ja keuhkoista löytyikin ehkä syy: pienen pieni paksuntuma tai nestekertymä kahden keuhkolohkon välissä. Antibioottikuurin pitäisi hoitaa asia kuntoon. Kontrolli on parin viikon päästä, sit tietää auttoiko. Yskintä on ehkä vähentynyt; tosin syynä voi olla sekin, että Iisille ei tartte rähistä niin usein!? Mutta muuten Pötkö menee lenkillä kuin ikää ei olisi 12 vuotta plakkarissa. Ja tosiaan Iisikin on hieman kivempi jo, ehkä se siitä lämpeää.

Uusi koti on kiva. Kaikki on vielä pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa. Työmatka on astetta rasittavampi, eikä ihanaa takametsää enää ole, mutta kaikkea ei voi saada.

trio

 

Jipii täs TERVE!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 07.04.2014

Taas mut roudattiin eläinlääkäriin! Eikä edes sille mukavalle, lässyttävälle tädille, vaan sille miehelle, joka ei ymmärrä, et mun kuuluu saada mässyä kun olen niin kiltisti. Syy, miksi sinne jouduin, oli se, et mua vähän yskitti. Etenkin öisin. No jotain puhetta kuulin jostain ”nestettä keuhkoissa” ja ”kennelyskä”. Kuulemma ipana ei päässyt sen takia sunnuntaina kantamaan variksiakaan! Ois kai voinut tartuttaa sisaruksiin sen ”kennelyskän”. Mikä kennel tää muka on?

No eihän se setä mitään vikaa mun keuhkoista löytänyt vaikka miten kuunteli. Kaikki kuulemma hyvin. Ehkä joku virus, tai olen ehkä vilustunut? Siis täh? Iisiä ei tartte pitää erityksessä muusta maailmasta, jos se ei oireile. Hyvä niin, menee välillä roikkumaan muitten korviin (tai variksiin). Kakkaamisestakin kuulin niiden juttelevan, ja jostain tylosiinin jatkumisesta. Se on varmaan se juttu, kun saan ylimääräisen siivun kinkkua aamuin illoin. Se saa jatkua, sopii. Kuulemma mun kakkaa pitää nyt vähän seurata, joten kakatakaan ei saa sit enää rauhassa. On tää, mähän oon siis ihan terve! Kato vaikka toi kuva, painitaan Iisin kanssa ihan täysillä eikä tunnu missään.

kuva11

Olin muuten lauantaina Timolla hoidossa ja se vei mut juoksemaan! Siis silleen oikeesti, ei mitään kevyttä kenttähölkkää niin kuin joskus Satu yrittää. Pari kilsaa meni ihan joo, mut sit se alkoi vähän puuduttaa. Mut mentiin vaan! Aika hevii settii. Siinä kuitenkin alla oli normilenkki ja illalla vielä käytiin ettii muovipurkkeja. Emmä oikein jaksanut innostua siitä, se on vähän tylsää touhua. Etsiköön itse, sen harrastushan se on! Mut kyl mä olin aika raato sen hoitokeikan jälkeen, huhhuh! Olihan siellä kissakin, jota piti kouluttaa, et nukkumisaikaan ei häiritä. Ja sit kotona ipana vaan roikku korvissa. Pitihän sen kanssa vähän pelata, ettei se ihan luule, et oon sen unohtanut. Kyl toi ipana on ihan kiva, vaikka lenkilläkin se yrittää leikkiä! Ei oikein vielä tajua, et lenkillä haistellaan ja syödään kaikkea mahdollista, eikä riekuta. Sisällä sit voi, se on paljon hauskempaa kun matot menee rullalle ja Pötkö-poliisi hermostuu.

Et sellaista tää elämä ton ”hysteerisen” emännän kanssa. Tarttee saada varmaan se kissankarvapallo kurkusta pois, ettei se ihan menetä hermojaan. Moro!

Iisi 3,5 kk

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 24.03.2014

Niin se aika vaan menee! Ipana on ollut meillä jo puolitoista kuukautta. Yhteiselo Pötkön kanssa alkaa pikkuhiljaa sujua. Edelleenkään ”iholle” ei saa tulla, mutta Iisi on jo oppinut sen. Pötkön ei kuitenkaan enää tarvitse murista toisesta huoneesta, vaan välimatka on kutistunut noin puoleen metriin. Ehkä se siitä, joskus?

Ipana on reipas ja aktiivinen. En ollut muistanutkaan miten rasittava pentu voi olla. Onhan se suloinen, ja hienoa huomata oppiminen ja kehitys. Nyt alkaa onneksi pissaaminen osumaan pääsääntöisesti ulos ja pidätyskykykin on selkeästi parantanut. Yöt nukutaan yhden pysähdyksen taktiikalla.

Treenit on aloitettu tottelevaisuudella, sukkapallon sisäänajolla ja jäljellä. On Iisi päässyt muutaman kerran tutustumaan varikseenkin. Nyt kun lumet lähti niin jälkien tekeminen pääsee taas vauhtiin. Ihanaa, että kesä tulee 🙂

Näin liki voi metsässä olla ilman ahdistusta.

Näin liki voi metsässä olla ilman ahdistusta.

Pennun pyöreys alkaa muuttua nuoren koiran notkeudeksi.

Pennun pyöreys alkaa muuttua nuoren koiran notkeudeksi.

 

Iisi-piisi-ipanapa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 26.02.2014

Iisi on nyt asustellut meillä kohta kolme viikkoa, ja täytyy sanoa, ettei vieläkään kaduta, vaikka olinkin täysin unohtanut, miten rankkaa on touhuta pennun kanssa ja miten paljon ja usein se pissaa!

Yksinoleminen, tai oikeastaan eristäminen johonkin tilaan, tuntuu olevan tuolle ipanalle aika vaikeaa. Hirveä huuto alkaa heti ja rauhoittuminen on vaikeaa. Tällä viikolla ollaan oltu töissä ja vaikka päivät ei ole pitkiä (4-5 tuntia) niin silti aikamoisen kaaoksen se saa aikaan! Eilen oli hieman jo aloitettu järsiä seiniä, mutta tänään onneksi sillä rintamalla rauhallisempaa. Ehkä se siitä? Autossa matkustetaan jo rauhassa ja hyvin, se huuto onneksi loppui lyhyeen.

Reipas pentu se kyllä on! Toistaiseksi ei ollut tullut vastaan oikeastaan mitään, mikä pelottaisi. Ja paljon kaikkea on nähty ratikoita, metroja, hissejä, liukkaita käytäviä, kissoja, koiria, epämiellyttävää materiaalia, lepattavia muoveja, kovia ääniä, luonnonesteitä jne. Tosi tomerasti menee tutustumaan kaikkeen tai sitten ei vaan välitä. Jotenkin onkin alkanut tuntua, että panoksia pitää laittaa hieman erilaisten juttuihin, kun yhdessä tekemisen iloon. Tuo on niin kova hääräämään ja utelias tutkimaan, että muistaako minun olemassaoloa ollenkaan? Vaikuttaa siltä, että se lähtisi kenen tahansa matkaan minne vain.

Eläinlääkärissäkin on jo käyty. Nöytti tosi vahvasti siltä, että silmätulehdus iski. Keltaista rähmää puski silmistä. Joten varasin ajan. Kun sitten (saman päivän illalla) mentiin sinne, niin eihän sillä mitään rähmää eikä tulehdusta ollut, täysin kunnossa. Ei ollut eka kerta kun näin käy. No, onpahan sekin juttu nyt kokeiltu ja samalla saatiin varattua rokotusaika.

Tänään metsässä se oli kovin liikkis, kun pääsin piiloon kiven taakse. Hetken oli ihmeissään, et mihin katosin, mutta voi sitä riemua kun löydyin! Kovasti se tuntuu pitävän ihmisistä ja aina iloinen kun saa huomiota.

Sukkapalloilu on aloitettu! Nyt on tehty kolme treeniä, joissa siis on tarkoitus tehdä sukkapallosta The Esine, kiinnostava ja paras juttu, jonka kanssa saa juosta ja jota saa heitellä. Pienoiseksi yllätyksekseni Iisi ei ole alkanut repiä sukkista eikä se toisaalta ole ottanut sen kanssa hatkoja tai vaihtanut sitä mihinkään mielenkiintoiseen maasta löytyvään juttuun. Uskon, että hyvä siitä tulee. Onneksi tukena on aivan mahtava treeniryhmä ja siinä monta sukkiksen asiantuntijaa. Luottavaisin mielin siis jatketaan harjoituksia. Treenailu noin kerran viikossa riittänee tässä vaiheessa, kun se selkeästi kelaa asioita välillä ja kehittyy sitä kautta. Kesällä ehkä sitten päästään ihan oikeisiin treeneihin eli harjoittelemaan etsimistä! Se on pennun kanssa niin palkitsevaa, kun koira ei tiedä ennalta piiloja ja oppii ja oivaltaa. En oikein malttaisi odottaa…

Jipiin kanssa menee tosi hyvin. Jipii tykkää leikkiä sen kanssa ja pääsääntöisesti leikkivätkin ihan nätisti (kuten alla olevasta kuvasta näkyy ;). Jipii raukka vaan tuntuu olevan ajoittain aika väsy, kun pitää pentua vahtia ja touhuta sen kanssa. Aamuisin se ei halua lähteä metsään, kun aamuisin nukutaan. Hassuja nuo vanhat koirat. Pötkö nyt, noh, vaatii vielä vähän aikaa…

Kiva pentu tuo Iisi tuntuu olevan, kiitos Riika ja Mika tuosta pienestä suloisesta riiviöstä 🙂

IMG_2974