Maailman parhaan pannukakun metsästys

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 22.09.2012

Mulla on ollut ”Maailman paras pannukakku” -resepti jo varmaan kaksikymmentä vuotta. Sillä ohjeella tulee takuuvarmasti loistavaa pannaria, eikä mulla ole ollut syytä alkaa soveltamaan sitä tähän mennessä. Sehän siis menee näin:

8 dl maitoa (mieluiten punaista, sininenkin ok)

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

0,5 dl sokeria

2 munaa

Paisto 30 min. 200 asteessa.

Mutta nyt Pasi mokoma meni tekemään (kuulemma) ultimate-huippua pannaria, joten kisa alkakoon! Tosin en päässyt maistamaan tuota vahingossa, jämäaineksista syntynyttä loistotuotetta, joka oli kuulemma rakenteeltaan melkein kuin panna cottaa ja maultaan taivaallista. Joten tiedä häntä, oliko oikeasti niin hyvää…Toisaalta, mun mpp-ohje on ollut kohtuullisen terveellinen, siihen kun ei tule esim. rasvaa muualta kuin maidosta. Ja jos haluaa, sen voi tehdä kevytversionakin (käyttämällä rasvatonta maitoa).

Kokeilin nyt sitten soveltaa itsekin: korvasin osan maidosta kookoskermalla, lisäsin hieman sulatettua voita, laitoin vain yhden munan ja lisäsin kerma-rahkatölkin (siis ihan tuolla nimellä oli kaupassa, joku uutuus kait). Ja tavallisen sokerin korvasin tomusokerilla. Tulos oli…ihan jees. Aika ison miinuksen ulkoasuun ja siten kokonaisvaikutelmaan teki se, että laitoin vahingossa leivinpaperin sijaan voipaperia. Ei oikein irronnut siis.

Mutta maku oli ihan kohdillaan. Olisiko ollut jopa aavistuksen parempaa kuin perus mpp? Kookos ei maistunut juurikaan, joten se oli  turhake. Jotain pientä tuunausta vielä pitänee tehdä muutenkin.

Ihanaa ruokaa, taas kerran!

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 12.09.2012

Viime lauantaina oltiin hemmottelumatkalla Tallinnassa ihanien Ensimmäisten Naisten kanssa.

Ensiks käytiin hoitamassa itseämme Sinisessä Salongissa, minkä jälkeen me oltiin näin kauniita:

Mä ja Sanna

Anne ja Maria

Ja sitten mentiin syömään Ribeen.

Alkuun syötiin: ”Kanamaksajäätelö, Gorgonzola-kreemiä, hasselpähkinapralineta, peruna-sellerimuruja”. Oli aika ovelaa, ihanan samettinen koostumus, tosi hyvä maku. Mietittiin tosin, että olikohan tuo kuitenkin broilerinmaksaa ja jos oli, niin onko se ”sivutuote” vai mitenkä tuon lintulajin kohdalla maksan ”kasvatus” menee.

Kananmaksajädeä

Maria söi tomaatti-mozzarella-rucola -salaatin, josta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta joka toimi!

Pääruoaksi muut söivät: ”Pärnulainen siikafilee, tomaattirisottoa, pinaattia, viinivaahtoa, creme-fraichea tillin kera”. Kaunis ja kuulemma hyvä annos.

Siikaa

Mä söin: ”Meidän kana a la Kiev, ankanrasvassa paistettuja ranskalaisia perunoita, vihreän herneen sosetta, tilliä, nuoria porkkanoita”. Kana oli ehkä hivenen kuivaa, mutta muuten tosi maukas annos.

Kanaa ala Kiev

Jälkkäriäkin syötiin, tietty! Maria söi: ”Kalamatsi meijerin pehmeää vuohenjuustoa, akasiahunajaa, saksanpähkinöitä, punaista greippiä, rapea leipä”. Annoskateus iski pahemman kerran, niin ihanaa se kuulemma oli!

Vuohenjuustoa

Ja me muut herkuteltiin: ”Amedein suklaata & karamellia, kylmä suklaa-fondant, suklaamuruja, karamelligeeliä, suolakaramellijäätelöä”. Taivaallista! Sen kanssa tilkka portia, tietenkin.

Suklaajälkkä

Ribessä oli myös hyvä palvelu eikä hinnatkaan päätä huimanneet, joten voin lämpimästi suositella paikkaa Tallinaan menijöille!

Syksy on port-viinin aikaa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 07.09.2012

Luin eilen Viini-lehdestä Douron laakson viinituotannosta ja aloin miettimään, että mahtaako meidän viisivuotissuunnitelmassa oleva excursio ko. laaksoon onnistua. Porttojenhan oli siis tarkoitus ensi keväänä mennä paikan päälle tutustumaan port-viinin valmistuksen saloihin. Olisipa tosi kiva, jos tuo matka toteutuisi!

Samalla mietin sitä, että on hassua, miten tietyt viinit onkin niin vuodenaikasidonnaisia. Roseeta tekee aina mieli kesällä ja etenkin alkukesästä. Myös riesling-himo nostaa silloin päätään ja lähes kaikki punaviinit saavat jäädä odottamaan iltojen pimenemistä. Ja kun ne illat sitten alkavat pimetä, niin silloin juodaan pois loput kaapeissa kummittelevat ihanat, raikkaat rieslingit ja gewurststraminerit ja tuhotaan rose-viinipöntön pohjat. Aletaan valmistautumaan syksyyn, joka on jotenkin niin port-viinin vuodenaika.  Silloin kaivetaan kaapista se hieman pölyinen, tumma port-viinipullo. Kuuluu ”plop” kun korkki irtoaa ja ihana tuoksu tulvahtaa pullosta. Kaunis, tummanpunainen väri täyttää lasin ja sen kanssa on just sopivaa käpertyä sohvalle viltin alle ja kuunnella sateen ropinaa ikkunaa. Ja kun syksy kääntyy talveksi, niin alkaa tehdä mieli glögiä (terällä tai ilman) ja täyteläisiä punaviinejä.

Viini-lehdessä oli juttua myös zinfandel-rypäleestä. Tunsin pienoista ylpeyttä itsestäni, kun tunnistin sen rypäleen Kalifornian reissultamme. Siellä tuli juotua sitä ja todettua se erinomaisen hyväksi ja juuri sellaiseksi sopivaksi ”tissutteluviiniksi”. Pitääkin ostaa sitä tässä joku ilta. Vaikka se nyt tosiaan onkin enemmän kevään ja kesän juoma, niin kai sitä yhden pullon voi maistella reissua muistellessa?

Tein muuten ekan kerran risottoa ilman reseptiä! Kyllä, minä, joka en vähän aikaa sitten osannut tehdä sitä edes reseptin kanssa, onnistuin nyt aikaansaamaan loistavaa risottoa tosta noin vaan! Niin sitä kehittyy 🙂 Tosin tein edelleenkin ”turvallisesti” kanttarelleista. Toisaalta, se nyt vaan on ihan tosi hyvää ja kun niitä sieniä on.

Sienihulluus on aika pahana nyt. Itsekin kuljen silmät päähän kuivuneena kaikki metsälenkit, mutta Tuomolla se vasta yli meneekin! Tänäänkin tuli sellaisen muovisäkin kanssa metsästä – olikohan koirat saaneet yhtään liikuntaa?

Kulinaristinen viikonloppu jatkuu huomenna Tallinnassa, mennään sinne Ensimmäisten Naisten hemmottelupäivää viettämään. Syömäpaikka on joku ranskalainen ravintola, siitä lisää sitten myöhemmin. Sunnuntaina suuntana on Tampere, josko siellä kävisi Näsinneulan ravintolassa. Kun  kaikki ne muut paikat, mihin oisin halunnut mennä, on suljettuna sunnuntaisin. No toisen kerran sitten, kun myös Särkänniemeenkin, se mokoma on tänään viimeistä päivää auki!

Marinoinnin ihmeellinen maailma

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 26.08.2012

En ole oikein koskaan osannut tai edes yrittänyt marinoida. Jotenkin se on kuitenkin viime aikoina alkanut kiinnostaa, kun olen huomannut, että valmismarinoidut jutut on oikeastaan aika ällöjä. Joten pikkuhiljaa tässä on tullut yritettyä, lähinnä valmiiden ohjeiden pohjalta.

Päätin opetella marinointia, joten tein lammasruoalle marinadin ja laitoin lihan ”hautumaan”. Ohje olikin aika mielenkiintoinen! Se oli ”etelä-afrikkalainen” resepti, illan teema oli siis enemmän tai vähemmän sen suuntainen. Siihen tuli tosi paljon eri raaka-aineita, mausteita oudoissa muodoissa (mm. kokonaisia kardemummia! Ei ollut helppo löytää niitä kaupasta…lopulta keksin, et glögimaustepussissa oli niitä ja muitakin tarvitsemiani mausteita). Lihapalat sitten tikutettiin aprikoosien kanssa vartaisiin ja lopputulema näytti tältä:

Grillatut Cape Malay -lammasvartaat

Maku oli kohdillaan ja kun kypsyyskin sattui osumaan, niin mikäs siinä herkutellessa! Tuon kanssa tarjoilin ”Monkeygland” -kastiketta, johon tuli aika paljon kaikkea voimakasta makua, pohjana tomaatit ja siihen mm. chiliä ja worsesteria. Tulista, mutta hyvää! Lisukkeeksi grillattiin bataattilohkoja:

Bataattilohkot

Ja olihan meillä toki alkuruokaakin, jälleen kanttarellirisottoa. Mutta kun se vaan on aika hyvää ja raaka-ainettakin on nyt metsä pullollaan. Tällä kertaa ulkoasukin oli aika onnistunut:

Kanttisrisotto

Ja ei tietenkään hyvää illallista ilman jälkkää! Niitä oli kaksi: eisweinia ja mansikoita (ihana yhdistelmä!) ja kun olin kerta luvannut, niin tein macaroneja (aura-raparperitäytteellä). Jostain kumman syystä ne kaikki halkesivat! Ero edelliskertaan oli siinä, että viimeksi käytin 2/3 mantelijauhoa (Pirkka, aika karkeaa) ja 1/3 vehnäjauhoa, kun nyt oli kaikki mantelia (2/3 Pirkkaa ja 1/3 paljon hienompaa Dr Ötkeriä). En oikein keksinyt muutakaan syytä, mutta voisko se tosiaan vaikuttaa noin paljon? No maku oli onneksi edelleenkin mahtava!

Cupsolo-kahvia, eisweinia, macaroneja ja mansikoita

Testissä oli myös uusi kahvinvaahdotin. Sellainen simppeli käsikäyttöinen vempain, jonka ostin Virosta. Se toimi kuin unelma! Tosi nopeasti ihanaa vaahtoa. Tämän jälkeen espressokeittimen vaahdotin kyllä jää täysin tarpeettomaksi.

Toinenkin pieni moka kävi macaroneja valmistettaessa… T piirsi leivinpaperiin lyjykynällä ympyrät; ajatuksena oli, että siten saan pursotettua helpommin saman kokoiset. No eipä tullut mieleen, että leivinpaperin ois voinut kääntää ennen pursotusta…

"Meni vähän yli"

Tein toiselle puoliskolle lihaa itse marinadin, siihen tuli ”ihan vaan” yrttejä, etikkaa, sitruunamehua ja öljyä. Ihan jees, mutta ei yhtä hyvää kuin pidemmän kaavan mukaan tehty. Eli ehkä se vaivannäkö kannattaa…? Pitää jatkaa kokeilua joku päivä.

Ihania ruokia täällä ja maailmalla

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 22.07.2012

Taas on saanut syödä kaikkea tosi hyvää. Nyt viikonloppuna Helin mökillä syötiin ihanaa lammasta: Helin yrttimarinoimaa lampaan ulkofilettä, joka grillattiin. Oli tosi hyvää! Itse ehkä vielä tuunaisin sitä niin, että käärisin pekoniin ennen paistamista, siitä tulisi kivasti lisärasvaa. Tuota pitää kokeilla. Muuten ei viikonloppuna ollut mitään uusia ruokajuttuja, mutta paljon kaikkea ihanaa syötiin kyllä! Joten ensi viikolla sitten jääkaapille ei olekaan asiaa…

Kasvihuone on kiva, kun sieltä saa yrttejä! Oon tehnyt salaatteja niin, että laitan paljon kaikkia mahdollisia yrttejä sinne joukkoon. Myös siemenet on ”uusi löytö”: kurpitsan-, pinjan- ja auringonkukansiemenet on paahdettuina tosi hyviä salaatissa.

Kesäkuun lopussa oltiin Julian ja Thomaksen häissä Saksassa. Se oli tosi mukava reissu, siitä ehkä lisää myöhemmin, mutta tässä hieman kuvasaastetta häiden ruokatarjoiluista. Valitettavasti kakuista ei tullut kunnon kuvaa. Kakkuja oli viisi ja ne kaikki oli erilaisia! Jokaiselle siis oli varmasti jotakin.

Kylmät alkupalat

Melonipupu

Koristelut oli aika hienot (ja mautkin kohdillaan)

Erinomainen käyttötarkoitus retiisille!

Juustopöytä

Melonia ja ilmakuivattua kinkkua

Alkupaloja

Ruoat oli katettu telttaan juhlapaikan pihalle

Taste of Helsinki

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 17.06.2012

On taas ruokajuttujen kirjoittaminen jäänyt vähemmälle, vaikka kaikkea ihanaa onkin tullut nautittua. Oltiin mm. Farangissa tässä viikolla – se korianteritaivas on kyllä aivan mahtava paikka!

Tänään käytiin Suomen ensimmäisessä Taste of Helsinki-tapahtumassa. Ja kun liput oli ostettu etukäteen, niin päivää ei voinut enää vaihtaa, joten sateisena sunnuntaina sinne sitten mentiin.

Vesisade kieltämättä hieman latisti fiilistä, mutta toisaalta eipähän tarvinnut jonottaa! Yksi esittelijä sanoi, että aiempina päivinä oli ollut jopa sadan metrin jono ruokatelttoihin! Siinä ois kyllä hermo mennyt. Nyt tilaamaan pääsi melkein heti eikä ruokaakaan tarvinnut odottaa kauaa. Söimme alkuun vuohenjuustosalaattia, jättikatkarapuja ja grillattua valkosipulileipää (Bistro O Mat) ja Murun pateeta, molemmat ihan kelpo annoksia. Tuonne Bistro O Mat:iin voisi mennä syömään joskus. Pääruoaksi otettiin ihana Farangin rapeaa possua, hyviä paistettuja kampasimpukoita hasselpähkinävoissa (C), vasikanposkea ja (aina yhtä ihanaa) kateenkorvaa (Demo) sekä Smörin ylikypsää karitsaa. Jälkkäriksi herkuttelimme Demon mustaherukkateellä maustettua maitosuklaamoussea ja raparperia sekä pannacottaa ja raparperia (Smör).

Kaikki ruoat oli oikeastaan tosi hyviä! Annokset oli pieniä ja maksoivat 4-6 euroa. Viinejä sai hakea viinimaahantuojilta. Paulig tarjosi jälkkärikahvit ja hieman innostuimme siinä Cupsolosta. Onko kellään kokemuksia siitä?

Mukaan tarttui veitsenteroitin ja ohjeet sen käyttöön (kai se on uskottava, että veitsiä kannattaa teroittaa) sekä näppärän oloiset teräksiset pihdit. Sorruin myös tilaamaan Viini-lehden, kun mahtavaan pakettitarjoukseen sai tämän ja ensi vuoden Viinistä viiniin-kirjan. Harvoin sorrun, mutta tytsä tuli juuri oikealla hetkellä (= jälkiruoan aikaan) myymään sitä eikä ollut yhtään ärsyttävä. No kai sitä voi joskus sortua?

Lähtiessä napattiin vielä mukaan Good Pien patonki ja browniet.

Ihan kiva festivaali, joskin hieman ehkä ylihintainen (liput maksoi ennakkoon jotain 15 euroa). Toivottavasti tuo vakiinnutti paikkansa Suomessa ja siten sinne pääsee ensi vuonna uudestaan!

Korvasienipiirakka

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 17.05.2012

Metsälenkillä ollessa melkein astuin upean, ison korvasienen päälle! Koskaan en ole sellaisesta mitään tehnyt, mutta pakko oli kokeilla, vaikka hieman jännitti. Ryöppäsin sienen kolmeen kertaan runsaassa vedessä, keittoaika 5-10 minuuttia ja välissä huuhtelu ja vedenvaihto. Huuva huusi täysillä.

Sieni on kyllä aikamoinen niljake! Suorastaan ällö.

Reseptin löysin Iltasanomien sivujen kautta. Muhennos olisi ollut ehkä se ”aito ja oikea” korvasieniohje, mutta siihen ei oikein tuo yksi sieni, joten tein piirakan. Tuunasin ohjetta vain vähän: jätin yhden munan pois, lisäsin pekonia ja korvasin osan pohjan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Munan poisjättö oli hyvä idea, nyt jo kerma-juusto-munamössö oli aika munamaista ja sitä oli liikaa (ahneuksissani tietty laitoin sen kaiken). Pekonin lisäys taas teki sen, että täytemössöä oli riittävästi (sieni kutistui keitettäessä ja oli lopulta tosi pieni), mutta pekoni puski läpi ja sieni ei oikein maistunut! Lisäksi suolaa horahti hieman liikaa (niin on käynyt ennenkin pekonin kanssa…). Pohja oli aika jännä, kun siinä oli se peruna: paikoin makea, paikoin ei. Ei paha, mutta ehkä kuitenkin ruis-juusto-voi -pohja on parempaa.

Paha siis mennä sanomaan, että oliko loppupeleissä hyvää vai ei. Söihän sitä tietty joo, mutta ehkä ensi kerralla etsin vaikka väkisin sen toisen sienen ja teen kastiketta tai muhennosta? Ihan hauska kokeilu kuiteskii.

 

Pääsiäisen lammasmenu

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 08.04.2012

Pääsiäslauntaina oli tulossa vieraita, joten ajattelin rohjeta kokeilla lampaan tekoa. Hieman kyllä jännitti, kun en ollut koskaan sitä tehnyt! Ja toki sitten halusin, että syödään pidemmän kaavan mukaan. Syöminen kun on aikas kivaa.

Ruoanvalmistusviininä nautittiin uusiseelantilaista pinot noiria: Matua Valley, Marlborough 2010 (sama viini, mitä tuli punaviinikastikkeeseen). Ihan jees.

Illan menu oli tällainen:

Sitruuna-fenkolirisotto, kampasimpukat

Amuse bouche

Lammasta kahdella tapaa, sieni-perunaröstit

Juustoja

Pashaa

Risoton pääkokki oli Marko. Sen valmistusprosessista en tiedä sen tarkemmin, kun en ehtinyt valitettavasti seuraamaan tekemistä. Siihen tuli ainakin fenkolia ja sitruunaa, sekä toki lopussa juustoa ja persiljaa. Kampasimpukat paistettiin vaan nopeasti voissa. Lopputulos: todella loistavaa, ihanan raikasta ja kuitenkin hieman täyttävää. Tosin kolmella neljästä oli risotossa sitruunan siemen! Paha moka, ”luukulla” ei oltu oltu tarkkana… 😀 Alkuruoan kanssa nautittiin risotossa käytettyä itävaltalaista riesling-viiniä: Steininger, Kamptal 2011.

 

Amouse bouche eli ”keittiön tervehdys” oli suuri keksintöni. Ajattelin yllättää vieraat ja samalla hyödyntää edellispäivän tähteet. Lopputulos oli, vaikka itse sanonkin, aikas hyvä. Olin edellispäivänä tehnyt porkkana-appelsiinipyreetä, josta tuli aika appelsiinista. Jatkoin sitä nyt hieman kermalla, että sain siitä keiton. Samalla appelsiinin ylivalta hieman väheni. Paistoin pinnalle muutaman ruisleipäkrutonkin ja tarjoilin sen muumimukista (kun ei oikein muutakaan hyvää kippoa ollut). Lopputulos: herkullinen! Kuvaa ei valitettavasti ole.

Sitten itse lammas. Tein sitä Hesarin ohjeen mukaan. Ja heti alkuun kävi pieni moka: unohdin marinoinnin! Onneksi tajusin tämän kuitenkin muutama tunti ennen vieraiden tuloa, joten äkkiä mausteet kehiin ja lammas marinoitumaan. Lammas oli karetta eli siinä oli luut mukana. En ollut varma, että riittäisikö siitä määrästä kaikille, joten ostin sitten hätäpäissäni lisäksi karitsan sisäfilettä.

Kare meni pannun kautta uuniin ja sai kylkeensä uuden paistomittarin. Paistettiin 56 asteeseeen ja sitten käärittiin päkätti vetäytymään (jolloin lämpötila nousi 60 asteeseen). Tätä jännitin, että jääkö raa’aksi, meneekö yli vai mitä tapahtuu. Joten yhtään en uskaltanut sooloilla vaan tein tiukasti ohjeen mukaan.

Sisäfile valmistui pannulla ja sai pintaansa kevyen suolauksen ja pippuroinnin. Se meni valitettavasti hieman yli, mutta ei ollut kuitenkaan sitkeää. Päälle tuli vuohenjuustoa.

Peruna-sienirtöstit valmistui Jyrki Sukulan kirjan ohjeen mukaan. Niitä(kään) en ollut koskaan tehnyt ennen. Seitsemästä röstistä hajosi pannulla vain yksi! Sienet oli kanttarelleja. Röstit jäi ehkä hieman suolattomiksi, mutta muuten ihan maistuvia.

Lihalle valmistin vielä kastikkeen, sekin Hesarin ohjeen mukaan. Siihen tuli punaviinia, timjamia ja sitruunaa.

Lopputulos näytti tältä:

 

Ja maistui taivaalliselta! Varsinkin kareesta tuli todella mureaa ja kypsyys oli juuri eikä melkein kohdillaan. Se oli jopa parempaa kuin sisäfile, joka sekin kyllä toimi, varsinkin kun vuohenjuustosta tuli kivasti makua ja kun sitä sitten söi minttuhyytelön kanssa. Kokonaisuus toimi, vaikka ehkä jotain vihreääkin lautasella toki olisi voinut olla. Lampaan kanssa oli ranskalaista pinot noir-viiniä Alsacen alueelta: Wolberger, La Louve 2009.

Väliruoaksi oli sitten juustoja. Takuuvarmat ja tutut tuhkajuusto, gryuere ja brie saivat kaverikseen meille uuden juuston: Mustan Saran. Hieman pehmeä, todella hyvän makuinen. Juustojen kanssa oli (tietysti) viikunahilloa ja keksejä, sekä jälkkäriviiniä: St- John Commandaria. Viini oli aika rusinainen ja makea, mutta ihan jees. Joku taisi sanoa sen muistuttavan Tokajia.

Jälkkäriksi tein pashaa. Koska rusinat ei kuulu siihen, laitoin kuivattuja hedelmiä. Niitä tuli hieman liikaa, mikä häiritsi lopputulosta. Muuten ihan nautinnollista, joskaan ei kauneudella pilattua.

Kaiken kaikkiaan illan syömingit olivat oikein onnistuneet! Iso kiitos kaikille pää- ja apukokeille eli vieraille ja Tuomolle!

Itä-Suomen turnee

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 01.04.2012

Tulihan käytyä. Edellisestä Joensuussa käynnistä olikin kulunut jo puolitoista vuotta. Jotenkin hassua, että meinasi päästä itku, kun menin vanhaan kotiini. En tiedä miksi, mutta joku ihme tunnereaktio iski.
Matkalla tosiaan uskaltauduin testaamaan ravintolavaunun. Ostin pesto-mozzarellaleivän ja limun. Aika kallista (jotain 7,50 e?) eikä mitenkään erikoista. Ihan siistiä siellä kyllä oli ja palvelukin oli ystävällistä. Mutta myyttiä ei nyt tullut täysin murrettua, ja eväät kuuluu junaan. Joten paluumatkalla minulla oli taas eväät eikä aikomustakaan sortua VR:n tarjoiluihin.
Pari vuorokauttaa Joensuussa meni yllätävän nopeasti (ja kivuttomasti). Siivottiin äidin kanssa kaappeja ja heitettiin pois vanhoja papereita ja lehtiä (tallella oli mm. Koiramme-lehtiä kahdeksankymmentäluvulta…). Oli ihan hauska lukea vanhoja kouluaineita ja katsella vanhoja kuvia.
Käytiin lisäksi teatterissa, kahdessa eri: ensin oltiin Ylioppilasteatterin ”Sairaala” -satiiria katsomassa. Se antoi ymmärtää ja siinä olisi ollut aineksia vaikka mihin! Oli kuitenkin pettymys. Näyttelijäsuoritukset oli kyllä ihan kelvollisia yhtä lukuunottamatta. Illalla mentiin vielä katsomaan Vapaaopiston teatteriryhmän esitystä ”Siunattu hulluus”. Se oli ilmainen ja katsojia oli isossa auditoriassa ehkä 20. Sääli. Esitys oli hyvin tehty ja toteutettu, mutta käsikirjoitus (juoni) valitettavan onneton. Joten hieman tylsä sekin.
Sain äidiltä oppia karjalanpiirakoiden tekemiseen! Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. Keksin mielestäni myös ne yleisimmät virheet, mitä tehdään piirakoita leipoessa:
1) Täytettä on liikaa (mallia riisikuppi).
2) Suolaa on liian vähän.
3) Vehnäjauhoja on liikaa.
4) Paistolämpötila on liian alhainen (uunin tulee olla oikeas kuuma).
5) Voin käytössä pihtaillaan.
6) Käytetään leivinpaperia paistaessa.

Näillä opeilla (ja usealla sivulla muistiinpanoja) alan sitten opetella tekemistä ja olenpa mennyt lupaamaan, että pidän kurssinkin piirakoiden paistamisesta 🙂

Kiva oli käydä ”kotona”, mutta kiva on mennä kotiinkin. Ehkä seuraavaan kertaa ei kuitenkaan tarvitse odottaa noin kauaa.

Kanttarellirisotto

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 28.03.2012

Tarkoitus oli pehmittää Tuomo, et se antais luvan hankkia kasvihuoneen. Joten päätin tehdä hyvää ruokaa. Mutta sitten huomasin, et puolet aineksista puuttuu, joten piti lähteä kauppaan ja Alkoon. Joten en malttanut odottaa ja kinusin luvan ennen ruokaa…onneksi hyvällä lopputuloksella 🙂

Mutta ruoaksi tein kuitenkin kanttarellirisottoa, kun pakkasessa oli kanttarellejä, kaapissa pian vanhenevaa risottoriisiä ja jääkaapissa parmesaania.

Jotenkin risotot on aina ”jännittäneet” mua. En tiedä miksi. Kerran olen jo sen tekemistä harjoitellut ”mestarin” (eli Marin) kanssa, joten ei se nyt niin vaikeaa pitäs olla. Mut jotenkin se vaan jänskättää. Risotot ei koskaan ole puhutellut mua myöskään kovin syvällisesti, vaikka ne ihan hyviä onkin.

Joten kädet täristen hommiin. Ohjeeksi kaivoin Alastoman kokin kirjan. Luin ohjeet huolella ja tein valmistelut. Sienistä tuli tosi hyviä, mutta se riisin kypsentäminen! Meinasi usko loppua, kun riisi vaan narskui suussa vaikka neste oli jo lisätty. Ei kun lisää nestettä kehiin… Kyllä se sit lopulta kypsyi, mutta jokin taisi matkalla mennä hieman pieleen? Lopputulos oli kuitenkin tosi hyvä (no hei, jos laittaa viiniä ja voita, niin voiko se epäonnistua?) ja maistuva! Ehkä ihan aavistuksen suolainen, mutta ei onneksi liian. Pitää varmaan vaan rohkaistua tekemään toistekin, sieniä kun on vielä paljon pakkasessa.

Kuvaa ei taaskaan ole, mutta risotto ei myöskään ole mielestäni mikään kaikkein kaunein ruoka. Tuli myös hyvä mieli, kun pitkästä aikaa hääräsi kunnolla keittiössä!