Ihania ruokia täällä ja maailmalla

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 22.07.2012

Taas on saanut syödä kaikkea tosi hyvää. Nyt viikonloppuna Helin mökillä syötiin ihanaa lammasta: Helin yrttimarinoimaa lampaan ulkofilettä, joka grillattiin. Oli tosi hyvää! Itse ehkä vielä tuunaisin sitä niin, että käärisin pekoniin ennen paistamista, siitä tulisi kivasti lisärasvaa. Tuota pitää kokeilla. Muuten ei viikonloppuna ollut mitään uusia ruokajuttuja, mutta paljon kaikkea ihanaa syötiin kyllä! Joten ensi viikolla sitten jääkaapille ei olekaan asiaa…

Kasvihuone on kiva, kun sieltä saa yrttejä! Oon tehnyt salaatteja niin, että laitan paljon kaikkia mahdollisia yrttejä sinne joukkoon. Myös siemenet on ”uusi löytö”: kurpitsan-, pinjan- ja auringonkukansiemenet on paahdettuina tosi hyviä salaatissa.

Kesäkuun lopussa oltiin Julian ja Thomaksen häissä Saksassa. Se oli tosi mukava reissu, siitä ehkä lisää myöhemmin, mutta tässä hieman kuvasaastetta häiden ruokatarjoiluista. Valitettavasti kakuista ei tullut kunnon kuvaa. Kakkuja oli viisi ja ne kaikki oli erilaisia! Jokaiselle siis oli varmasti jotakin.

Kylmät alkupalat

Melonipupu

Koristelut oli aika hienot (ja mautkin kohdillaan)

Erinomainen käyttötarkoitus retiisille!

Juustopöytä

Melonia ja ilmakuivattua kinkkua

Alkupaloja

Ruoat oli katettu telttaan juhlapaikan pihalle

Itä-Suomen turnee

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 01.04.2012

Tulihan käytyä. Edellisestä Joensuussa käynnistä olikin kulunut jo puolitoista vuotta. Jotenkin hassua, että meinasi päästä itku, kun menin vanhaan kotiini. En tiedä miksi, mutta joku ihme tunnereaktio iski.
Matkalla tosiaan uskaltauduin testaamaan ravintolavaunun. Ostin pesto-mozzarellaleivän ja limun. Aika kallista (jotain 7,50 e?) eikä mitenkään erikoista. Ihan siistiä siellä kyllä oli ja palvelukin oli ystävällistä. Mutta myyttiä ei nyt tullut täysin murrettua, ja eväät kuuluu junaan. Joten paluumatkalla minulla oli taas eväät eikä aikomustakaan sortua VR:n tarjoiluihin.
Pari vuorokauttaa Joensuussa meni yllätävän nopeasti (ja kivuttomasti). Siivottiin äidin kanssa kaappeja ja heitettiin pois vanhoja papereita ja lehtiä (tallella oli mm. Koiramme-lehtiä kahdeksankymmentäluvulta…). Oli ihan hauska lukea vanhoja kouluaineita ja katsella vanhoja kuvia.
Käytiin lisäksi teatterissa, kahdessa eri: ensin oltiin Ylioppilasteatterin ”Sairaala” -satiiria katsomassa. Se antoi ymmärtää ja siinä olisi ollut aineksia vaikka mihin! Oli kuitenkin pettymys. Näyttelijäsuoritukset oli kyllä ihan kelvollisia yhtä lukuunottamatta. Illalla mentiin vielä katsomaan Vapaaopiston teatteriryhmän esitystä ”Siunattu hulluus”. Se oli ilmainen ja katsojia oli isossa auditoriassa ehkä 20. Sääli. Esitys oli hyvin tehty ja toteutettu, mutta käsikirjoitus (juoni) valitettavan onneton. Joten hieman tylsä sekin.
Sain äidiltä oppia karjalanpiirakoiden tekemiseen! Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. Keksin mielestäni myös ne yleisimmät virheet, mitä tehdään piirakoita leipoessa:
1) Täytettä on liikaa (mallia riisikuppi).
2) Suolaa on liian vähän.
3) Vehnäjauhoja on liikaa.
4) Paistolämpötila on liian alhainen (uunin tulee olla oikeas kuuma).
5) Voin käytössä pihtaillaan.
6) Käytetään leivinpaperia paistaessa.

Näillä opeilla (ja usealla sivulla muistiinpanoja) alan sitten opetella tekemistä ja olenpa mennyt lupaamaan, että pidän kurssinkin piirakoiden paistamisesta 🙂

Kiva oli käydä ”kotona”, mutta kiva on mennä kotiinkin. Ehkä seuraavaan kertaa ei kuitenkaan tarvitse odottaa noin kauaa.

Jännää junamatkailua!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä | Lisätty 30.03.2012

Olen entinen reilaaja ja intohimoinen junamatkustaja, VR:läisen tytär. Matkustin nuorena aina ja kaikkialle junalla ja rakastin sitä. Kunnes ostin oman auton ja mukavuudenhalu sekä VR:n hinnoittelu lopettivat tuon vaiheen elämässä.
Joten ei kai ihmekään, että nyt kun todella pitkästä aikaa istun junassa, siis tällaisessa intercityssä, niin jännittää! Hassua.
Ennen matka Joensuuhun kesti jotain kuusi tuntia, tai ainakin näin muistelen. Nyt se kestää vaan reilun neljä tuntia! En tiedä siis ehdinkö edes tehdä kaikkia matkalla tehtäviä aktiviteettejä, kun on vielä tämä iipadikin. Pitäs siis lukea Hesari, nukkua (onneksi juna jää Joensuuhun), syödä eväät (aika kuppaiset tosin), katsella maisemia ja niin, käydä RAVINTOLAVAUNUSSA!
Ennen ei koskaan käyty ravintolavaunussa. Syitä oli monia: a) siellä oli kallista (pihi & köyhä), b) aina oli omat eväät, joten ei ollut tarvetta (ne vaan kuului asiaan), c) ruoka siellä oli oikeasti pahaa, d) ei sinne päässyt, kun oli koira tai fretti tai jotain, e) ei siellä vaan käyty. Joten tänään (tai sitten sunnuntaina paluumatkalla) pitäisi murtaa tuo myytti ja uskaltautua maistelemaan ravintolavaunun tarjoiluita.
Jos nyt kuitenkin aloitan turvallisemmin eväistä ja Hesarista…:)

London calling

3

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 31.12.2011

Joku meni toivomaan matkaraporttia Lontoosta. No sitä saa mitä tilaa. Eri asia on, jaksaako kukaan lukea tällaista, mutta se ei liene minun ongelma 😀

Käytiin siis marraskuun lopussa Tuomon synttäriyllätysmatkalla Lontoossa. Yllätys se, kohde siis, olikin kentälle asti! T ei ollut onneksi arvannut, vaikka olin miten epähuomiossa vihjaillut kaikenlaista ja mm. “piilotin” punnat sen ipadin taskuun! En arvellut sen sitä taskua käyttävän, eikä se niitä löytänytkään, vaikka kuulemma kaivaa sieltä usein puhdistusliinaa (kun ipad on mun jäljiltä aina intokuolassa).

Siel se on!

Perillä oltiin vaan perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Tai no siis piti olla su-iltaan, mut sumun takia paluu venyi pitkälle maanantain puolelle. Aika lyhyt aika, mutta tavallaan se riitti ihan hyvin. Ehdittiin tosi paljon kaikkea. Toki asiaa auttoi se, että oltiin molemmat käyty siellä aiemmin. Lontoo on siitä ihana kaupunki, et siellä on aina tekemistä ja näkemistä. Pirun kallis se vaan on! Esimerkiksi laukun säilytys Paddingtonin rautatieasemalla maksoi 8,5 puntaa (per laukku)! Ja meilläkin niitä sitten oli kaksi, kun vietiin toinen sinne tyhjänä, kun aateltiin, et shoppaillaan…melkein tyhjänä se sit tuli takaisinkin.

Minä ja karhuherra Paddington

Perjantaina käveltiin hieman Hyde Parkissa ja ihmeteltiin kaupunkia.

 

Joku ikuvanha talo Hyde Parkissa

Hyde Park, syksy oli hieman "jäljessä"

Hyde Park

Kaikkia kivoja musikaaleja ja teattereita ois ollut tarjolla

Syömässä käytiin hotlan lähellä pubissa. T otti “fish & chips” ja mä intialaista (ei mitään perinteistä pubiruokaa!). Ihan jees.

Taustalla perinteinen ja etualalla intialainen

Hotlan lähellä oli myös sellainen ihana “frozen yoghurt” –paikka. Siinä sai itse ottaa kuppiin jotain kolmesta eri makuisesta jugurtista (tai parin yhdistelmää) ja sitten koota siihen hedelmiä, karkkeja, suklaita, kastikkeita, keksejä yms. oheistilpehööriä. Hinta määräytyi lopuksi painon mukaan! Tosi hauska idea, ei vaan oikein marraskuinen kylmä ilma tukenut tuota herkkua.

Illalla käytiin joulumarkkinoilla: siellä syötiin ihania churroksia suklaan kanssa! Suklaa tosin ei ollut niin hyvää kuin mitä antoi ymmärtää ja miltä näytti. Se olli hieman liikaa “huonon” kaakaon makuista. Tarjolla olisi ollut myös poffertjeksia, mutta huomattiin ne vasta churros-ähkyn jälkeen, joten jäi syömättä. Saksalainen glühwein kuului myös iltaan, mukavasti lämmittäen kylmiä käsiä.

Joulupukki joulumarkkinoilla

Churros

Churros ääntä kohti

Valkosuklaaputous!

"Tahtoo karuselliin!"

Lopulta jalat alkoi olla väsyneitä ja mietittiin, että mitäs sitten. Hieman harmitti, että hankkimani stand-up liput oli vasta seuraavaksi illaksi. Olisi hyvin ollut aikaa ja halua istua alas. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä vielä ihmettelemään Harrodsia. Siel on kyllä kaikkea! Lemmikkieläinosastolla myytiin mm. koirien olutta. Tarjolla olisi ollut myös koiranpentuja, mm. bostoninterriereita, hintaan 1 400 puntaa! Alkuperämaaksi mainittiin hauskasti USA. JOku pariskunta siitä nappasikin sellaisen mukaansa ja he jäivät täyttelemään papereita.

Lauantaiaamuna mietittiin päivän ohjelmaa ja silloin ajattelin tarkistaa, että moneltako illan stand-up on. Kauhukseni huomasin, että liput olikin perjantai-illalle! Olin jotenkin koko ajan ajatellut, et se on lauantaina, joten en sit tarkistanut aiemmin! Hemmetti. Liput kuitenkin maksoi yli 50 puntaa, joten harmitti senkin takia.

Jonnekin stand-upiin kuitenkin tahtoi. Pikainen visiitti nettiin: illalla oleva vastaava näytös oli täynnä. Toinen vastaavanoloinen löytyi, mutta lippuja ei voinut varata etukäteen ja paikka oli hieman keskustan ulkopuolella. Päätettiin, että lähdetään sinne kuitenkin illalla.

Järkytyksen jälkeen lähdettiin kävelemään Notting Hillin kirpparikadulle, joka oli ihan hotlan lähellä. Se on aina yhtä kiva paikka, vaikka mitään ihmeellistä en löytänytkään.

Kaunis sininen talo

Söpö mini

Vaatturiliike oli sisustettu singereillä

Keltainen tsygä

Mikä tämä on?

Siellä tuli maisteltua cup cakeja, varmaan ekan kerran ikinä. Se mönjäkepäällynen hyvää,mutta itse taikina ei mitään kovin ihmeellistä. Kyl musta muffinssit on parempia!

Päivällä mentiin “London Bridge & London Tombs” –nähtävyyteen, joka oli palkittu vuoden “turistikohteena”. Siinä oli ensin Bridge –osio: siirryimme ryhmänä huoneesta toiseen ja näyttelijät kertoivat sillan rakentamisesta ja kaupungin vaiheista mm. Lontoon palon aikana.  Välillä oli interaktiivista osuutta, yksi näyttelijä esim. Kysyi, mitä on “fire” suomeksi. Valitettavasti emme ymmärtäneet, että hän tarkoitti tulipaloa eikä tulta, mutta siis vastasimme “tuli”. Sitä hän sitten toisteli hienosti ääntäen.

Bridgen jälkeen siirryimme “tombseihin” eli vanhoihin holveihin. Siellä muodostimme letkan, niin että kädet piti pitää edellisen olkapäillä. Meitä oli ehkä parikymmentä, ja letkana kuljimme kuin kummitusjunana ikään. Huoneissa oli näyttelijöitä, jotka parhaan kykynsä mukaan säikytteli meitä eri teemojen mukaan. Ajoittain jännitystä loi pelkästään se odotus, että kohta jotain tapahtuu! Ihan hienosti toteutettu ja ajoittain aika jännä kokemus. OIs voinut toki olla jännempikin ja tietty pidempi. Hyvin siinä oli huomioitu letkan pituus: olimme ihan viimeisiä, T vikana mun takana. Edellä menevien kirkaisut kuului hyvin ja sitä osasi odottaa jotain. Mutta välillä ensin säikyteltiinkin loppupäätä. Tai yhtäkkiä joku alkoi hiljaa seurata.

Bridgen&Tombsin lähellä oli toinen kiva joulumarkkinatori, jonka pääpainona oli ruoka! Mietittiin, et ois kiva, kun tuollaisia ruokatoreja ois joskus Suomessakin.

Iltapäivällä tiet erkani hetkeksi: T halusi lähteä kaupungin pohjoispuolella olevaan pelikauppaan. Mä päätin mennä shoppailemaan Oxford Streetille. Kolmisen tuntia siellä riitti: ihmisiä oli ihan uskomattoman paljon! Mulla alkoi loppua kännykästä akku ja T piti saada vielä kiinni…onneksi se riitti sen verran, että saatiin sovittua tapaamispaikka.

Seuraavana suunnattiin sitä stand-up paikkaa kohti. Hieman jännitti, et millainen paikka se on ja saadaanko lippuja jne. Paikka osoittautui sportti-baarin alakerraksi! Baariin tytsä sanoi, että tulkaa takaisin noin puoli tuntia ennen esityksen alkua , niin saatte liput. Meillä oli hyvin aikaa, reilu tunti vielä siihen, joten mentiin syömään.  Lähistöllä oli paljon ruokapaikkoja, joten ihan randomilla arvottiin “Preto, Brazilian steak house”. Se osoittautuikin tosi hyväksi valinnaksi! Ravintolan idea oli simppeli: alkuruoat ja lisukkeet sai hakea seisovasta pöydästä. Sai ottaa myös pelkän sen pöydän (siellä oli tosi paljon kaikkea, mm. lasagnea ja friteerattuja banaaneja), hinta tais olla 15,95 puntaa. Tai sitten sai ottaa sen ja “lihat” (hintaan 19,95 puntaa). Jos otti myös lihat, niin tarjoilija toi pöytään lapun, jonka toisella puolella oli  punainen “ei” ja toisella vihreä “kyllä”.

Pelikortit

Aina, kun vihreä puoli oli esillä, jostain tuli saman tien tarjoilija lihavartaan kanssa ja annosteli lautaselle lihaa. Jos vihreän puolen piti esillä, niin toinen tarjoilija tuli saman tien eri lihavartaan kanssa. Lihoja tuli lisää niin kauan, kunnes käänsit punaisen puolen. Eli silloin sai sit syödä rauhassa. Lihoja olisi ollut 19 erilaista! Ei sit jaksettu ihan kaikkea, mut syötiin: kanaa parilla kolmella tavalla (mm. kanan sydämiä! Koiranruokaa, ei oikein napannut…), possua parilla tapaa, tosi hyvää nautaa, lammasta ja makkaraa. Sit kun oli syönyt tarpeeksi, niin huikkaus tarjoilijalle: se toi ison tarjottimen, jossa oli jotain 10 erilaista jälkkärin mallikappaletta! Siitä sitten pystyi näyttämään, et tollainen kiitos ja tarjoilija toi freesin sellaisen. Lopuksi lasku (joka sekin tuli samantien) ja valmiita oltiin tunnissa. Loistava, hauska, erilainen idea ja tosi hyvä ruoka. Suosittelen, jos Lontoossa liikutte!

Täydellä mahalla sitten sinne sporttibaariin, englantilaista siideriä kouraan ja stand-upiin. Saatiin hyvin liput ja hyvät paikat (ei ihan eturiviin). Esiintyjiä oli neljä, jotka kaikki olivat mennen tullen paljon parempia kuin kukaan suomalainen! Jotenkin ne vaan osas ottaa yleisön ja toisaalta tehdä pilkkaa itsestään, ilman myötähäpeää. Valitettavasti ihan kaikkea ei ymmärtänyt kielen takia, mut tarpeeksi, että voi sanoa, et hauskaa oli! Liputkin maksoi vain murto-osan siitä, mitä ne mun hukkaan menneet. Suosittelen tuotakin kokemusta lämpimästi Lontooseen menijöille!

Hieman oli arpomista, et miten sieltä esikaupungista pääsi takas hotlalle, kun metro ei enää kulkenut. Mut onneksi oli gps mukana, niin sillä sitten arvottiin oikea kohta jäädä pois ja napattiin lennosta toinen bussi vielä loppumatkalle. Hyvin se sit menikin.

Sunnuntaina tahdoin eläintarhaan. Olin saanut jostain päähäni, et siellä ois panda ja että se ois muutenkin jotenkin suuri ja ihmeellinen. No ei siellä mitään pandaa ollut, eikä ollut kovin erikoinen. Ihan siisti ja hieno, mut ei ehkä sen kalliin (jotain yli 20 puntaa) pääsylipun arvoinen!

Ötökkä

Pitkäkaulaiset

Herra Pingviini

Poikkitaiteellinen otos

Käärmeen pää vai perhosen siipi?

Rillipäisen ongelma (ihanaa, kun ei ole enää tuota vaivaa!)

Kova sumu oli tosiaan vallannut kaupungin illalla ja meidän lennon sanottiin olevan 2 h myöhässä. Kaksi muuttui lopulta kahdeksaksi, minkä takia myöhästyttiin sit vaihdosta Tukholmassa. Hearthrowlla saatiin ruokalipukkeet, jotka käytettiin sushi-paikassa. Lautaset maksoi värin mukaan eri hinnan. Annokselle kertyi kyllä hintaa, kun kaikkea tahtoi maistaa…mutta hyvää oli.

Sushilinjasto

Arlandassa sitten ehdittiin oikaista itsemme hotellin sänkyyn reiluksi tunniksi, ennen kuin piti mennä aamupalalle (joka muuten oli aivan mahtava!) ja koneeseen. Kotona olin sit puol ysi aamulla, ja töissä kympiltä. Kylhän sen jotenkin jaksoi; tosi lepoloma siis!

Lontoo oli yhtä ihana kuin aina ja siel oli tosi kiva käydä. Itse matka oli aika hintava ja eläminenkään ei ollut ihan halpaa. Mutta kannatti, tuollainen miniloma on kuitenkin aina irtiotto arjesta.