Reissukuvia Itä-Suomen turneelta

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Tollot | Lisätty 02.09.2013

Niitä on niin miljoona, etten ala nyt tänne laitamaan ennen kuin ehdin kirjoittaa tarinaa ympärille, mutta jos jotain kiinnostaa, niin täältä voi katsella. Yksi parhaista on mielestäni tämä:

IMG_2353

Pärnussa näytelmissä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Tollot | Lisätty 11.07.2013

Kesäretki suuntautui ihanaan Pärnuun: pääpointti oli koiranäyttelyt mutta samalla ehdittiin hieman ihastelemaan kaupunkiakin. Mukaan lähti erittäisen reippaaksi knam:iksi (= koiranäyttely aviomieheksi) osoittautunut Tuomo ja toiseen autoon Majka ja Saaga-ponin omistaja Riikka. Tarkempaa matkaraportti tulee mahdollisesti myöhemmin, tässä näyttelyuutiset!

Perjantaina oli ryhmänäyttely ykkösryhmälle, paikalla oli kolme bortsua: Pötkö ja kaksi nuorta ja TOSI pientä tirriäistä. Tuomarina oli Piotr Krol Puolasta, vanha kuivakka ukko joka ei juurikaan hymyillyt. Pötkö hävisi tirriäisille mutta sai kuitenkin erinomaisen ja kunniapalkinnon ja oli siten ROP-veteraani. Arvostelu:

”Typical, beautiful head, excellent neck, strong body, excellent movement.”

Lauantaina ja sunnuntaina oli kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely. Lauantaina tuomarina toimi mukava Miroslaw Redlicki Puolasta. Bortsuja oli ilmoitettu jotain 10, paikalla taisi olla 8. Pötkö sain erinomaisen ja kunniapalkinnon ja oli ROP-veteraani. Eikä siinä vielä kaikki! Miroslaw taisi tykätä Pötköstä kun se oli paras narttu ja suureksi yllätyksekseni peittosi myös parhaan uroksen eli se oli rotunsa paras!  Isoon kehään piti siis mennä kahdesti (paras veteraani ja ykkösryhmä), mutta siellä ei enää tullut mainetta eikä kunniaa. Arvostelu:

”Beautiful female, excellently combined show-working characteristic, excellent neck and topline, excellent tailset, moves really well, quality female, stands out today.”

IMG_2250

Sunnuntaina tuomarina oli Katarzyna Fiszdon Venäjältä (?) ja kehässä oli taas samat koirat. Pötkö esiintyi edelleenkin hyvin (joku voisi vaikka luulla että se tykkää olla esillä) ja sai erinomaisen ja kunniapalkinnon ja oli ROP-veteraani. Paras narttu -kisassa nuorempi meni kuitenkin ohi ja Pötkö oli toinen. BIS-veteraanikehässäkään ei tullut sijoitusta. Arvostelu:

”Strong bitch with typical expression. Correct proportions. Good condition. A bit soft back. Deep and wide chest. Excellent temperament and co-operation with handler.”

Sunnuntaina myös Jipii pääsi (?) kehään! Tollereita oli neljä, kaikki narttuja. Yksi oli pieni ja siro (voitti), yksi tappijalka ja tankki (toinen), yksi iso ja hieman takakorkea (”joutsen”, kolmas) ja sit Jipii korkeine raajoineen, lyhyellä kaulalla, huonolla turkilla, ilman poskia ja suorine etukulmauksineen. Mut liikuttavan hyvin se esiintyi, tuloksena erinomainen (VAU!) ja kunniapalkinto eli ROP-veteraani ja siis paras narttu -kisassa sijoitus 4. BIS-veteraani kisassa Majka meni sen kanssa ja Jipii esiintyi niin iloisesti ja hyvin! Valitettavasti (ei yhtään yllättäen) menestystä ei tullut siellä(kään). Arvostelu:

”Hyvä temperamentti, hyvä muoto, hyvä liikkuminen, vahva selkälinja, hieman suora edestä.”

IMG_2338

Kulinarismia Kroatian tapaan

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 01.07.2013

Kroatiassa ruoka oli oikeastaan aika erikoista. Pääsääntöisesti se ei näyttänyt kauhean houkuttelevalta mutta melkein aina osoittautui yllättävän hyväksi. Meillähän oli joka päivä lounas kurssipaikalla. Siellä oli aina tarjolla jotain keittoa tai niin kuin me sitä aloimme kutsua ”supaaaa”. Parhaimillaan se oli melkein hyvää tomaattikeittoa, pahimmillaan kirkasta lientä, jossa oli rasvaa! Yhtenä päivänä tarjolla oli vihreää (!) kalakeittoa, josta kalaa sai etsiä ja jos oikein etsi, saattoi löytää pienen mauttoman seitin palasen ja muutaman riisin. Keitot tarjoiltiin isossa kulhossa, josta sai itse ottaa. Sääliksi hieman kävi kokkia, kun se aika usein kiikutti lähes täyden kulhon takaisin keittiöön. Toiseksi viimeisenä päivänä tarjolla oli kahta keittoa ”super supaaa”, tosin siinä vaiheessa peli oli jo menetetty eikä kukaan edes vaivautunut maistamaan niitä! Viimeisenä päivänä puolestaan kaikkien suureksi yllätykseksi tarjolla ei ollut lainkaan keittoa. Pääruokavaihtoehtoja oli monesti kaksi tai kolme, ihan perussettiä kuten risottoa (mustaa sellaista!), pastaa, kalaa, lihaa. Aika jees. Liha varsinkin näytti tosi kuivalta ja sitkeältä mutta olikin tosi mureaa. Aina kannatti siis maistaa kun koskaan ei oikein tiennyt mikä oli hyvää ulkonäön perusteella. Jälkkäriksi oli jotain kakkua tai yhtenä päivänä tosi hyvää tiramisua, tosin ilman viinaa.

Iltaisin söimme useimmiten hotellin vieressä olevassa ravintolassa. Ruoka oli sielläkin aika perussettiä, keittoa (aina!) ja paljon kalaa. Kala oli se juttu siellä, ilmeisesti usein saatavilla ja halpaa. Tarjolla oli mm. miekkakalaa. Yleensä illallinen oli todella pitkän kaavan mukainen: aloitettiin juustoilla ja ilmakuivatulla kinkulla, sitten keittoa (ei kaksista sielläkään), salaattia, pääruokaa ja jälkkä. Ja joka välissä odotettiin. Joten illalliset venyivätkin pitkiksi. Toki varmaan viinillä ja hyvällä seuralla oli oma osuutensa asiaan.

Viini tosiaanvirtasi! Pääsin tutustumaan ennestään minulle vieraaseen kroatialaiseen viiniin, joka ei osoittautui kelvolliseksi mutta ei kauhean erikoiseksi. Vähän sellaista mehumaista. Ostin kaupasta kotiin tuliaisiksi kahden litran muovipullon valkoviiniä, se taisi maksaa 2,90 euroa. Yritettiin ”nauttia” sitä juhannuksena, mutta ei oikein pystynyt. Ei edes vaikka oli hieman pohjia juotu. Oli niin karseaa mehu-etikka-vettä et oksat pois. Roskiin meni sekin kahden kilon kantamus. Muutama kalliimpi pullo odottaa vielä korkkausta, kova on usko niihin.

Ranskalainen viiniharrastaja oli aika tyrmistynyt, kun punaviiniä ei viilennetty lainkaan; ilmalämpötilan ollessa 32 astetta viinikin oli aika lämmintä. Hänen mukaansa se oli ”kuumaa”. Tungimme sitten punkkupullon samaan kylmäastiaan valkoisen kanssa ja lisäsimme sinne laseihin tarkoitetut jäät. Hieman auttoi asiaa.

Varsinaiseksi kulinaristiseksi makumaaksi en kyllä Kroatiaa tällä perusteella luokittelisi. Tosin tuon reissun ravintolakokemukset oli aika vähäiset: lounas aina samassa paikassa ja illallinen kolmessa eri paikassa. Viimeisenä iltana menimme Splitin satamaan ja siellä hienoon ja (ilmeisesti) kalliiseen ravintolaan. Muutama epätarkka räpsäisy sieltä:

Alkuruoaksi oli kala"leipä" ja mätimoussea.

Alkuruoaksi oli kala”leipä” ja mätimoussea.

Väliruoka: äyriäisrisottoa ja pastaa

Väliruoka: äyriäisrisottoa ja pastaa

Loistavaa miekkakalaa. Päällä olevat ravut olivat ihanan rapsakoita.

Loistavaa miekkakalaa. Päällä olevat ravut olivat ihanan rapsakoita.

Suklaa- ja mantelikakkua.

Suklaa- ja mantelikakkua.

 

Kroatiassa EU-kurssilla

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Search & Rescue | Lisätty 30.06.2013

Vietin mahtavan viikon Kroatiassa Splitin lähellä CMI (Community Mechanism Introduction) -kurssilla. Menin sinne ”FRF:n kautta” tai siis hain sinne koska olen mukana FRF-toiminnassa. Tuolla kurssilla oli yksi paikka Suomelle eli olin ainut suomalainen. Meitä oli yhteensä 25, suurin osa oli palomiehiä, mutta mukana oli myös lakinainen, luolamies, komissiosetä ja pari muuta byrokraattia. Kaikin puolin tosi mukavia uusia tuttavuuksia!

Kurssi kesti maanantai-iltapäivästä perjantaiaamuun. Lensin Splitiin jo sunnuntaina illalla, joten ehdin hieman katsella Kastelan aluetta ennen kurssin alkua. Vaikutti tosi hienolta paikalta, vesi oli kirkasta ja lämmötkin kohdillaan: ilma siinä 30 asteen tietämissä. Sinne voisi mennä joskus uudestaankin, ajan kanssa.

Kurssi koostui luennoista ja ryhmätöistä. Kouluttajat olivat pääosin italialaisia ja lähes kaikkien englanti oli aika hyvää. Aiheet vaihtelivat kunkin maan omasta väestönsuojeluorganisaatiosta humanitääriseen apuun, avun vastaanottamiseen ja antamiseen. Paljon käytiin läpi systeemin toimivuutta ja ryhmääntymistä. Ryhmätöitä varten meidät oli jaettu kolmeen kuuden hengen ryhmään, jotka pysyivät aina samana. Satuin olemaan ryhmässä, jossa oli yksi natiivi englannin puhuja, mukava ja puhelias italiaano, hyvin viisas bulgarialainen, tosi hiljainen saksalainen ja reipas ruottalainen. Kiva ryhmä, homma toimi vaikka ryhmänvetäjä välillä olikin hukassa.

Kurssi antoi syvällisen ymmärryksen EU-tason pelastuspalveluun: mitä kukin tekee jos tulee katastrofi, josta maa ei selviä yksin. Paljon uutta asiaa siis, osittain vanhan ja opitun kertausta ja ennen kaikkea mahtava tilaisuus puhua englantia ja vain englantia koko viikko! Olin hieman yllättänyt miten hyvin se englanti lähti sitten sujumaan.

Kurssille osallistuminen oli ilmaista: sain lentolipun etukäteen, minut haettiin lentokentältä, hotelli maksettiin ja joka välissä ruokittiin ja syötettiin tosi hyvin. Periaatteessa koko viikon olisi pärjännyt mainiosti ilman rahaa. Toki siihen joutui ”uhraamaan” lomaviikon, mutta en kyllä oikeastaan voi edes siitä valittaa.

Tuo kurssi oli ensimmäinen 17 EU-kurssista, jolle voisi olla mahdollisuus osallistua. Sen verran oli kyllä kivaa, että taidan kytätä milloin seuraava kurssi olisi tulossa…

Kuvia kurssilta on täällä.

Auringonlasku Kastelassa

Ensimmäiset Naiset Viking Gracella

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 14.04.2013

Ensimmäisten Naisten kokoontumisajot veivät meidät tällä kertaa laivalle: testasimme Vikingin uusimman, Gracen. Matkaa oli suunniteltu pitkään ja hartaasti ja odotettu sitäkin enemmän, joten ilmassa oli suorastaan suuren urheilujuhlan tuntua kun lopulta oltiin kaikki koolla Turussa satamassa. Tarkoitus oli myös juhlia Marian vanhenemista.

Odotukset itse laivan suhteen oli ainakin mulla korkealla. Ja olihan se hieno, ei sitä voi kieltää. Kaikki oli (vielä) siistiä ja puhdasta, värejä oli käytetty kivasti ja valoilla luotiin hienoja tunnelmia. Mutta jokin jäi silti puuttumaan. Oliko se sitten se ”vau” -efekti, mikä korkeasta, isosta tilasta, promenadista, isoista ikkunoista tms. tulee? Vai tekikö kapeat käytävät ja matala katto sen, että jotenkin olo oli kumman samanlainen kuin aina Vikingillä. Hyvä kai niin, että se näytti pitkälti siltä, miltä yhtiön muut laivat? Mietin myös sitä, että miten nopeasti tuollainen laiva rupsahtaa ja milloin siitä tulee kulahtanut ja kapinen? Milloin koira voi pissata diskon eteen matolle ja sen voi hyvällä omallatunnolla jättää sen sikseen, koska matossa on jo oksennusta ja muuta likaa ennestään?

Grace

Vartijoiden määrä yllätti. Niitä oli yökerhossa tosi paljon! Vahtivat myös sitä, että tanssilattialle ei viety juomia, mikä oli aika typerää. Toisaalta lattia ei siten ollut mähmäinen eikä täynnä lasinsiruja.

Testasimme myös spa-osaston: meillä oli ihan oma vip-tila! Se oli kiva ja hieno ja ajoi täysin asiansa. Meil oli oma poreamme ja sauna sekä pieni oleskelualue. HIeman ihmettelimme naulakoiden puutetta ja sitä, että joku huoltomies ravasi sisään koko ajan katsomaan jotain ”konehuonetta”. Vähän oli siis suunnittelun kukkanen, kun sinne huoltotilaan tosiaan mentiin siitä vip-tilan läpi, jossa kuitenkin oleskellaan aika vähissä vaatteissa…

Ruokapuolesta testasimme vain Ala carte ravintolan, OScarin. Mukava paikka, joskin ikkunan luona oli kuulemma tosi kylmä. Söin ”Maiden Voyage” -menuun:

Alkuun: Halstrattuja kampasimpukoita, hernepyreetä, friteerattua mustajuurta sekä tomaattiviinietikkakastiketta

Grace alkuruoka

Pääruoka: Mackmyra-whiskyllä maustettua lappalaista poron sisäfileetä, kaprispaahdettuja Anya-perunoita ja limetti-valkosipulihollandaise kastiketta (kyllä, se on kastiketta eikä kieli)

Grace poro

Valikoima juustoja lähiseudulta: Hilma Mouhijärveltä Suomesta, Prostens Ahvenanmaalta ja Magna Ruotsin Ovikenistä tarjoillaan puolukkamarmeladin ja laivalla leivotun mausteleivän kera.

Jälkkä: Tahitinvaniljainen panna cotta, kardemummalla maustettu omenamuffini, kandeerattuja pekaanipähkinöitä ja tyrnimarjakastiketta

Grace jälkkä

Mun makuun tuo muffini oli turhan kardemummainen, mutta muuta vikaa ei oikein ollut. Poro oli tosi hyvää ja mureaa. Kaikinpuolin oikein onnistunut setti! Muutkin olivat tyytyväisin annoksiinsa, mitä nyt Annen ankka oli hieman sitkeää ja Anne jäi ilman luvattua patonkia. Ois varmaan pitänyt älähtää heti eikä murehtia myöhemmin.

Esiintyjänä laivalla oli Mikko Herranen, joka veti hyvän setin. Hän esiintyi ”Rock’n Roll Sensation” -bändin kanssa, joka itse asiassa ei saanut ihan kauheasti lisäarvoa Herrasesta vaan oli itsessään loistava. Erityisesti bändin basisti sulatti sydämiä.

Ekaa kertaa varmaan ikinä tuolla risteilyllä ei tullut oloa, et oltais jo perillä. Paluumatka meni tosi nopeasti ja mukavasti kylpiessä ja syödessä. Vain junamatka Turusta takas kotiin oli vähän turha lisä, mutta sekin meni kivuttomasti ja ilman myöhästelyjä. Puhuttiin jopa vähän, että josko sitä menisi joskus uudestaankin Gracelle…? Tosin seuraavana on vuorossa Pietarin suunta.

Gracella

 

Havaijin kuvia

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 03.03.2013

Kuvasaastetta reissusta, olkaa hyvät 🙂 Kuvatekstit saa näkyviin, kun klikkaa ekaa kuvaa suureksi ja sitten lähtee selaamaan kuvia esim. nuolinäppäimillä. Ruokakuvia ei nyt ole tuolla, aattelin kirjoitella niistä erikseen. Tekstiä tulee kyllä, kunhan jaksan ja ehdin.

Waimea Canyon ja sateenkaaren pätkä

Ei tää nyt onnaa

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 20.02.2013

Ei nappaa eikä ehdi kirjoittaa tänne. Päätin, etten ota stressiä asiasta, joten antaa olla. Jos sitten kotona jaksaisi tarinoida.

Lisäksi iipadi on ilmeisesti jotenkin rikkonut tän sivun (sanokaa te jotka pääsette oikealta koneelta et onko sivut ihan sekaisin?) enkä jaksa nyt korjata.

Mutta: kivaa on ollut ja aika on mennyt tosi nopeasti. Huomenna aamulla jätetään Kauain saaret ja lennetään vikaan kohteeseen O’ahun saarelle Honoluluun. Vähän suurkaupunkimeininkiä loppuun! Siellä pitäisikin pärjätä ilman autoa, saas nähdä.

Päivät kuluu…

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 14.02.2013

Aika menee niin vauhdilla, ettei perässä pysy! Lisäksi edellisessä hotlassa oli wifi vain aulassa, joten siellä ei viitsiny kirjoitella tänne.
Pikaisesti: oltiin kolme yötä ja pari päivää Big Islandin Hilossa. Siellä käytiin katsomassa tulivuorta ja laavakenttiä. Tänään ajeltiin saman saaren toiselle reunalle Konaan, täällä ollaan kaksi yötä. Ohessa muutama otos viime päiviltä.

Kilauea

Kilauea

image

Mai-Tai

Päivä 1 Madridissa ja päivä 2 ilmassa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 10.02.2013

Oli ihana jättää Suomen lumet ja pakkaset taakse eikä yhtään haitannut vaikkei suoraan helteeseen päästykään; Madridin +8 astetta tuntui mukavan lämpimältä, sellaiselta kevyeltä laskeutumiselta kesäoloihin. Meillä oli Madridissa aikaa vain vajaa vuorokausi eikä siten odotukset olleet korkealla. Lentokenttä oli onneksi aika lähellä keskustaa ja hotellikin (Los Angeles) löytyi nopeasti Nuevos Ministerios -metroaseman liepeiltä. Laukku (toinen jäi kentälle säilöön) sinne ja metrolla vanhaan kaupunkiin.

Komeita taloja, elämää, ihania vaatekauppoja, tapas-paikkoja, viinibaareja –  paljon edellytyksiä hyvälle lomakohteelle! Sinne vois mennä joskus ihan ajan kanssa. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa eikä matkalaukuissa tilaa shoppailulle, mutta vähän oli kuitenkin pakko: Espanjassa kerta oltiin niin piti päästä ihanaan Kukuxumusun kauppaan. Voi sitä onnea, siellä oli ale! Mukaan tarttui hupparit molemmille (ei sit keksitty mitään tilaavievempää…), paita mulle ja lahja kummilapselle. 

Nälkä ajoi meidät etsimään illallispaikkaa. Päättämättömät sielut ahdistuivat kun tarjontaa oli niin kovin runsaasti. Lopulta päädyimme pienehköön ”pubiin”, josta sai ruokaa.  

Söimme paikallista herkkua eli possua eri olomuodoissa: ribseinä, pihvinä, makkarana, pekonina ja mustanamakkarana. Lihaa ryydittivät ranskalaiset. Ei siis mitään vihreää lautasella; annos sai verisuonet vinkumaan armoa. Mutta hyvää se oli! Lihat huuhdottiin alas loistavalla punaviinillä (16 e/pullo, mä ehkä alkoholisoituisin jos asuisin siellä).

Kaikkinensa mukava ilta. Hotellihuonekin oli kelvollinen, paitsi et seinät oli pahvia ja ikkunat yksinkertaiset, joten kaikki äänet kuului tosi hyvin. Onneksi naapurit ei pistäneet orgioita pystyyn.

Aamupala piti etsiä läheisen kauppahallin  kahvilasta: lämpimiä leipiä, hyvää kahvia, mehua ja churroksia. Nam! 

Meillä piti olla hyvin aikaa mennä kentälle, mutta jotenkin sitä vaan tuhraantui. Koitettiin löytää yksi kätkö, joka kai olikin poistettu. Lähdettiin menemään kentälle reilu kaksi tuntia ennen koneen lähtöä, ja kiire tuli! Kipitys metroasemalle, lippujen osto, metron odotus, metromatka terminaaliin 1, jossa meidän toinen matkalaukku oli säilössä. Sitten selvisi, että kone lähtee terminaalista 4! Sinne siis bussilla. Onneksi lähtöselvityksessä ei ollut jonoa. Lähtöselvityksen virkailija kyseli kaikki pakolliset, typerät ”oletko pakannut laukkusi itse”-kysymykset. Puolessa välissä kysymyssarjaa se kysyi multa, et ymmärränkö englantia, kun en ollut ehtinyt sanoa vielä mitään, kun T vastasi kysymyksiin ennen kuin mä olin prosessoinut sen spanglishin 😀 Lopulta oltiin valmiita: kello oli 11.52 ja boarding alkoi klo 12.00! Hyvin siis aikaa? Meidän portti vaan oli jossain hevonkuusessa, jonne ilmoitettiin olevan 23 minuutin matka. Hippulat vinkumaan ja ”junaan”, liukuportaita ylös, alas, käytäviä eteenpäin, sinne, tänne, tonne… Portilla oltiin 12.03 eli ehti just vielä vessaan. Shoppaillut jäi siis pakostakin väliin, hyvä niin!

Ehkä ihan hyvä, ettei etukäteen oikein oltu sisäistetty, että lento Dallasiin kestäisi 11 tuntia! Se on tuskainen aika hienossakin koneessa, saati sitten vanhassa 767:ssa, jossa ei ollut edes omaa tösöö! Lisäksi meidän vieressä oli espanjalaisten äijien porukka, joka valtasi koko käytävän iskiessään paria mimmiä *huokaus*. Näkymät Nykin kohdalla oli upeat, ruoka kelvollista ja palvelukin pelas (T tosin valitti lentoemojen ikärakenteesta).

Pitkän lennon päätteeksi päivä olikin pulkassa. Taksi hotlaan, ruokaa naamariin ja tutimaan. Huomenna luvassa 9 tunnin lento Honoluluun (eli Honikseen) ja sieltä vielä tunti Isolle Saarelle. Kauas on pitkä matka, toivottavasti tää on vaivan arvoista! Öitä!

Hawaii calling!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 04.02.2013

Muutama päivä enää reissuun. Katsottiin ja koottiin tuossa kaikkia varausdokumentteja, ilmoiteltiin osaan hotelleista myöhäinen tuloaika ja todettiin (toistaiseksi) vain yksi pienehkö bugi. Oli mennyt am:t ja pm:t sekaisin (kun ei ne raasut osaa käyttää 24-tunnin kelloa), joten ollaan yksi päivä ilman autoa. Tai kai sitä varausta voi jatkaa, katotaan sit paikan päällä tilanne, ei jaksa stressata nyt.

Menomatka on ihan hauska, kun ollaan yötä Madridissa ja Dallasissa. Ja ehditään ehkä ilta katsella Madridiakin. Mutta paluu on tuskainen, neljä koneenvaihtoa ja saapuminen kotiin puoli yksi yöllä…

Monet on kyselleet matkan budjettia ja mistä varattiin jne. Lennot oli naamakirjan ”TOP10-matkatarjouksen” kautta ja ne siis Madridista Honoluluun ja takaisin, 490 e/hlö. Lennot Madridiin on Lufthansalla Supersaverin kautta, noin 190 e/hlö, vaihto Saksassa mennen tullen.

Hotellit varattiin eri systeemien kautta, mutta hyväksi hakupalvelimeksi osoittautui Olotels. Se hakee useista varausjärjestelmistä ja on aika helppo käyttää. Hotellit oli tasoltaan 2-4 tähteä, joskaan tähtiluokitus ei aina kerro kaikkea. Pääsääntöisesti aterioita ei otettu, jossain taisi olla aamiainen. Hotellit oli aika kalliita. Siellä on nyt sesonkiaika, mikä tietysti oli huono juttu meille. Hinnat pyöri siinä noin 100 dollaria/yö.

Havaijin sisäiset lennot varattiin suoraan Hawaiian Airlinesilta. Olisi siellä ollut toinenkin firma, mutta hinnat oli aika samoissa ja tuolla oli paremmat lentoajat. Ne maksoi jotain 180 e/hlö.

Auto vuokrattiin Eautovuokraamosta, toinen on ”Ford Focus tai vastaava” ja toinen astetta isompi ”Dodge jotain tai vastaava”. Auto otettiin vaan kahdelle saarelle ja Honolulussa aateltiin pärjätä ilman. Autoihin upposi n. 340 e.

Parin viikon perilläoloaika jakaantuu siis niin, että heti Honoluluun saavuttuamme lennämme Big Island -saarelle Hilon kaupunkiin. Siellä ollaan kolme yötä ja sitten ajetaan saaren toiselle laidalle Konaan, jossa myös muutama yö. Konasta lennämme pohjoiseen pienelle Kauain saarelle Lihuen kaupunkiin, jossa viisi yötä. Sen saaren voi tutkia yhdestä majapaikasta käsin. Viimeiset viisi yötä olemme Oahun saarella Honolulussa.

Kokonaishinta, joka siis pitää sisällään lennot sinne ja takaisin, lennot saarten välillä, hotelliyöt saarilla ja mennessä Madridissa ja Dallasissa sekä autonvuokrat on nyt sellaisessa lukemassa kuin 3 683 euroa, yhteensä kahdelta siis. Ei minusta kauhean paha, ottaen huomioon että olimme valmiit maksamaan Thaimaan reissusta 4 200 e. Tokihan eläminen USA:ssa on kalliimpaa kuin Thaimaassa, mutta kyllä tää nyt kuulostaakin paljon paremmalta.

Otin jo selvää, että siellä on Ross – dress for less -vaatehelvetti ja IHOP eli ”pannaripaikka”. Shoppailun ja syömisen lisäksi tarkoitus olisi ainakin snorklata sekä ihastella luontoa ja tulivuoria. Ehkä merellekin voisi mennä ja surffikurssi voisi olla kiva kokemus. Honolulussa pitää katsastaa Pearl Harbour. Laiskottelu uima-altaalla tai rannallakin on käynyt mielessä, mutta saa nähdä malttaako sitä. Epäilen, se kun ei ole vahvimpia puoliani.

Tosi kiva lähteä, odotan innolla. Loma ja breikki töistä ja Suomen kylmästä talvesta tulee todellakin tarpeeseen. Koitan raapustella jotain matkakertomusta tänne jos siellä vaan on ilmainen wi-fi, edes jossain. Joten stay tuned…!