Vauvat on täällä!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 23.11.2014

Niin se elämä muuttui, yhdessä hujauksessa. Ehkä en ihan ollut valmis, mutta ei multa kysytty. Pikkuiset, katkat, vauvat, Anni ja Benni, tyypit; ne päätettiin ottaa tähän maailmaan meidän yhdeksäntenä hääpäivänä 5.11.2014 ja samalla minusta tuli äiti.

Vauvat

Moni asia on yllättänyt tässä tapahtumarikkaiden kolmen viikon aikana, tässä TOP5:

1) Yhtäkkiä en ole raskaana. Jotenkin outoa, kun kuitenkin 34 viikkoa olin ”siunatussa tilassa” ja neuvolassa ja Naistenklinikalla hoidettiin minua. Yhtäkkiä en vain ollutkaan raskaana. Tietty minun hoitaminen jatkui, mutta huomio on nyt mahan ulkopuolella. Ja hyvä niin. Mutta itse raskauden päättyminen on jotenkin hassua; se juttu oli niinku mun kohdalla siinä. En voi sanoa, että olisin ollut  ”hehkeimmilläni” tai että se olisi ollut ”elämäni parasta aikaa”, mutta olihan se erityinen kokemus. Jotenkin se oli jännää, kun tyypit potki mahassa, odotti ja näki niiden kasvavan ja kehittyvän. Ja sitten yhtäkkiä vaan, ne olikin oikeina ihmisinä siinä, vierellä eikä sisällä.

2) Maha nyt ei täysin hävinnyt yhdessä hujauksesa, mutta nesteet hävisi. Painoa tippui yhden vuorokauden aikana 4 kiloa ja tässä kahdessa viikossa on tippunut 20 kiloa. Minulla olikin taas sormet. Pystyn taas kävelemään, hengittämään, kääntämään kylkeä, käyttämään normaaleja kenkiä, omia vaatteita…

3) Sektioleikkauksesta toipuminen on nopeaa. Luulin, että sitä olisi ”aktiivisesti” kipeä pidempään. Alku oli aika helvettiä, mutta kun se meni ohi niin yllättävän kivutonta on ollut. Muutenkin itse leikkaus oli aikamoinen kokemus sinänsä; moni asia siinäkin on yllättänyt. Esimerkiksi epiduraalinen laittaminen oli nopeaa ja kivutonta. Ja se oikeasti toimii.

4) Naistenklinikalla oli loppujen lopuksi aika huono ”palvelu”. Tai siis siellä synnyttäneiden osastolla, jossa oltiin perhehuoneessa, sai olla kyllä tosi omillaan. Tarkoituskin toki on, että mies on apuna ja huolehtii, mutta oletin, että siellä olisi neuvottu enemmän vauvanhoidossa. Neuvot ja avut, mitä saatiin, tuli Vastasyntyneiden valvontaosastolta, jossa olikin aivan ihana henkilökunta ja tosi hyvin jaksoivat opastaa. Aika kujalla olisi oltu, jos vauvat ei olisi alkuun olleet siellä. Nyt jatkopaikassa Hyvinkäällä taas on ollut tosi hyvä neuvonta ja apuja on saatu, mm. fyssari kävi tapaamassa vauvoja ja neuvoi meitä oikeissa otteissa ja liikkeissä.

5) En itke koko aikaa. Laitoksellakin itkin yllättävän vähän. Toki siellä on se, että pitää pärjätä, ja silloin kun koen sen olevan niin, en itke. Ajoittain tulee kyllä hetkiä, että itken ilman mitään syytä, mutta yllättävän vähän on sellaista.

 

Kommentoi