Sukkapallon syventävät

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 28.09.2014

Tänään ajelin Saloon Annikan Himasen ”oppiin”. Hieman ahdisti sukkapalloilu, kun sitä tekee silleen ”itsekseen”, ettei kukaan asiaan syvällisesti perehtynyt ole seuraamassa. Oli jo hetken ollut sellainen tunne, että mennäänkö me oikeaan suuntaan vai pitäisikö jotain tehdä toisin.

Mukaan Saloon sain houkuteltua Irenen, joka on kiinnostunut sukkiksesta ja Sonjan, joka tekee sukkista ja jolla oli muutama oma murhe kysyttävänä. Ajattelin, etten pyydäkään enempää porukka mukaan, ettei mene koko päivää. Vaikka menihän se silti. Mutta oli antoisia keskusteluja ja hyvät treenit!

Iisin kanssa tekemisessä on ollut se ongelma, että se juoksee mun perässä ”laidalta laidalle” ja mun mielestä se ei tekee sitä liian vähän aikaa. En ole oikein keksinyt, että miten saisin pidennettyä treeniä ja toisaalta on ollut sellainen tunne, ettei me oikein tehdä yhdessä.

Salossa tehtiin muutama sukkistreeni, niin että Annika näki tilanteen ja sitten keskusteltiin.

Päivän opit lyhyesti:

1) On hyvä, että Iisi oikeasti näkee sukkiksen menevän piiloon, ei ihmisen. Että se etsisi sitä palloa eikä alkaisi kytätä ihmisiä, esim. häiriöhenkilöitä. Tämä ei vielä ongelma, mutta koitetaan estää sitä muodostumasta sellaiseksi.  Eli tässä ollaan edetty hieman turhan nopeasti pari viime treeniä, ja nyt sitten palataan askel taaksepäin. Eli pallo heitetään avustajalle, joka heittää sen piiloon tai menee pallon kanssa piilon suuntaan, niin että koira luulee pallon katoavan raunioihin.

2) Vähemmän ihmisiä treeniin. Tänään taas Iisi oli ihan tyytyväinen siihen, että hänen kanssaan jäi muutama hengaamaan, vaikka mä katosin pois. Se pieni kun luottaa kaikkiin. Ratkaisu tulikin hieman yllättävästi sitä kautta, että Annika käski Sonja ja Irenen autoon ja lähti itse minun perään. Iisille tuli hätä, se nappasi pallon ja oli oikeasti huolissaan, että missä olin. Kun se löysi mut, se oli TOSI helpottunut, ja sitten saatiinkin vaihto. Seuraavassa treenissä Iisi teki ihan eri tavalla mun kanssa hommia eikä päästänyt mua katoamaan. Eli virheestä oppii.

3) Viitaten edelliseen; mun ei tartte juosta pituutta vaan enemmänkin kadota nurkan tms. taakse. Käy.

4) Iisi ei enää mene siihen halpaan, että ”olevinaan” juoksen. Kyllä mun pitää oikeasti edetä. Huoh.

5) Kehumisen ei tarvitse olla yhtäjaksoista puuroa, vaan välillä kunnon kehut ja sit (saan olla) hiljaa. Silloin Iisi keskittyy enemmän omaan toimintaan eikä sen tartte katsoa mitä mä pelleilen.

Summa summarum: Sukkapallo tuntuu toimivan Iisillä, se käy siihen kuumana ja se tykkää siitä. Sen tapa on juosta sen kanssa, eikä jäädä mälväämään sitä tai heitellä, tappaa tai muuten touhuta sen kanssa. Liike on tärkeää. Valitettavasti tähän asiaan ei voi vaikuttaa, vaan tuolla mennään. Iisi etsii innolla ja on ihan kierroksilla menossa etsimään. Alustat ei vaikuta olevan ongelma. Joten hyvällä mallilla ollaan, tuota nyt vaan jatketaan, tie on pitkä ja koskaan ei ole valmis. Mutta eiköhän tosta hyvä tule, edelleenkin uskon asiaan, vaikken siitä vieläkään ihan kauheasti tykkää.

Maalimiehillehän tuo on tosi helppoa, senkus annat pallon. Maalimiesten ei tarvitse osata leikkiä tietyllä tapaa, ei ole väliä onko mm nainen vai mies, tuttu vai tuntematon, iso vai pieni. Pallo on tärkeintä. Uskon siksi, että tuo sopisi aika monelle koiralle, koska koiran ei tarvitse jäädä maalimiehen luokse, sen ei tarvitse ”uhmata” maalimiestä haukulla. Ne koirat, mitä tiedän olevan sukkispalkkauksella, toimii loistavasti. Vaikka ovat kovin eri tyyppisiä. Meidän valinta se ainakin on, ja vaikka joskus ei menisikään niin hyvin, niin en siitä luovu. Eihän ruoallakaan palkattavaa koiraa vaihdeta lelulle heti kun tulee mutkia matkaan.

Sonjan ja Irenen ongelmiinkin saatiin ideoita, ja BtB (back to basic) on ainakin osittain edessä heillä(kin). Minusta ajatustenvaihto oli hyödyllistä, toivottavasti Sonja ja Irene miettii samoin.

Kiitos vielä Annika, kyllä mä opin ja koirakin oppi ja hyvä siitä tulee, vaikka hieman pessimisti ajoittain olenkin 😉

DSC06677

 

 

Kommentoi