Rankka päivä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Tollot | Lisätty 31.01.2014

Tänään oli niinku lomapäivä. Palkkatyöstä siis. Luvassa ei kuitenkaan ollut rento lepopäivä, vaan kaikkea vähemmän kivaa.

Aamulla herätyskello soimaan (niinpä!) vain hieman normaalia myöhemmin. Tosi kylmässä etsimään Hakunilan terveysasemaa, jossa oli aika varattuna Samatalle (oikeasti sen nimi kirjoitettiin noin). Pieni ja lyhyt intialaistaustainen nainen otti minut vastaan muutaman minuutin etuajassa ja sitten vaan nopeasti vilkaisi luomea, joka selässä hieman hankalassa paikassa vaivaa. Samata sanoi, että on hyvälaatuinen rasvaluomi (niinkuin tiesinkin), mutta voidaan poistaa jos haluan. Ja jos minulla olisi nyt heti aikaa, niin voidaan tehdä saman tien. Samata soitti samantien hoitsulle ja varmisti, että toimenpidehuone on vapaa. Sitten se lähti kauhealla vauhdilla sinne toimenpidehuoneeseen, oikeasti en pysynyt perässä kun en viitsinyt juosta siinä käytävällä. Paita pois, lavetille makaamaan ja välineet esille. Pikainen puudutus, veitsen heilautus ja vola, luomi veks. Hoitsu antoi hoito-ohjeet ja olin ulkona 20 minuutissa. Tuota sanoisin tehokkaaksi toiminnaksi! Tikkien poistoon reilun viikon päästä voin vaan marssia ilman ajanvarausta. Lasku tullee perästä. Homma toimi!

Kotona sit ehti käydä suihkussa räpeltämässä, kun eihän sitä selkää tietty saanut kastella ja hiukset piti kuitenkin saada pestyä ennen seuraavaa menoa eli Tuomon ukin hautajaisia. Suunta siis Nummelaan, jossa oli oikein kaunis ja tunnelmallinen siunaus- ja kahvitustilaisuus. Itkeäkin piti, tietysti, kun kaikki muutkin itki. Minusta ei kyllä koskaan tulisi pappia! Vaikken olisi näin pakana, niin itkisin varmaan kaikissa häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa! Vaikken tuntisi ketään. Eihän siitä mitään tulisi.

Voileipäkakkuähkyn jälkeen kotiin hakemaan Jipii ja nokka kohti HauMauta. Oli toisen tarkistustsekkauksen aika. Lääkärinä oli tänään uusi tapaus, sellainen tosi paljon höpöttävä, sydämellinen täti. Oli melkein jo koominen. Mutta mukava, ja Jipii arvosti, kun sai mässyä. Jipiin hotkaistessa mässyt purematta sanoin Jipiille, että noinkohan ehdit maistaa mitään, niin se täti alkoi selittää ”ei voi antaa paljoa kun voi mennä vatsa sekaisin kun nämä on aika vahvoja”. Luuli siis, että arvostelin sitä määrää 😀 Piti paikata ”tarkoitin vaan sitä nopeutta…”. Jipiiltä tsekattiin veriarvot ja ne oli edelleenkin kunnossa, joten uusi satsi lääkettä naamariin ja seuraava setti kotiin mukaan! Joten ihan heti ei tartte mennä takaisin. Ihanaa 🙂

Kun sitten äsken tuli kotiin, niin olikin sellainen olo, et vois mennä saman tien nukkuun! Jotenkin liian jännä päivä kaikkinensa. Onneksi tällaisia ei ole liian usein ja toisaalta, tulipahan monta tärkeää asiaa hoidettua.

Tuomo muuten pelasi korttinsa loistavasti! Luulin, olin jopa ihan varma, että se oli jo unohtanut, että haluan ”Rakkautta ennen keskiyötä” -leffan kotiin DVD:nä tai Bluerayna. Kunnes tänään oli tullut postipaketti, jonka se lykkäsi mulle, että avaa. No minä avasin, pupattaen samalla ”olet taas tilannut jotain pelejä…” ja sieltä paljastui tuo leffa! Wau 🙂

Tähän vielä yksi pentusöpöstelykuva Iisistä. Viikko vielä – vai enää. Tuo kaveri oli osoittautunut pentutestissä ”kympin pelastuskoiranaluksi”. Ei kuulemma pelkää ääniä, on suunapäänä menossa kaikialle, riekkuu itsestään tasapainolaudalla ja taitaa osata jo ilmaistakin tai ainakin käyttää ääntänsä. Saa nähdä miten helisemässä ollaan tämän pienen punanenän kanssa! Ja Pötkö-parka! Ei tuu oleen helppo seuraavakaan loma…

IMG_2824

Comments are closed.