Perinteet, kauan sitten kadonneet?

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 23.12.2013

Näin joulun aikaan aloin miettimään perinteitä. Toisilla on ne liittyy vahvasti jouluun, toisilla niitä ei ole. Toisilla, varmaan useimmilla, ne on kuten minulla, aika erikoisia. Sellaisia, joita ei ehkä perinteiseksi perinteeksi voisi tai pitäisi edes kutsua. Mutta ne on just niitä, mitkä on ihania. Niitä asioita, joita odottaa innolla ja jotka tekee iloiseksi.

Aloin miettiä omia perinteitä. Ne on tässä vuosien varrella muuttuneet: jotkut on suureksi harmiksi loppuneet ja uusia on tullut tilalle. Osasta on jäljellä vain ihania muistoja, osaa alkaa odottaa innolla heti kun edellisestä on selvinnyt. Paljon muitakin varmasti on, mutta tässä tärkeimmät.

Nykyiset ja toivottavasti tulevatkin

1) Tammikuussa teatteriin. Joululahjojen ostamisen tuska helpotti joskus viitisen vuotta sitten, kun keksin ostaa lahjaksi elämyksen eli teatteriliput. Tämän lahjan piiriin kuuluu vanhemmat, appivanhemmat, käly ja hänen miesystävä sekä lanko. Porukalla sitten mennään nukkumaan teatteriin, joskus paremmilla unilla, joskus huonommilla.

DSC04015

 

2) Keikat. SA voi tarkoittaa Sonata Arcticaa tai Sunrise Avenueta. Ei voi tietää. Mutta keikalle tarttee päästä, jonkun ja jonnekin, vaikka sitten Saksaan. Bluntin keikoille menen varmaan lopun ikääni, mutta myös Sonata on kuulunut ohjelmistoon pitkään, ja kuuluu vastakin. Liput seuraavalle keikalle jo ostettu ja Last Drop Fallsin odotus alkanut. Majka, mitä luulet, soittaisko ne sen taas? 🙂

Idols

 

3) Tollerileiri. Kerran vuodessa, kesäkuun alussa, mennään Himokselle tollerileirille. Tämä on aika uusi perinne, ehkä viisi-kuusi vuotta vanha? Sinne mennään Sonja, Jaakon ja Serafinan sekä heidän koirien kanssa. Ainakin yksi tolleri olisi hyvä olla mukana, jos ei oma niin lainattu. Sonjalla ja Jaakolla on monesti ollut kaunis Alma mukana, vaikka Alma ei heidän kotilaumaansa enää ole aikoihin kuulunutkaan. Alma oli tollerina tyyppiä, josta pidän: korkearaajainen sporttimalli. RIP Alma.

dsc01103

 

4) Juhannuksena Tuorlaan. Agilitykisat, tietenkin. Aika uusi perinne (meille), mutta kiva. Erityisesti mieleen on jäänyt pikkupallogrillailut ja kylmyys.

jussi 13

 

5) Kesäretki. Kerran kesässä mennään Lauran ja Pasin ja heidän laumansa kanssa jonnekin. Parina vuonna oltiin Lauran äidin miehen mökillä ja tehtiin sieltä retki Tammisaareen ja toisena vuonna Hankoon. Kerran oltiin Tuomon vanhempien mökillä ja parina keväänä käytiin Ahvenanmaalla. Tänä vuonna repäistiin ja vuokrattiin asuntoauto ja ajeltiin sillä pitkin poikin Itä-Suomea. Aina on ollut huippukivaa ja tämän(kin) perinteen toivoisin pysyvän mukana ohjelmistossa tulevaisuudessakin.

DSC04690

 

6) Ensimmäisten naisten kesätapaaminen. Miksei pikkujoulut, risteilyt, illanistujaiset, Tallinan matkakin. Opiskeluaikojen porukka on kokoontunut säännöllisesti ja tunnetaan nykyisin nimellä Ensimmäiset naiset. Mukavan usein on nähty ja tehty kaikenlaista kivaa.

IMG_0028

 

 

7) Kakkuähky. Sonjan ja Jaakon kanssa ei kovin paljoa muuten valitettavasti nähdä, mutta tuon tollerileirin rinnalle on tullut uusi perinne: Kakkugallerian kakkubuffet. Sen voi sanoa olevan jo perinne, vaikka se on ollut ohjelmassa vasta kaksi vuotta. Vuoden lopulla, ehkä marraskuussa, mennään vetämään totaaliset sokeriöverit ”Syö niin paljon kuin haluat” -teemalla. Ai kun tekee hyvää!

IMG_0087

 

8) Messukeskuksen koiranäyttelyn rakentaminen ja purkaminen. Tolleriyhdistys on mukana rakentamassa Voittaja-näyttelyä. Aika monena vuonna on tullut oltua mukana niin rakentamassa kuin purkamassakin. Maton nostamiset, pinoamiset ja lakaisu-lakaisukoneen ajamiset on tullut tutuksi. Jopa niin tutuksi, että sitä tunnistaa aloittelijan jo pelkästä maton nostamistekniikasta.

img_3080

 

8) Treeniryhmän pikkujoulut. Hieman vaihtelevalla kokoonpanolla istutaan glögien ääreen ja päivitetään juorut. Ja lahjat, ne on tärkeitä, hyvin tärkeitä.

DSC04034

 

Ollut ja mennyt, ehkä joskus vielä?

1)  Tammikuussa Ahvenanmaalle agilitykisoihin. Aika monena loppiaisena siellä tuli oltua. Ensi vuonna ei mennä. Eihän tämä perinne ole vielä loppunut, eihän?

IMG_0131

 

2) ”Rädda Påsken” -pelastuskoiraleiri. Ennen aina pääsiäiseen kuului rymyäminen kylmässä ja likaisessa. Muistan ensimmäisen vuoden, kun oltiin Majkan kanssa kahdestaan ja oli NIIN kylmä. Päällä oli ihan kaikki vaatteet yöpukua myöten ja silti paleli. Myöhemmin mentiin isommalla porukalla. Mieleen on jäänyt erityisesti legendaarinen söpöys -keskusteltu Tukholman satamassa sekä ”dagens slutspalaver” eli näin opetetaan ruotsalaisille ruotsia. Tämä perinne kuuluu ehkä hieman sarjaan ”aikansa kutakin”, joskin voisi olla hauskaa lähteä sinne taas joskus.

dsc01060

 

3) Lappi. Tästä on jo aikaa. Muutamana vuotena oltiin kavereiden kanssa Lapissa vaeltamassa. Teltat, makarit, koirat, eväät, kaikki mukana, viikko vedettiin. Parasta oli poispääseminen eli pehmeä punkka, pesu, pihvi ja punkku. Ja se Lapin hiljaisuus. Myös Wizard-peli, joka on jo ihanan kulunut. Tämä taitaa valitettavasti kuulua sarjaan ”Oi niitä aikoja”.

dsc00331

 

Bubbling under

Koiranäyttelymatkat. Toukokuussa oltiin Joensuussa ja kesällä Virossa. Molemmat uusia kokemuksia, mutta kivoja. Ainakin tuonne Viroon tahtoo uudestaankin.

IMG_2218

 

Comments (2)

En usko että ne sitä soittaa. Varmaan saat taas odotella muutaman vuoden.

Joensuun näyttelyissä oltiin kyllä elokuussa, koska sieltä mentiin suoraan pelastusopistolle.

Mutta sehän on SA:n joku 15-vuotis juhlakiertue tms., joten täytyyhän niitten!
Ja niin olikin elokuussa! Miten mä nyt tolleen sotkin; siitä vaan tuntuu olevan jo iäisyys.

Kommentoi