Pentukuumetta

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 27.12.2013

Onhan sitä jo jahkattukin, useampi vuosi. Empä tiedä äkkiseltään ketään, kuka venyttäisi pennun ottamispäätöstä näin paljon. Luulisi, että nyt sitten tulossa on täydellinen pentu 😀

Sitähän ei voi tietää, mutta toivoa aina voi. Josko se olisi edes terve. Taloon muuttaa siis helmikuussa pieni punanenä, tolleritaapero Nitric-kennelistä. Kun kerta kaikkea pitää kokeilla, niin otetaan nyt sitten kokeiluun uros-koiran omistaminenkin.

Pötkö-parka saa paskahalvauksen, josta toipumiseen menee varmaan useampi viikko ellei kuukausi. Jippo voi tykätäkin. Vanhus-parat, ei ole helppoa.

Nimiehdotuksia otetaan vastaan! Metku-Jippo teemaa tekisi mieli jatkaa, mutta millä? Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona sillä teemalla on Källi. Joku siinä vaan on, ettei se ihan täysin nappaa. Entä jos vaihtaisi teemaa? Tai antaisi vain jonkun nimen ilman teemaa? Vahva ehdokas on myös Poju. Mutta voisi se olla joku muukin, mutta mikä? Eihän sitä ole pakko päättää ennen pennun tuloa, mutta jotenkin kiva se olisi. Virallinenkin nimi voisi kertoa tai auttaa, mutta sitä en vielä tiedä.

Hurjaa, että kohta meillä on sisälle pissaava ja kakkiva, pureva, kiljuva pieni riiviö, joka ei olekaan kuin ihmisen mieli ja toimi kuin ajatus. Rääpäle, mille pitää opettaa ihan kaikki. Huh. Mutta toisaalta se on aika jännää. Ja ihanaa! Olen miettinyt jo sitäkin, että tuleeko siitä sukkapallo-koira. Aika näyttää senkin, mutta että alanko edes yrittämään sitä? Rullatolloa siitä ei tule, se on varma se. Melkein voisin vannoa, että jos haukkuminen ei jostain syystä onnistu, niin siitä ei tule sitten pelastuskoiraa. Mutta ehkä noin pahaa uhkausta ei kannata ääneen sanoa.

Kaikkea muutakin tarttee miettiä ja suunnitella. Missä se nukkuu? Mitä se syö? Mihin kaikkialle mun tarttee jo nyt ilmoittautua sen kanssa? Mihin vien sen rokotuksiin? Mitä alan opettamaan ensimmäisenä ja miten? Oppiiko se matkustamaan autossa vai onko pahoinvoiva? Missä se on yksinollessaan? Pitäisikö (saisiko) ostaa tosi paljon kaikkia uusia leluja ja hihnoja ja pantoja ja vaikka mitä? Argh…

Perinteet, kauan sitten kadonneet?

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 23.12.2013

Näin joulun aikaan aloin miettimään perinteitä. Toisilla on ne liittyy vahvasti jouluun, toisilla niitä ei ole. Toisilla, varmaan useimmilla, ne on kuten minulla, aika erikoisia. Sellaisia, joita ei ehkä perinteiseksi perinteeksi voisi tai pitäisi edes kutsua. Mutta ne on just niitä, mitkä on ihania. Niitä asioita, joita odottaa innolla ja jotka tekee iloiseksi.

Aloin miettiä omia perinteitä. Ne on tässä vuosien varrella muuttuneet: jotkut on suureksi harmiksi loppuneet ja uusia on tullut tilalle. Osasta on jäljellä vain ihania muistoja, osaa alkaa odottaa innolla heti kun edellisestä on selvinnyt. Paljon muitakin varmasti on, mutta tässä tärkeimmät.

Nykyiset ja toivottavasti tulevatkin

1) Tammikuussa teatteriin. Joululahjojen ostamisen tuska helpotti joskus viitisen vuotta sitten, kun keksin ostaa lahjaksi elämyksen eli teatteriliput. Tämän lahjan piiriin kuuluu vanhemmat, appivanhemmat, käly ja hänen miesystävä sekä lanko. Porukalla sitten mennään nukkumaan teatteriin, joskus paremmilla unilla, joskus huonommilla.

DSC04015

 

2) Keikat. SA voi tarkoittaa Sonata Arcticaa tai Sunrise Avenueta. Ei voi tietää. Mutta keikalle tarttee päästä, jonkun ja jonnekin, vaikka sitten Saksaan. Bluntin keikoille menen varmaan lopun ikääni, mutta myös Sonata on kuulunut ohjelmistoon pitkään, ja kuuluu vastakin. Liput seuraavalle keikalle jo ostettu ja Last Drop Fallsin odotus alkanut. Majka, mitä luulet, soittaisko ne sen taas? 🙂

Idols

 

3) Tollerileiri. Kerran vuodessa, kesäkuun alussa, mennään Himokselle tollerileirille. Tämä on aika uusi perinne, ehkä viisi-kuusi vuotta vanha? Sinne mennään Sonja, Jaakon ja Serafinan sekä heidän koirien kanssa. Ainakin yksi tolleri olisi hyvä olla mukana, jos ei oma niin lainattu. Sonjalla ja Jaakolla on monesti ollut kaunis Alma mukana, vaikka Alma ei heidän kotilaumaansa enää ole aikoihin kuulunutkaan. Alma oli tollerina tyyppiä, josta pidän: korkearaajainen sporttimalli. RIP Alma.

dsc01103

 

4) Juhannuksena Tuorlaan. Agilitykisat, tietenkin. Aika uusi perinne (meille), mutta kiva. Erityisesti mieleen on jäänyt pikkupallogrillailut ja kylmyys.

jussi 13

 

5) Kesäretki. Kerran kesässä mennään Lauran ja Pasin ja heidän laumansa kanssa jonnekin. Parina vuonna oltiin Lauran äidin miehen mökillä ja tehtiin sieltä retki Tammisaareen ja toisena vuonna Hankoon. Kerran oltiin Tuomon vanhempien mökillä ja parina keväänä käytiin Ahvenanmaalla. Tänä vuonna repäistiin ja vuokrattiin asuntoauto ja ajeltiin sillä pitkin poikin Itä-Suomea. Aina on ollut huippukivaa ja tämän(kin) perinteen toivoisin pysyvän mukana ohjelmistossa tulevaisuudessakin.

DSC04690

 

6) Ensimmäisten naisten kesätapaaminen. Miksei pikkujoulut, risteilyt, illanistujaiset, Tallinan matkakin. Opiskeluaikojen porukka on kokoontunut säännöllisesti ja tunnetaan nykyisin nimellä Ensimmäiset naiset. Mukavan usein on nähty ja tehty kaikenlaista kivaa.

IMG_0028

 

 

7) Kakkuähky. Sonjan ja Jaakon kanssa ei kovin paljoa muuten valitettavasti nähdä, mutta tuon tollerileirin rinnalle on tullut uusi perinne: Kakkugallerian kakkubuffet. Sen voi sanoa olevan jo perinne, vaikka se on ollut ohjelmassa vasta kaksi vuotta. Vuoden lopulla, ehkä marraskuussa, mennään vetämään totaaliset sokeriöverit ”Syö niin paljon kuin haluat” -teemalla. Ai kun tekee hyvää!

IMG_0087

 

8) Messukeskuksen koiranäyttelyn rakentaminen ja purkaminen. Tolleriyhdistys on mukana rakentamassa Voittaja-näyttelyä. Aika monena vuonna on tullut oltua mukana niin rakentamassa kuin purkamassakin. Maton nostamiset, pinoamiset ja lakaisu-lakaisukoneen ajamiset on tullut tutuksi. Jopa niin tutuksi, että sitä tunnistaa aloittelijan jo pelkästä maton nostamistekniikasta.

img_3080

 

8) Treeniryhmän pikkujoulut. Hieman vaihtelevalla kokoonpanolla istutaan glögien ääreen ja päivitetään juorut. Ja lahjat, ne on tärkeitä, hyvin tärkeitä.

DSC04034

 

Ollut ja mennyt, ehkä joskus vielä?

1)  Tammikuussa Ahvenanmaalle agilitykisoihin. Aika monena loppiaisena siellä tuli oltua. Ensi vuonna ei mennä. Eihän tämä perinne ole vielä loppunut, eihän?

IMG_0131

 

2) ”Rädda Påsken” -pelastuskoiraleiri. Ennen aina pääsiäiseen kuului rymyäminen kylmässä ja likaisessa. Muistan ensimmäisen vuoden, kun oltiin Majkan kanssa kahdestaan ja oli NIIN kylmä. Päällä oli ihan kaikki vaatteet yöpukua myöten ja silti paleli. Myöhemmin mentiin isommalla porukalla. Mieleen on jäänyt erityisesti legendaarinen söpöys -keskusteltu Tukholman satamassa sekä ”dagens slutspalaver” eli näin opetetaan ruotsalaisille ruotsia. Tämä perinne kuuluu ehkä hieman sarjaan ”aikansa kutakin”, joskin voisi olla hauskaa lähteä sinne taas joskus.

dsc01060

 

3) Lappi. Tästä on jo aikaa. Muutamana vuotena oltiin kavereiden kanssa Lapissa vaeltamassa. Teltat, makarit, koirat, eväät, kaikki mukana, viikko vedettiin. Parasta oli poispääseminen eli pehmeä punkka, pesu, pihvi ja punkku. Ja se Lapin hiljaisuus. Myös Wizard-peli, joka on jo ihanan kulunut. Tämä taitaa valitettavasti kuulua sarjaan ”Oi niitä aikoja”.

dsc00331

 

Bubbling under

Koiranäyttelymatkat. Toukokuussa oltiin Joensuussa ja kesällä Virossa. Molemmat uusia kokemuksia, mutta kivoja. Ainakin tuonne Viroon tahtoo uudestaankin.

IMG_2218

 

Voi Jipii minkä teit!

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 15.12.2013

Viime viikot on ollut hieman suru puserossa ja ahdistus rinnassa. Käytin koirat normihieronnassa Tamaralla tuossa pari viikoa sitten. Tamara löysi Jipolta sellaisen golfpallon kokoisen patin tuosta kaulan sivusta. Patti on kiinteä, eikä yhtään sellainen rasvapatin oloinen löllö. Varasin sitten ajan eläinlääkärille, joka otti ohutneulanäytteen. Patologin lausunnon mukaan patti vaikuttaa erittäin todennäköisesti olevan histiosytaarinen sarkooma.

Tarkoittaa suomeksi sitä, että se on pahalaatuinen kasvain. Leikata ei voi, kun samalla lähtisi etujalka. Sytostaattihoitoa voi kokeilla, sen pitäisi olla hyvin siedetty ja pysäyttää kasvaimen kasvua ja ehkä pienentääkin sitä. Mutta on kuitenkin tehokkaasti leviävä ja etäpesäkkeitä voi olla/tulla pernaan, imusolmukkeisiin ja keuhkoihin. Jossain vaiheessa kasvain ei vaan reagoi enää lääkkeeseen tai maksa-arvot kohoaa liikaa tai tulee muita pahoja haittoja. Hyvässäkin tapauksessa ennuste ei ole kummoinen, puolisen vuotta jos on menossa mukana niin hyvä niin. Eläinlääkärin mukaan pitää elää mahdollisimman normaalia elämää. Ja niin tehdään. Eilen oltiin etsinnässä, käydään treeneissä ja hieman tekisi mieli mennä vielä agilitykisoihinkin. Kevään kisareissu Ruotsiin pitää kuitenkin ehkä unohtaa, samoin haaveet SM:ista.

Että sellaista. Vetää hiljaiseksi. Meidän Jipii, Ölmi, -11. Kisakoira, elämänsä kunnossa oleva pieni ahne punanenä. Yhtäkkiä se onkin sairas ja kohta sitä ei ole. Ei näin vaan voi käydä. Vaikea on hyväksyä tätä todeksi. Elämä on. Joskus vaan niin syvältä.

joulukuu 12

 

 

 

 

Mutta mitä tapahtuu keltuaisille?

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Ruoka & juoma | Lisätty 02.12.2013

Keittiössä tuli eteen ongelma. Tarkoitus on leipoa macaroneja viikonlopuksi, tai oikeastaan perjantaiksi Tamperetalon juhlien katsomista varten. En ole sitten näköjään vieläkään oppinut, että niitä varten valkuaisten olisi hyvä seisoa yön tai parin yli. Asia muistui mieleeni kun aloin lukea ohjetta. En sitten teekään niitä tänään, vaan keskiviikkona.

Kerrankin myös keltuaisille olisi käyttöä, T lupasi tehdä creme bruleeta! Yleensä keltuaiset menee koirille. Valkuaisvaahdonhan voi hyvin pakastaa, mutta mitä tapahtuu keltuaisille? Säilyisikö ne jääkaapissa kaksi vuorokautta? Pikaisen nettisurffailun perusteella tätä ei suositella. No entä pakastus? Löysin lopulta ohjeen, jossa sanottiin, että ne voi pakastaa, mutta rakenne muuttuu ”hyytelömäiseksi”. Ohjeen mukaan vispasin keltuaiset kevyesti ja lisäsin vähän sokeria. Minigrippiin ja pakkaseen. CB:n rakennehan voi hyvin olla hyytelömäinen, eikö?

Tästä pohdinnasta innostuneena pintaan heräsi myös ärsytys. Mistä tietää, miten kauan mikäkin säilyy? Siis oikeasti hyvän makuisena, en tarkoita vain syömäkelpoisena (se on asia erikseen ja sen suhteen en ole hysteerinen). Olisiko esimerkiksi CB:n voinut tehdä valmiiksi jo tänään maanantaina, kun se on tarkoitus syödä perjantaina? Miksei missään kerrota tällaisia juttuja? Vai kerrotaanko? Jos, niin missä?

Ja kun ärsytyksistä kerta puhutaan, niin yhtäkkiä pysähtyvät ihmiset on raivostuttavia! Siis jossain kaupassa, tunnelissa, käytävällä, kaupungilla kävelevät ihmiset, jotka vetää liinat kiinni yhtäkkiä. Niin, että törmäät niihin väistämättäkin, jos et pidä kunnon turvaväliä, mikä usein on mahdotonta täällä ruuhka-Suomessa. Tai sellaiset, jotka tekevät uukkarin katsomatta taakseen ensin. Ei niin voi tehdä, ei edes kävellessä. Joku roti tuohon(kin) pitäisi saada.

Vielä loppuun asiasta kymmenenteen: ”novöö” eli uuden sadon viinihän tulee Alkoon aina marraskuun kolmas torstai. Ostin sitä silloin ison satsin ja sain hieman huvittunutta palvelua Alkossa. Ihan turhaa naureskelivat mulle: tänään, vajaa pari viikkoa myöhemmin, se oli jo loppu! Oli kuulemma mennyt parissa päivässä. Niih! Että ois pitänyt ostaa 15 pulloa 10 sijaan, kun enää on kaksi jäljellä. Ja ei, en ole juonut niitä itse kaikkia, vaan jakanut Novöön ilosanomaa ihmisille, jotka saattavat ymmärtää sen päälle tai ovat potentiaalisia oppijoita.

Ja kun tää postaus kerta oli tällainen sillisalaatti, niin loppukevennykseksi iloinen uutinen: joulutähden ”pimeähoito” auttoi ja onnistuin saamaan sen ”kukkimaan” eli muuttumaan jälleen punaiseksi! Ihan huippua 🙂

kuva

Jipii!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Search & Rescue, Tollot | Lisätty 01.12.2013

Jippo suoritti tänään ipor-raunio-B kokeen hyväksytysti! Pisteillä ei hurrattu: tottis/kettis 78 p. ja maasto 151 p. Jipii oli kovin omatoiminen ja nopea, oma itsensä siis. Tuttu rata aiheutti sen, että Jipii juoksi ennemmin polkuja pitkin kuin kasojen yli. Mutta tulos tuli, se on tärkeintä! Tittelin lisäksi olen iloinen myös siitä, että nyt minusta voi (teoriassa ainakin) tulla joskus ipor-tuomarikin!

Kuvat: Timo Uola

Maalimies on TUOLLA!

Maalimies on TUOLLA!

Alapuolella oli pikkutollerin mentävä kolo.

Alapuolella oli pikkutollerin mentävä kolo.

 

Jipii yhdisti rauniokokeen ja agilityn. Harmi, että tyylipisteitä ei jaettu.

Jipii yhdisti rauniokokeen ja agilityn. Harmi, että tyylipisteitä ei jaettu.

"Jonnekin tonne se koira meni..."

”Jonnekin tonne se koira meni…”

 

Loppuarvostelu. Ratamestarilla on hauskaa.

Loppuarvostelu. Ratamestarilla on hauskaa.