Talokauppoja, ruokakriittisyyttä ja kakkuja

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Ruoka & juoma | Lisätty 06.11.2013

No huhhuh, yli kuukausi on mennyt edellisestä postauksesta. Kovasti on aina välillä mielessä kirjoittaa, mutta aika ja lopullinen inspis on puuttunut.

Talorintamalla tapahtuu. Puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löysimme lopulta Tuusulan Nahkelasta talon, joka täytti suuren osan meidän ”pääkriteereistä”: kunnallistekniikka on, kunto on hyvä (talo on valmistunut v. 2007), tontti on iso (5000 m2), naapuritkaan ei ole ihan kyljessä kiinni ja jollain bussilla pääsee joskus jonnekin. Tuo viimeisin on ehkä talon heikoin lenkki: bussi menee noin 300 metrin päästä talolta noin kerran tunnissa, muttei iltaisin eikä viikonloppuisin. Kun lisäksi Tuomon työpaikka on tällä hetkellä Vihdintien varressa, niin toisen auton tarve realisoitui. Siihen onneksi saadaan ensiapua vanhemmilta, kun he lupasivat vanha Pökötin meille pitkäaikaislainaan.

”Ei niin kriittisistä kriteereistä” osa toteutuu, osa ei. Tuomo ei saa unelmiensa mänkeiviä, joskin yhden makarin kyllä saa itselleen. Mä saan koirahuoneen, joskaan sekään ei ole täydellinen. Siellä on varaava takka (vieläpä kaunis sellainen!) ja kodinhoitohuone, jonka kautta pääsee tosi hienoon kylppäriin. Saunassa on puukiuas ja pohja on ihan jees. Tontti voisi olla hieman parempi: osa siitä on aikamoista ryteikköä ja suota. Keittiö saisi olla isompi ja induktioliesi tulee hankintalistalle. Lämmin varastotila ja kahden auton autokatos löytyy pihalta. Eiköhän se ole hyvä koti, kunhan sinne joskus (helmikuulla?) päästään.

Meidän nykyisessä talossa oli juuri kuntokartoitus ja pian pitäisi saada samanmoinen uuteenkin. Kaikenlaista pientä huomautettavaa tästä nykyisestä löytyi, mutta ei onneksi mitään vakavaa. Esitteltyjä on ollut niin yksityisiä kuin yleisiäkin ja kävijöitäkin on ollut, mutta yhtään tarjousta ei ole vielä tullut. Toivottavasti joku tarttuu kuitenkin kiinni pian, helpottaisi hieman yleistä stressiä ja ehkä sitten alkaisi tulla intoa muuttoonkin?

Ruokarintamallakin on tapahtunut aina välillä, mutta en ole niistäkään ehtinyt kirjoitella. Kävimme Tuomon kanssa juhlistamassa 8-vuotis hääpäiväämme ravintola Chef & Sommelierissä Ullanlinnassa. Paikka oli pieni ja aika kotoisa. Valitsimme viiden ruokalajin menuun.

Alkuun söimme ”hanhea ja tattia”, joka ei oikein vakuuttanut. Valkoinen rasva ällötti ja suolaakin olisi voinut olla enemmän.

C et S 1

Seuraavaksi Tuomo söi ”kaskinaurista ja salviaa”. Annos näytti minusta sipulirenkailta ja maistui  – naurikselta. Ihan ovela, nauriksesta oli hyödynnetty tyyliin kaikki, mutta maku nyt oli ehkä hieman tylsä.

C et S 3

Samaan aikaan minä nautin loistavaa ”perunaa ja sipulia”. Jotenkin se, että annos oli kylmä, haittasi hieman makunautintoa. Mutta hyvä annos kuitenkin!

C et S 2

Pääruoaksi meillä molemmilla oli ”kuhaa ja maa-artisokkaa”. Maa-artisokka oli jotenkin kypsennetty kuorineen tai jotain muuta outoa se tarjoilija selitti, lopputulos oli sellainen ”pureskeltava”, ei ehkä kovin kiva. Kuha taas…puolessa välissä annosta aloin ihmettelemäämn sitkeää rakennetta ja keskellä ollutta punaista ”juovaa”. Kerroin tästä tarjoilijalle, joka vei annoksen tutkittavaksi ja tuli hetken päästä kysymään, että jaksanko uuden annoksen, jos hän tuo. No tietenkin jaksan, mikä kysymys tuo nyt sitten on. Uuden annoksen kuha olikin sitten mureaa ja siten aika hyvää. Tuomolla oli sama vika ilman punaista rantua ja tietty hän ehti syödä sen ennen kuin tajuttiin… Tämä oli eka kerta varmaan ikinä, kun palautin annoksen keittiöön! Hyvitykseksi en saanut ilmaista jälkkäriä enkä mitään muutakaan kuin sen uuden annoksen. Ehkä hieman pettymys oli se. Kokki selitti, että fileoinnin yhteydessä oli jäänyt poistamatta joku juttu, joka pitää nahan ja lihaksen kiinni toisissaan (?) ja siksi oli sitkeä ja jäänyt raa’aksi. Tuo pystyssä töröttävä juttu on rapsakka nahan pala. Kiva sinänsä, mutta maku oli niin kalainen kuin olla ja voi, eikä siten kovin hyvä. ”Peruskalanmaku” vaan ei oo mun juttu.

C et S 4

 

Ennen jälkkiä otettiin juustoja. Mukana tuli itse tehtyä näkkileipää. Leivät oli muutenkin tosi hyviä: vaivaamatonta vaaleaa leipää ja rosmariinilla maustettua ruisleipää. Ne oli melkein paikan suola.

C et S 5

Jälkkäriksi otin ”omenaa ja karamelliä”. Annoksessa oli kahdella tapaa kypsennettyjä, kahden eri lajin omenoita ja loistavaa karamelli-kinuskia. Ihan jees, mutta jotenkin aika pliisu kuitenkin. Isompikin annos olisi voinut olla.

C et S 6

Tuomo viimeisteli aterian ”luumulla ja suklaalla”. Luumusta oli käytetty myös kaikki mahdollinen, jopa kiven sisällä oleva karvasmantelin maku. Suklaa oli aika pienessä osassa. Tuomo taisi ihan tykätä, minusta se oli liian terveysvaikutteista ollakseen jälkkä.

C et S 7

 

Kaikkinensa paikka ei ihan lunastanut odotuksia, enkä usko meneväni sinne kovin pian ainakaan uudelleen.

Kävin myös herkuttelukierroksella, odotellessa vuotuista kakkugalleriakeikkaa. Oltiin Majkan kanssa Juustokakkutehtaan kakkubrunssilla Astoria-salissa. Siellä sai syödä viittä erilaista kakkua niin paljon kuin jaksoi. Ja mehän syötiin. Hieman oli pettymyksiä kyllä osa kakuista; ne oli sellaisia kakkupohjamössöjä, ei ollenkaan juustokakkumaisia. Uunissa paistettu juustokakku puuttui kokonaan ja jäimme myös kaipaamaan valkosuklaakakkua. Ehkei tartte mennä uudelleen tuonne, ennemmin menen samalla tai hieman halvemmalla hinnalla Kakkugalleriaan.

Juustokakkugalleria4

Tuli kyllä himo tehdä juustokakkuja taas pitkästä aikaa…

 

Kommentoi