Huolta ja murhetta

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Tollot | Lisätty 30.11.2013

Koirat kävi fysioterapeutti Tamaran käsittelyssä. Pötkö oli vähän vaan jumissa, normipaikat. Jipii taas – voi itku! Yleensä sieltä täältä vähän jumissa, mutta nyt Tamara sanoi ”helpompi laittaa, että kaikkialta jumissa, kuin kirjoittaa erikseen mistä kaikkialta”. Hyvin kyllä sai auottua jumeja, mutta tosi tylsää silti. Päätin nyt kokeilla BOT:ia ihan kunnolla eli Jipii saa nukkua se päällä toistaiseksi. Ehkei auta mitään, mutta ei voi tietää. Tuskin haittaakaan. Helmikuussa seuraavan kerran käsittelyyn.

Eikä tässä vielä kaikki. Tamara löysi Jipiin kaulan sivusta isohkon, kiinteän patin. Sellaisen golfpallon. Huoli tietysti potenssissa sata heti. Varasin samantien eläinlääkäriajan.

Vakiolääkärimme Pilvi oli lomalla, joten stressi siitä, kenelle nyt menisimme. Päädyin kuitenkin pysyä samassa (sikakalliisssa) HauMauhussa missä olemme käyneet ja varasin ajan Hanna Pihlmanille, joka kuulemma ”ymmärtää hyvin pattien päälle”. Ohutneulanäytteen perusteella patti ei ole ainakaan rasvaa. Se ei ehkä ole myöskään kasvain, koska vaikuttaisi olevan imusolmukkeessa, ja on vain yhdessä niistä. Ehkäpä jostain tuntemattomasta syystä turvonnut imusolmuke? Patologin tuloksia pitää odottaa alkuviikkoon.

Talon myyminen jatkuu. Huomenna taas näyttö kevyt kenttäsiivous menossa. Voisi jo mennä kaupaksi, alkaa tän tason siivoaminen kypsyttää.

Kävin koirien kanssa Artcanvaksessa kuvauksessa. Sieltä sai sitten tilata tauluja kuvista. Kuvat oli ihan  jees, ehkä odotin hieman parempia. Mutta kun kuvaus maksoi vain 10 e/koira, niin siihen hintaan olen ihan tyytyväinen. Kaksi taulua sitten tilasinkin, uuden koirahuoneen seinälle.

IMG_1706-1

Fain dainingia

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 22.11.2013

Marraskuun pimeyden keskellä on ihanaa viettää ilta hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien jossain kivassa ravintolassa. Ystävä pyysi minua testaamaan Chez Dominiquen tiloissa muutaman kuukauden ajan toimivan Sandlåda -nimisen ravintolan, jonka kokit ovat ”nuoria ja innokkaita”. Sinne siis.

Otimme viiden ruokalajin yllätysmenuun. Ensin saimme eteemme varsin mielenkiintoisesti tarjoillun keittiön tervehdyksen. Tarjoiluastiana toimi lytätty tölkki, jonka sisään tarjoilija kaatoi jotain ”katajamehua”, joka sai sisällä olleen kuivajään ”savuamaan”. Sorbetti oli ihan lonkeron makuinen. Aika hauska toteutus! Lisäksi tuotiin pienen pienet tacosipsit, joissa oli päällä lihaa ja cuacamolea.

SL 1

Alkuruoaksi tuli ”porkkanakakkua”: kakkupohja, valkoinen piimäkreemi ja erilailla valmistettuja porkkanapaloja. Lautasen oikeassa reunassa oleva oranssi ”rae” oli jäädytettyä mandariinia. Loistava idea ja ihanat maut, tykkäsin kovasti.

SL2

Alkuruoka numero 2 oli mustekalaa ja jotain retikan tapaista juttua ja tomaattia. En ihan ymmärtänyt lautasen korostamista enkä muutenkaan kovin paljoa lämmennyt tälle.

SL3

Väliruokana söimme turskaa (eikö se oli uhanalainen tai jotain?) ja purjoa sekä loistavaa simpukka(?)kastiketta. Pieni annos eikä lisukkeita, mutta ihan jees. Kuva ois kiva, mut sitä ei nyt oo.

Pääruoka oli raaka-ainetta, jota en ole tainnut koskaan syödä enkä ehkä tilaisi: possun kieltä! Se oli pitkään haudutettu (60 tuntia uunissa) ja siten todella mureaa. Lisukkeena oli tulista kaalia ja luumua. Tämä olisi myös kaivannut jotain lisukkeita  – jotka olisi siis pitänyt tilata erikseen, eihän me enää siinä vaiheessa muistettu.

SL4

Jälkiruokia oli siis vain yksi (aina yhtä suuri pettymys): marenkia, mustaviinimarjasorbettia ja palsternakasta (!) valmistettua karamellisoosia. Aika kiva kokonaisuus, palsternakka ei maistunut ja homma toimi. Enemmänkin olisin jaksanut syödä.

SL 5

Hieman mietin Eat Helsinki 2014 kirjan hankintaa, josko sitten tulisi käytyä useammin ulkona syömässä. Sehän maksaa itsensä takaisin aika nopeasti. Parin viikon päästä menneään työkavereiden kanssa Sassoon. En ole käynyt siellä, joten kiva päästä testaamaan. Erikoista minusta tässä paikan valinnassa oli se, että työkaverin mielestä Muru oli liian kallis (kun sitä ensin ehdotin), joten annoin hänen päättää minne mennään. Valitsi sitten Sasson. Ei tainnut katsoa hintoja tai sitten tuli järkiinsä? Tiedä häntä, kuittaillakaan asiasta ei oikein enää voi tai muuten mennään ABC:lle syömään. Välillä ihmisten piheys vaan yllättää, tai siis se, että jos käy kerran pari vuodessa ulkona syömässä, niin onko sillä oikeasti väliä maksaako pääruoka 15 vai 25 euroa?

P.S. Tiesithän, että uuden sadon viini, tuttujen kesken ”Novöö” on taas tullut kauppoihin? Kipinkapin Alkoon mars mars!

 

Talokauppoja, ruokakriittisyyttä ja kakkuja

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Ruoka & juoma | Lisätty 06.11.2013

No huhhuh, yli kuukausi on mennyt edellisestä postauksesta. Kovasti on aina välillä mielessä kirjoittaa, mutta aika ja lopullinen inspis on puuttunut.

Talorintamalla tapahtuu. Puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löysimme lopulta Tuusulan Nahkelasta talon, joka täytti suuren osan meidän ”pääkriteereistä”: kunnallistekniikka on, kunto on hyvä (talo on valmistunut v. 2007), tontti on iso (5000 m2), naapuritkaan ei ole ihan kyljessä kiinni ja jollain bussilla pääsee joskus jonnekin. Tuo viimeisin on ehkä talon heikoin lenkki: bussi menee noin 300 metrin päästä talolta noin kerran tunnissa, muttei iltaisin eikä viikonloppuisin. Kun lisäksi Tuomon työpaikka on tällä hetkellä Vihdintien varressa, niin toisen auton tarve realisoitui. Siihen onneksi saadaan ensiapua vanhemmilta, kun he lupasivat vanha Pökötin meille pitkäaikaislainaan.

”Ei niin kriittisistä kriteereistä” osa toteutuu, osa ei. Tuomo ei saa unelmiensa mänkeiviä, joskin yhden makarin kyllä saa itselleen. Mä saan koirahuoneen, joskaan sekään ei ole täydellinen. Siellä on varaava takka (vieläpä kaunis sellainen!) ja kodinhoitohuone, jonka kautta pääsee tosi hienoon kylppäriin. Saunassa on puukiuas ja pohja on ihan jees. Tontti voisi olla hieman parempi: osa siitä on aikamoista ryteikköä ja suota. Keittiö saisi olla isompi ja induktioliesi tulee hankintalistalle. Lämmin varastotila ja kahden auton autokatos löytyy pihalta. Eiköhän se ole hyvä koti, kunhan sinne joskus (helmikuulla?) päästään.

Meidän nykyisessä talossa oli juuri kuntokartoitus ja pian pitäisi saada samanmoinen uuteenkin. Kaikenlaista pientä huomautettavaa tästä nykyisestä löytyi, mutta ei onneksi mitään vakavaa. Esitteltyjä on ollut niin yksityisiä kuin yleisiäkin ja kävijöitäkin on ollut, mutta yhtään tarjousta ei ole vielä tullut. Toivottavasti joku tarttuu kuitenkin kiinni pian, helpottaisi hieman yleistä stressiä ja ehkä sitten alkaisi tulla intoa muuttoonkin?

Ruokarintamallakin on tapahtunut aina välillä, mutta en ole niistäkään ehtinyt kirjoitella. Kävimme Tuomon kanssa juhlistamassa 8-vuotis hääpäiväämme ravintola Chef & Sommelierissä Ullanlinnassa. Paikka oli pieni ja aika kotoisa. Valitsimme viiden ruokalajin menuun.

Alkuun söimme ”hanhea ja tattia”, joka ei oikein vakuuttanut. Valkoinen rasva ällötti ja suolaakin olisi voinut olla enemmän.

C et S 1

Seuraavaksi Tuomo söi ”kaskinaurista ja salviaa”. Annos näytti minusta sipulirenkailta ja maistui  – naurikselta. Ihan ovela, nauriksesta oli hyödynnetty tyyliin kaikki, mutta maku nyt oli ehkä hieman tylsä.

C et S 3

Samaan aikaan minä nautin loistavaa ”perunaa ja sipulia”. Jotenkin se, että annos oli kylmä, haittasi hieman makunautintoa. Mutta hyvä annos kuitenkin!

C et S 2

Pääruoaksi meillä molemmilla oli ”kuhaa ja maa-artisokkaa”. Maa-artisokka oli jotenkin kypsennetty kuorineen tai jotain muuta outoa se tarjoilija selitti, lopputulos oli sellainen ”pureskeltava”, ei ehkä kovin kiva. Kuha taas…puolessa välissä annosta aloin ihmettelemäämn sitkeää rakennetta ja keskellä ollutta punaista ”juovaa”. Kerroin tästä tarjoilijalle, joka vei annoksen tutkittavaksi ja tuli hetken päästä kysymään, että jaksanko uuden annoksen, jos hän tuo. No tietenkin jaksan, mikä kysymys tuo nyt sitten on. Uuden annoksen kuha olikin sitten mureaa ja siten aika hyvää. Tuomolla oli sama vika ilman punaista rantua ja tietty hän ehti syödä sen ennen kuin tajuttiin… Tämä oli eka kerta varmaan ikinä, kun palautin annoksen keittiöön! Hyvitykseksi en saanut ilmaista jälkkäriä enkä mitään muutakaan kuin sen uuden annoksen. Ehkä hieman pettymys oli se. Kokki selitti, että fileoinnin yhteydessä oli jäänyt poistamatta joku juttu, joka pitää nahan ja lihaksen kiinni toisissaan (?) ja siksi oli sitkeä ja jäänyt raa’aksi. Tuo pystyssä töröttävä juttu on rapsakka nahan pala. Kiva sinänsä, mutta maku oli niin kalainen kuin olla ja voi, eikä siten kovin hyvä. ”Peruskalanmaku” vaan ei oo mun juttu.

C et S 4

 

Ennen jälkkiä otettiin juustoja. Mukana tuli itse tehtyä näkkileipää. Leivät oli muutenkin tosi hyviä: vaivaamatonta vaaleaa leipää ja rosmariinilla maustettua ruisleipää. Ne oli melkein paikan suola.

C et S 5

Jälkkäriksi otin ”omenaa ja karamelliä”. Annoksessa oli kahdella tapaa kypsennettyjä, kahden eri lajin omenoita ja loistavaa karamelli-kinuskia. Ihan jees, mutta jotenkin aika pliisu kuitenkin. Isompikin annos olisi voinut olla.

C et S 6

Tuomo viimeisteli aterian ”luumulla ja suklaalla”. Luumusta oli käytetty myös kaikki mahdollinen, jopa kiven sisällä oleva karvasmantelin maku. Suklaa oli aika pienessä osassa. Tuomo taisi ihan tykätä, minusta se oli liian terveysvaikutteista ollakseen jälkkä.

C et S 7

 

Kaikkinensa paikka ei ihan lunastanut odotuksia, enkä usko meneväni sinne kovin pian ainakaan uudelleen.

Kävin myös herkuttelukierroksella, odotellessa vuotuista kakkugalleriakeikkaa. Oltiin Majkan kanssa Juustokakkutehtaan kakkubrunssilla Astoria-salissa. Siellä sai syödä viittä erilaista kakkua niin paljon kuin jaksoi. Ja mehän syötiin. Hieman oli pettymyksiä kyllä osa kakuista; ne oli sellaisia kakkupohjamössöjä, ei ollenkaan juustokakkumaisia. Uunissa paistettu juustokakku puuttui kokonaan ja jäimme myös kaipaamaan valkosuklaakakkua. Ehkei tartte mennä uudelleen tuonne, ennemmin menen samalla tai hieman halvemmalla hinnalla Kakkugalleriaan.

Juustokakkugalleria4

Tuli kyllä himo tehdä juustokakkuja taas pitkästä aikaa…