Lomailu

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Search & Rescue, Tollot | Lisätty 21.08.2013

Kesäloma on lopultakin lähtenyt täydellä tohinalla käyntiin. Kun meillä ei töissä tunneta hidasta paluuta lomalta töihin, niin otin hitaan laskeuman lomalle! Eli olin yhden päivän saldovapaalla ja siihen perään kaksi päivää koulutuksessa. Joten en sitten ehtinyt olla kuin kaksi päivää töissä ennen loman alkua. Sopivan mukavaa. Kaikkea pientä ja kivaa (ja vähemmän kivaakin) on tässä ehtinyt tapahtua, mutta nyt keskityn vain Isoihin Asioihin.

Tapaus 1: Pätmän. Nappasin Pasin bc Pätmänin mukaan melkein viikoksi Joensuuhun ja Kuopioon ja pääsin testaamaan sen taipumuksia pelastuskoiraksi. Ja taipuihan se, aivan loistavasti! Joensuun raunioradan vieressä on ampumarata, jossa oli varsinainen sotatila päällä kun oltiin siellä. Onneksi pieni mies ei reagoinut laukauksiin mitenkään! Reagointi olisi voinut äkkiä mennä yli, sen verran kovaa ja korkealta ammuttiin. Treenattiin sitten vähän partiointia. Kovin on maavainuinen pieni eläin, mutta niin ihanan reipas, irtoava ja ihmisrakas, että ei mitään ongelmaa. Raunioilla kasat ei tuottaneet ongelmia, enemmänkin pelti pelotti, mutta siitäkin selvisi yli. Välillä meinasin ihan unohtaa, että koira on oikeasti aivan aloitteleva eikä sitä voi esimerkiksi lähettää. Mutta onko sillä väliä, jos koira toimii eli menee annettuun suuntaan? Vaikkei se tiedäkään vielä mitä raunioilla kuuluu tehdä, niin se liikkuu iloisesti ja hyvin ja kun saa ihmisen hajun se reagoi ja menee liki. Tosi reipas pieni mies. Tottista en juurikaan kokeillut, mutta kettistelineet se oppi nopeasti. Lopputulema: Pätmänistä saisi loistavan pelastuskoiran! Se on ketterä, ihmisrakas, liikkuvainen, aika alustavarma, ehdottomasti paukkuvarma, tottelevainen, helposti ohjattavissa. Tollaisen noin lupaavan koiran kun saisi! Tarttee puhua Pasille, että alkaisi harkitsemaan ainakin jälkeä, kun PM selvästi on siihen kovin taipuvainen.

Sushukka ja SuperSankari

Sushukka ja SuperSankari

Tapaus 2: Pötkön misseily. Pötkö oli Joensuussa kahdessa kv-näyttelyssä. Lauantaina tuomarina oli Alan Jones Italiasta, bortsuja oli mukana 17. Tuomari todella tykkäsi Pötköstä (”erinomainen, SA, ROP-veteraani”) ja arpoi pitkään sen ja Pärnussa jo tutuksi tulleen ”pikku tirrin” eli Maccabee Keen on Youn välillä. Tirri esiintyi ryhdikkäämmin, joten vei voiton sillä perusteella Pötkön ollessa paras narttu 2. Tirrin omistaja sanoi onnitellessani häntä, että nyt tuli hieman revanssia Pärnusta. Selkeästi Pötkön pärjääminen siellä oli jäänyt hampaankoloon 😀 . Arvostelu: ”11 years. Teeth correct. Lovely feminine type. Presents well for her age. Lovely head & eye & expression. Nice body proportions. Good bone & substance. Lovely character. Sweet, ligth movement with good reach & drive. Compliments to the owner.” Tippa linssissähän mä taas olin, se vaan on jotenkin aina yhtä yllättävää kun tuo vanha nahka pärjää. Sunnuntaina suunnilleen sama jengi mittelöi uudestaan. Tuomarina oli Roy Baker Englannista. Hän ei ollut yhtä vakuuttunut Pötköstä ja antoi vain Erittäin hyvän, joten Pötköstä ei tullut edes ROP-veteraania. Arvostelu: Nice veteran bitch. Typical head & expression. Good front angulation but slightky roached on topline. Moved ok.” Sinänsä tuo ei haitannut, kun veteraani-ryhmäkehässä oli lauantainakin yli sata koiraa ja sunnuntaina satoi kaatamalla. Ja Pötkö arvosti, kun pääsi ajoissa pois näyttelystä. Majkan PONit pärjäsi loistavasti kumpanakin päivänä, onnittelut!

Elokuu 2013

Tapaus 3: Kuopion kurssi. Kuopiossa oli kaksipäiväinen koulutus Helsingin kaupungin pelastuskoiramuodostelmalle. Kouluttajina oli rajamies Rautanen ja Pelastusopiston vanha patu Savolainen. Minä olin siellä ryhmänjohtajana, joten omien koirien (Pötkön ja Pätmänin) treenaaminen jäi kovin vähälle, mutta sen tiesinkin. Päivät meni nopeasti ja harjoitukset hyvin. Suuresti jäi ihmetyttämään:

– Miten niin monella Hepekolaisella koiranohjaajalle voi olla epäselvää niin moni perusasia pelastuskoiran koulututtamisessa? Oli höpöttäjää, hännästä ohjaavaa, auttajaa, hidasta, epäröivää, epäsosiaalista…Huh. Tartteis varmaan kouluttaa kouluttajia?

– Miten itärajalla ikänsä töitä tehnyt voi oikeastaan tietää kovinkaan paljoa Helsingin erityispiirteistä ja miten hän voi oikeasti sanoa, että id-jälki olisi the juttu?

– Miten sitä tuleekaan itse epäsosiaaliseksi, kun on riittävän monta päivää kovasti sosiaalinen ja miten siinä tilanteessa huoneen jakaminen toisen kanssa voi olla kamelin selän katkaiseva juttu. Kiitos Majka Pötkön majoittamisesta ja ymmärryksestä!

– Miten sitä onkaan tullut lähdettyä ryhmänjohtaja-kurssille, kun ei se oikeastaan ole yhtään mun juttu.

Matkalla Kuopioon

Matkalla Kuopioon

"Nuori jannu on löytänyt itselleen vanhemman naisen seuraksi telttaan festareilla."

”Nuori jannu on löytänyt itselleen vanhemman naisen seuraksi telttaan festareilla.”

Tapaus 4: Jipiin kanssa Virossa kokeessa. Tämä aihe vaatisi melkein oman jutun…Osallistuttiin siis Jipiin kanssa Virossa ipor-haku-B-kokeeseen. Jälleen kerran. Tottiksessa tuomarina oli tsekkiläinen ”Jetlag”, oikein komea ja mukava miekkonen. Tottis meni aika hyvin, seuraaminen jopa erittäin hyvin! Noudossa J unohti hieman mitä oltiin tekemässä ja pöytien väliin oli kylvetty ruokaa. Lopputulos oli 87 pistettä, mihin olen erittäin tyytyväinen.

Maastossa tuomarina oli herttainen Resi. En tuntenut häntä entuudestaan, mutta olin kuullut paljon. Alue oli suorakaide, aika helppoa maastoa, mutta paljon aluskasvillisuutta. Päätin mennä kahden keskilinjan taktiikalla eli ”U-lenkki” alueen sisällä. Kuuma keli vaivasi Jippoa ja se veti hysteerisenä heinää suorituksen alussa. Nesteytyst myös näkyi ja pissaa tuli. Ensimmäinen maalimies nousi ensimmäisellä pistolla, mutta näytölle meno ei ollut kovin suoraa. Sitten jatkui heinänsyönti ja haahuili eikä työnteosta ollut tietoakaan. Pelkäsin koko ajan et tuomari kyllästyy katsomaan meidän touhua ja keskeyttää. Jostain ihme syystä hän kuitenkin armahti ja antoi jatkaa. Toinen maalimies löytyi noin vartin jälkeen. Näytölle mentiin yhden plutakon kautta, muuten suoraan. Yllättäen heinänsyönti väheni ja homma alkoi pelittää ja vika maalimies nousikin aika nopeasti ja sen ilmaisu olikin sitten erinomainen.

Lopputulemana oli 152 pistettä ja siten yhteistulos 239 pistettä! Hämmentävää. Niin oli tuomarinkin mielestä, joka sanoi ettei olisi uskonut tällaista tulosta. Hän sanoi, että osasin lukea koiraa hyvin, tein suunnitelman hyvin tuntien koiran, osasin suunnistaa, meidän tiimityö toimi ja ohjasin koiraa loistavasti! Ja taas piti parkua, kun niin hienoa tekstiä tuli niin yllättävältä taholta. Olinhan toki pysynyt alueella ja tiesin missä mennään (ilman gepsiä), mutta silti hämmennyin. Jipii ei toki saanut yhtä mairittelevaa arviota, mutta sen nyt olin jo huomannutkin.

Jälkeenpäin Resi kysyi, että minkä koiran otan seuraavaksi, kun tuo on niin vanha kuitenkin jo ja kun olen niin hyvä koiranohjaaja :o. Keskusteltiin sitten hieman roduista ja tulin taas kerran hieman epävarmaksi tolleriin päätymisestä. Sain myös ajattelemisen aihetta, kun tuomari sanoi, että Jipon huono hermorakenne on syynä siihen, että meni niin kovin sijaistoiminnoille. Aika hämmentävää, ja vielä oudompaa on se, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että syy olisi noin simppeli. Olen syyttänyt kuumuutta, nesteytyksen epäonnistumista ja Jipon mahan huonoa toimintaa. Ja toki sitä, että mä hermoilen, mutta en ajatellut sen johtuvan suoranaisesti siitä, että tuo on niin pehmeä eläin. Mutta niinhän se on! Kun muuttujia on liikaa, hermot pettää ja homma ei toimi. Ilo katoaa. Sen tuomari sanoi, ja se sattui, eniten. Jipolla ei ollut kivaa kokeessa. Aloinkin miettiä, et mitä järkeä on kisata koiran kanssa joka ei (kokeessa) toimi eikä nauti siitä?

Moni muukin suomalainen sai loistavan tuloksen, joten kaikinpuolin matka oli erittäin onnistunut. Kiitos Mari matkaseurasta!

High five

High five

Tapaus 5: Kesäloma jatkuu. Niin, vielä reilu viikko, ihanaa. Tässä on käyty Heurekassa, syömässä Porvoossa Sinnessä (se ansaitsee oman jutun), shoppailemassa, katsastuksessa, taloa katsomassa, kunnon lenkillä, tehty pihatöitä, ihmetelty kaivo-ongelmia ja löhötty sohvalla. Huomenna suunnataan Lauran, Pasin, Pahkiksen, Pirkon, Pötkön ja Jipiin kanssa Itä-Suomeen. Aluksi Kotkaan, sitten Savonlinnaan, siitä ehkä Lieksaan, Kolillekin. Luvassa nähtävyyksiä, luontoa, lepoa, syömistä, ulkoilua, nautiskelua. Odotan innolla, ihanaa!

Kuka mitä häh?

Kuka mitä häh?

 

Kotoilu ja kesäily

3

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 05.08.2013

Lauantaina poikettiin Asuntomessuille. Tavallisia taloja vieri vieressä. Tänä vuonna oli poikkeuksellisen vähän mitään ihmeellisyyksiä ja turhia tiloja (esim. auloja, joissa kukaan ei oikeasti oleskele), tontit oli messualueeksi jopa isoja ja kerros- ja rivitalot puuttui. Ehkä siis enemmänkin normilähiö kuin Avotakan keskiaukeama. Ihan jees katsella, mutta mitään ei oikein tarttunut mukaan. Paitsi PVA-imublokki! Ihmesieni kakkonen, joka imee nestettä itseensä ja jolla saa koirankarvat auton verhoiluista. Suureksi hämmästyksekseni se taitaa jopa toimia! Ainakin karvat lähti kohtuullisen kivuttomasti. Se on siis 8,25 euron Kirby!

Asuntomessuilla törmäsin ekan kerran sanaan ”kotoilu”. Talojen kuvauksissa oli myös kerrottu niistä ihmisistä, kenen talo se oli ja sanottu mitä he harrastavat. Aika monen kohdalla luki tuo ”kotoilu”, joillakin jopa ”rento kotoilu”. Kotoilu kuulostaa juuri siltä, mitä kukaan ei oikeasti koskaan tee: oleskele kotona (kiireettömästi, etenkin tuossa rennossa kotoilussa) tehden pieniä kivoja sisustujuttuja ja askartellen-paskarrellen (mistä tuokin sanahirviö tulee?) ja lueskellen jotain (sisustus)lehteä ja seurustellen perheen kanssa. Se on sitä, josta moni haaveilee. Todellisuudessa arjen täyttää työt, ruoanlaitto, siivous, lasten menot ja harrastukset, telkkarin tuijotus. Jos sitten joskus jotain sisustetaan, niin kerralla maalataan koko seinä valkoiseksi tai laitetaan raeruohot hienosti tulemaan. Jouluna koristellaan kotia hieman enemmän. Kotoilu kuulostaa myös siltä, että sitä harrastaa sellainen, joka ei ”oikeasti” harrasta mitään (joka ei käy salilla tai pelaa jalkapalloa tai tee origameja tai käy agilitytreeneissä), mutta jonka täytyy keksiä jotain harrastusta, kun sitä kysytään, eikä voi vaan sanoa etten harrasta mitään. Ei kaikkien tarvitse harrastaa, kotona oleminen ja perhe on monelle juuri oikeat asiat, joista he saavat voimaa ja joista he tykkäävät. Mutta miksi oi miksi sitä pitää kutsua kotoiluksi?

Joku kaveri oli laittanut naamakirjaan kuvia otsikolla ”kesäilyä”. Voi tsiisus, mitä se sitten on? Mökkeilyä, chillailua, uintia, makkaranpaistoa? Miksi sillekin on pitänyt keksiä tuollainen typerä nimi? Mitä vikaa lomailussa on? Ai niin, jos on töissä, mut silti nauttii kesästä, niin silloin pitää käyttää kesäilyä?

Niin jotta moro, tää lähtee nyt kotoilemasta kesäilemään!