Kodin etsinnän tuska ja vaikeus

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 12.07.2013

Ollaan kohta vuoden verran välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti etsitty uutta kotia. Tahdottaisiin omaan tupaan mis ei naapuri ois ihan noin liki. Kriteerit ei oo meidän mielestä tiukat, mutta hieman sellaiset, ettei niitä oikein oikotien tai etuoven hakuihin saa laitettua eikä ne aina selviä edes netistä. Joten paikalle on mentävä katsomaan, mikä on rasittavaa. Jotkut talot ollaan saatu suljettua pois sillä, että ajetaan kattomaan sijainti tai vaan ulkoapäin.Kuvat on keskimäärin tosi surkeita, niissä kyllä kerrotaan millainen sohva jollain on, muttei sitä millainen näkymä ulko-ovelta on tai missä kunnossa kylppäri on. Välittäjiäkin on joka lähtöön. Jotkut yrittää oikeasti, toisia ei kauheasti kiinnosta ja sitten on siltä ja väliltä. Hirmu huonosti kukaan kuuntelee tai ymmärtää.

Mutta siis se, mitä haetaan on lyhykäisesti (näistä ei oikein olla valmiita tinkimään):

  • Omakotitalo, kunto mielellään hyvä.
  • Neliöitä > 125.
  • Ei rintamamiesmallia (niissä pohjat tuppaa olemaan aika pöhköjä meidän makuun).
  • Oma tontti, kokoa saisi olla > 1000 neliötä.
  • Kunnallistekniikka.
  • Jonkinlainen julkinen kulkuyhteys järkevän matkan päästä eikä haittaisi jos omallakin autolla pääsisi näppärästi kulkemaan.
  • Max. n. 40 km Hesasta, mielellään vähemmän.
  • Naapurit ei ihan kiinni tai liki.
  • Hinta max 350 te.
  • Sijainnilla ei muuten väliä mutta 51:n varteen ei haluta kun kaupungin läpi kulkeminen ei houkuttele.

Plussaa olisi myös:

  • Varaava takka ja puusauna. Tai ainakin sauna.
  • ”Mänkeivi” ja koirahuone eli tietynlaiset makarit tai muut huoneet.
  • Autotalli tai -katos.
  • Hyvät ulkoilumaastot lähellä.

Ei musta liikaa vaadittu? Vai onko? Alkaa tuntua että on. Mietin tänään, että montakohan taloa me ollaan käyty katsomassa vuoden sisään. Muistin noin 20. Kaikkihan alkoi ”navetasta” eli aivan ihanasta vanhasta navetasta, josta oli 70-luvulla tehty asuintalo. Seinät oli 70 cm paksut ja sijaintikin loistava (Nikkilän kupeessa). Jostain syystä T ei vaan lämmennyt sille eikä kauppoja tullut. Sittemmin olemme käyneet vaikka sun minkälaisissa asumuksissa…Nikinmäessä oli iso talo 70-luvulta jossa oli tosi iso uima-allas alakerrassa ja pieni tontti josta vielä lohkottiin osa pois, vieläkin taitaa olla se myynnissä. Kulkee nimellä ”uima-allastalo”. Sitten tuli Asolan rintamamiestalo (silloin vielä käytiin niissäkin) jossa kylppäri oli niin matala et T ei mahtunut seisomaan siellä suorana! Muuten söpö ja ihan jees. Järvenpäässä lähellä Ainolaa oli upea talo hienolla tontilla, mutta vaikka miten oltiin peltojen keskellä niin naapurit oli saatu ihan kiinni takapihaan. Katriinan sairaalan lähellä oli rintis (rintamamiestalo), joka oli nätti ja soma hienolla tontilla. Jos siellä vaan olisi kuullut omia ajatuksiaan lentomelulta! Porvoonväylän varressa taas oli ihan kiva talo isolla tontilla, mutta motari NÄKYI takapihalle ja meteli oli ei-ruuhka-aikaankin järkyttävä. Kohde, joka täytyy myydä heinäkuussa sunnuntaina päivällä. Järvenpään parhaalla alueella oli vaaleanpunainen unelma, jossa oli ovi, jonka takana oli parin metrin pudotus, paikka portaille muttei portaita ja muita ihmeellisyyksiä. Sarjassamme nikkaroijan unelma. Vihdintien varressa oli sokkelotalo, joka oli kiva, mutta jonka ainoalta järkevältä pihalta oli muutama hassu metri naapurin takapihalle ja talolle! Taas oli järki hieman jättänyt siinä suunnittelussa.

Juuri kun usko alkoi loppua, löytyi Myyraksen talo. Pari kilsaa meiltä, yli hehtaarin tontilla mahtavalla paikalla oleva ihana talo. Muuten loistava, mutta rintis ja pohja niin pöhkö kuin rintiksessä vaan voi olla! Sitä kuolaan edelleen, mutta ei voi mitään, seinien kaatamisetkaan ei sitä taloa pelasta. Sitä lähellä oli loistosijainnilla toinen talo, joka taas kerran kuulosti hyvältä, mutta jos taloon on rakennettu seitsemän ulko-ovea ja isot ikkunat niin ei ihme, että kuluttaa aika pirusti sähköä pysyäkseen lämpimänä! Haarajoellekin eksyttiin, siellä oli sellainen ”perustiilitalo”, joka ei tainnut puhutella kun en edes muista kunnolla. Talman perällä oli mukava talo isolla tontilla, mutta niin huitsin kuusessa kuin olla ja voi. Pitkä matka isolle tielle eikä busseista tietoakaan.

Taas kun usko oli hiipumassa, tuli kuvioihin kaverin kaverin talo Sotungissa – mahtava sijainti! Se kuulosti hyvältä, joten odotukset kasvoivat kun odotimme että pääsemme katsomaan. Mutta taas tuli pettymys: kiva talo, mutta ei vaan meidän. Toisen tutun talostakin oli puhetta mutta siitä ei ole sitten viime syksyn kuulunut yhtään mitään, joten ei taidakaan tulla myyntiin.

Keravan Kaskelassa oli oikeastaan ensimmäinen sellainen talo, josta molemmat oltiin samaa mieltä eli tykättiin kovasti. Piha oli upeasti laitettu ja siinä oli uima-allas omassa katoksessaan! Se sitten hieman kariutui tonttiepäselvyyksiin ja kaivo-ongelmaan eli kunnallistekniikka puuttui. Eikä julkisetkaan kulje sinne.

Etsintää laajennettiin länteen. Yhtenä sunnuntaina kävimme neljässä näytössä. Yksi oli kiinni Turun motarissa, toinen haisi pahalle ja oli tosi huonosti pidetty, kolmas oli liian kaukana Vihdintien varressa. Mutta se neljäs! Se oli niin ihana! Mahtava paikka, tien päässä kalliolla. Pari minuuttia Turun motarille. Koirahuone autotallirakennuksessa. Hyvin pidetty ja maulla laitettu. No se(kin) sit vaan jäi, kun se Turun motarin suunta arveluttaa. Kun pelottaa, että matka Munkkiniemestä Pasilaan kestää puoli tuntia tai kauemmin ja siten matka-ajaksi tuleekin tunti? Tästä ei saatu selvyyttä ja testakaan ei voi nyt heinäkuussa.  Kaivelemaan on vähän kyllä jäänyt.

Klaukkalassakin käytiin. Esittelijän mukaan Klaukkalan keskusta on 3 kilsan päässä mutta meidän matkamittari sanoi kyllä 4,7 km. Eli aika paljon. Talo oli kuin Avotakasta tai asuntomessuilta: oleskelutiloja riitti! Olohuoneita oli kaksi, lisäksi oli ”baarihuone” ja leffahuone. Eli sohvia oli neljä. Mutta makareita vain kaksi! Ei mitään järkevää mänkeiviä eikä koirahuonetta. Kaikki niin hienoa ettei mitään raaskisi purkaa. Baarikin oli viimeisen päälle laitettu ja aivan upea, mutta kuinka usein istut baarihuoneessa? Niin kuin oikeasti? Pihalla oli paljun tapainen uima-allas ja kolme (!) grilliä, sohvaryhmä, ruokapöytä, kota, lasten leikkipaikka ja japanilaistyylinen vesijuttu. Kaikki hienoja ja kivoja, mutta missä on tila koirille temmeltää (ja kusta)?

Joten etsintä jatkuu. Josko sunnuntaina taas muutamaan näyttöön. Pankin kanssa on saatu asiat selväksi eli nyt tiedetään missä mennään sen suhteen. Edelleenkin on vaan sopimatta, että myydäänkö tämä ensin vai mitä ihmettä tehdään. Mä kun haluisin ensin löytää sen uuden ja T taas haluis ensin myydä tän. Vaikeita päätöksiä siis pitäisi tehdä. Hankalaa tämä elämä.

Kommentoi