Kulinarismia Kroatian tapaan

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 01.07.2013

Kroatiassa ruoka oli oikeastaan aika erikoista. Pääsääntöisesti se ei näyttänyt kauhean houkuttelevalta mutta melkein aina osoittautui yllättävän hyväksi. Meillähän oli joka päivä lounas kurssipaikalla. Siellä oli aina tarjolla jotain keittoa tai niin kuin me sitä aloimme kutsua ”supaaaa”. Parhaimillaan se oli melkein hyvää tomaattikeittoa, pahimmillaan kirkasta lientä, jossa oli rasvaa! Yhtenä päivänä tarjolla oli vihreää (!) kalakeittoa, josta kalaa sai etsiä ja jos oikein etsi, saattoi löytää pienen mauttoman seitin palasen ja muutaman riisin. Keitot tarjoiltiin isossa kulhossa, josta sai itse ottaa. Sääliksi hieman kävi kokkia, kun se aika usein kiikutti lähes täyden kulhon takaisin keittiöön. Toiseksi viimeisenä päivänä tarjolla oli kahta keittoa ”super supaaa”, tosin siinä vaiheessa peli oli jo menetetty eikä kukaan edes vaivautunut maistamaan niitä! Viimeisenä päivänä puolestaan kaikkien suureksi yllätykseksi tarjolla ei ollut lainkaan keittoa. Pääruokavaihtoehtoja oli monesti kaksi tai kolme, ihan perussettiä kuten risottoa (mustaa sellaista!), pastaa, kalaa, lihaa. Aika jees. Liha varsinkin näytti tosi kuivalta ja sitkeältä mutta olikin tosi mureaa. Aina kannatti siis maistaa kun koskaan ei oikein tiennyt mikä oli hyvää ulkonäön perusteella. Jälkkäriksi oli jotain kakkua tai yhtenä päivänä tosi hyvää tiramisua, tosin ilman viinaa.

Iltaisin söimme useimmiten hotellin vieressä olevassa ravintolassa. Ruoka oli sielläkin aika perussettiä, keittoa (aina!) ja paljon kalaa. Kala oli se juttu siellä, ilmeisesti usein saatavilla ja halpaa. Tarjolla oli mm. miekkakalaa. Yleensä illallinen oli todella pitkän kaavan mukainen: aloitettiin juustoilla ja ilmakuivatulla kinkulla, sitten keittoa (ei kaksista sielläkään), salaattia, pääruokaa ja jälkkä. Ja joka välissä odotettiin. Joten illalliset venyivätkin pitkiksi. Toki varmaan viinillä ja hyvällä seuralla oli oma osuutensa asiaan.

Viini tosiaanvirtasi! Pääsin tutustumaan ennestään minulle vieraaseen kroatialaiseen viiniin, joka ei osoittautui kelvolliseksi mutta ei kauhean erikoiseksi. Vähän sellaista mehumaista. Ostin kaupasta kotiin tuliaisiksi kahden litran muovipullon valkoviiniä, se taisi maksaa 2,90 euroa. Yritettiin ”nauttia” sitä juhannuksena, mutta ei oikein pystynyt. Ei edes vaikka oli hieman pohjia juotu. Oli niin karseaa mehu-etikka-vettä et oksat pois. Roskiin meni sekin kahden kilon kantamus. Muutama kalliimpi pullo odottaa vielä korkkausta, kova on usko niihin.

Ranskalainen viiniharrastaja oli aika tyrmistynyt, kun punaviiniä ei viilennetty lainkaan; ilmalämpötilan ollessa 32 astetta viinikin oli aika lämmintä. Hänen mukaansa se oli ”kuumaa”. Tungimme sitten punkkupullon samaan kylmäastiaan valkoisen kanssa ja lisäsimme sinne laseihin tarkoitetut jäät. Hieman auttoi asiaa.

Varsinaiseksi kulinaristiseksi makumaaksi en kyllä Kroatiaa tällä perusteella luokittelisi. Tosin tuon reissun ravintolakokemukset oli aika vähäiset: lounas aina samassa paikassa ja illallinen kolmessa eri paikassa. Viimeisenä iltana menimme Splitin satamaan ja siellä hienoon ja (ilmeisesti) kalliiseen ravintolaan. Muutama epätarkka räpsäisy sieltä:

Alkuruoaksi oli kala"leipä" ja mätimoussea.

Alkuruoaksi oli kala”leipä” ja mätimoussea.

Väliruoka: äyriäisrisottoa ja pastaa

Väliruoka: äyriäisrisottoa ja pastaa

Loistavaa miekkakalaa. Päällä olevat ravut olivat ihanan rapsakoita.

Loistavaa miekkakalaa. Päällä olevat ravut olivat ihanan rapsakoita.

Suklaa- ja mantelikakkua.

Suklaa- ja mantelikakkua.

 

Kommentoi