Menoa ja meininkiä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Search & Rescue, Tollot | Lisätty 17.05.2013

Metku kävi Palveluskoiratapahtuman näyttelyssä näytillä. Veteraaninarttuja oli vain kaksi: Pötkö ja toinen nätti ja pieni punkero. Tuomarina oli Elena Ruskovaara, jolta Metku on aikoinaan saanut muistaakseni sertinkin. Kiva tuomari, nopea tempo ja iloinen fiilis. Metku sai erin ja SA:n mutta hävisi sille punkerolle (joka oli sit ROP!). Arvostelu kuului tällä kertaa näin:

”Erinomainen tyyppi. Hyvä kunto. Ilmeikäs pää. Keskiruskeat silmät. Hyvät kulmaukset. Hyvä lihaskunto. Hyvävahva takaosa. Sopivasti kaulaa. Liikkuu hyvin kauniisti sivulta katsottuna. Kaunis veteraani.” Ihan jees, mutta kismittää se, että lihavat voittaa. No, elämä on. Seuraava missimittelö on sitten Pärnussa heinäkuussa.

Jipiin kanssa oltin tottelevaisuuskokeessa, metsästämässä sitä vikaa avoimen ykköstä. Viimeiseen asti oli epäselvää, että menenkö minä vai meneekö Timo. Ehkä hyvä niin, koska en sitten ehtinyt jännittää kauheasti kun vasta paikan päällä sain kuulla et joudun meneen itse. Jipii kun ei millään meinaa ymmärtää Timon kauko-ohjausta. Kuulemma huonot patterit! Sanoisin et epäselvät käskyt ennemmin. Tuomarina oli – kukas muukaan – Pörsti. Ihana vanha täti! Kenttä oli TOSI pieni, hiekkapohjainen onneksi.

IMG_0558

Paikallamakuu oli yhtä showta (Pörstikin ihmetteli, että onpas levotonta) ja lopulta Jipii oli ainut, joka kiltisti makasi koko ajan paikoillaan muiden vetäessä leikkirallia. Show taisi viedä Pörstin huomion pois mun tuplakäskystä, joten saatiin 10. Liikkeet sujui ihan ok, mutta hieman oli sellaista pientä koomailua ilmassa. Kaukoissa piti antaa tuplat istumiseen ja noudossa toi liki muttei perille asti. Kaikissa oli parantamisen varaa, mutta saatiin tasaisesti 7-8 pistettä, vain hyppy ja paikkamakuu oli 10. Kuitenkin kokonaispistemäärä oli riittävä 165 ja sillä siis ykköstulos, toinen sija ja TK2! Kyllä helpotti, nyt ei ”tartte” mennä enää avoimeen vaan voi joko a) unohtaa tokoilun toistaiseksi tai b) alkaa hinkata voittajaluokan liikkeitä. Ehkä mä lepäilen hetken ja sitten innostun taas…voivoihan on muuten hallussa, mutta tunnari ja ruutu on vielä vähän hakusessa. Siel on kyllä paljon kivempia liikkeitä mitä treenata.

Pelastusrintamalla on ollut aika paljon äksöniä: oltiin FRF:n kevätleirillä Kuopiossa Pötkön kanssa. Se on petrannut taas huimasti: etsi ihan hyvin vieraan ohjaajan (Marikan) kanssa ja toimi kaatopaikallakin! Harmi kun se ei elä ikuisesti ja jää kohta eläkkeelle. On vanha koira vaan kiva, toimii kuin ajatus.

IMG_0535

Jipiin kanssa on treenattu raunioilla aika paljon, tavoitteena pera-B. Ensimmäinen tämän vuoden yritys siitä on jo sunnuntaina, ja tuomarina – kukas muukaan – Pörsti. Saa nähdä miten haukut irtoaa ja mitä Pörsti siitä tykkää. Sit pitäs päättää et meneekö sen kanssa yrittämään pelastushaun SM:eihin vai ei. Tekisi toisaalta kyllä mieli. No tarttee fundeerata.

Jipii on myös flyball-kurssilla ja kuulemma tykkää siitä. Itse jouduin ulkoistamaan ekan kerran joten en tiedä vielä mitään, mutta ensi viikolla olen viisaampi. Frisbee-kurssin peruin suosiolla, kun fyssari vihjasi vahvasti ettei se ehkä ole kovin hyvä idea. Ei kai ihan kaikkea siis tarttekaan kokeilla noiden koirien kanssa – jotain voi jättää seuraavillekin?

Lisä-äksöniä kesään tuo tuomarikurssi, joka mokoma meni läpi. Nyt sitten pitäis alkaa tehdä harjoitusarvosteluita…No itsepähän sille tielle halusin, ei auta enää itku. Kivaa siitä(kin) tulee 🙂

 

Jipiin hampaat kunnossa ja muuta pohdintaa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Yleinen | Lisätty 08.05.2013

Käytin Jipon eläinlääkärissä kun sillä on pienet alaetuhampaat lohkeilleet. Onneksi olivat kuitenkin silleen ehjät että juuret ei ollut auki ja siten se sai pitää purukalustonsa huonoimmatkin lenkit vielä. Oli se aika liikkis kun eläinlääkäri kaivoi ja raaputti yhtä isoa raateluhammasta että sai selville onko siinä vain hammaskiveä vai muutakin vikaa. Toinen törröttää kauhuissaan kiltisti pöydällä. Pikku Jipii-parka, niin kiltti 🙂

Välillä meinaa tulla ylitarkaksi noiden vanhenevien eläinten kanssa. Pienikin vaiva huolettaa heti. Kun eihän ne ikuisesti elä ja vanhuuden vaivoja alkaa jo tulla. Mutta onneksi ovat olleet noin hyväkuntoisia ja onneksi on pysynyt järki päässä noiden eläinlääkärillä käyttämisessä.

Toinen mikä mietityttää on lihaskunto. Nehän käy Tamaralla hierottavana pari kolme kertaa vuodessa, mikä on musta tosi hyvä, koska silloin saadaan alkavatkin jumit kiinni ja aukaistua. Yllättävän moni aktiivisesti koirien kanssa harrastava ei käytä koiriaan missään hierojalla, koskaan. Mietinkin, että missä se raja menee, mikä on järkevää ja mikä ei. Onneksi Tamara sanoo suoraan että onko tarve tulla eikä väkisin tuputa seuraavaa aikaa. Maksaahan se, mutta jos sen ansioista koirat pysyy hyvässä kunnossa pidempään niin on sen arvoista minusta.

Toinen mitä mietin yksi päivä on koirien ulkoitus. Olen pitänyt tärkeänä, että koirat pääsee säännöllisesti, mielellään useita kertoja viikossa metsään vapaana juoksemaan. Hihnassa kovalla alustavalla kävely ei vaan voi olla kovin hyvää eikä monipuolista liikuntaa. Meidän koti on onneksi tällaisessa ihanassa paikassa, että metsään meneminen on helppoa. Mietinkin, että tulisiko sitä kaupungista lähdettyä usein metsään?

Metkun eläkkeellejääminen lähestyy. FRF:stä se jää pois virallisesti 3.6. ja agilityeläkkeelle aattelin jättää sen juhannuksena. Ja viimeinen askel on kansalliset hälyhommat, joista se jää pois  2.7., kun sillä vanhenee jälkitulos. Sen jälkeen käydään sitten näyttelyissä vielä, ainakin Pärnussa heinäkuussa. Ja sitten nautitaan eläkepäivistä? Outoa. Onneksi Jipii on vielä menossa täysillä mukana!

 

Metku missimittelöissä Mansessa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Tollot | Lisätty 05.05.2013

Meillä oli hälyn kevätpäivien yhteydessä ”tutustuminen koiranäyttelyyn”, joten innostuneet (peräti kolme!) ilmoittivat koiransa Tampereen kv-näyttelyyn. No minä tietysti ilmoitin Metkun, kun sehän pääsi yli 10-vuotiaana ilmaiseksikin. Tuomarina oli sama Veli-Pekka Kumpumäki, joka arvosteli Lahdessa tammikuussa Metkun ROP-veteraaniksi, joten kieltämättä odotuksia oli.

Nyt samassa luokassa oli kolme muuta (multitsämppiooni)veteraania, mutta kun yksi oli ”kulahtanut” ja yksi läski tai muuten outomahainen, niin laskin et kyllä Metkun siinä porukassa pitäisi toiseksi ainakin tulla.

Kun tuomari kuuli Metkun iän, niin se alkoi ”mummotella” sitä 😀 Tosi liikkistä! Ja liikkishän tuo mummo oli, heilutti häntää kun sille hiljaa kivoja jutteli. Arvostelu kuuluikin näin:

”11 v. Ikäisekseen hienossa kunnossa esitetty narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto ja kaunis kehys. Hieman kapea pää, ehkä alkanut kuivua. Kuitenkin hyvä ilme. Hyvässä turkissa. Nauttii päivästään. Liikkuu ikäisekseen hyvin.”

Tuomio: erinomainen, luokkansa neljäs, ei SA:ta. Eli vähän pettymys, mut minkäs teet, makuasiahan tuo on.

Koomisintahan tuossa oli se, että ”nauttii päivästään”! Metkuhan ei näyttelyitä kovin korkealle arvosta, joten hieman meni pieleen tuo heitto, vaikka kauniisti se olikin sanottu.

Tuota kuivumista aloin miettimään. Kun ihmisethän kuivuu vanhemmiten kun eivät juo tarpeeksi. Niin eikö koirilla käy helposti samoin? Mietin, että jos alkaisin antamaan Metkulle (ja miksei Jipollekin) ”iltapäivähörpyn”. Siis laittaisi veteen hieman palautusjuomajauhetta, että saisi sen juomaan. Ja iltapäivällä, että ehtisi pissata ennen yötä. Ei kai siitä haittaakaan olisi?

Metkun seuraava missimittelö on torstaina Tuomarinkartanossa. Sitten kesällä mennää Viroon ja ehkä jonnekin voisin vielä ilmoittaa sen. Kattoo ny.