Ei tää nyt onnaa

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 20.02.2013

Ei nappaa eikä ehdi kirjoittaa tänne. Päätin, etten ota stressiä asiasta, joten antaa olla. Jos sitten kotona jaksaisi tarinoida.

Lisäksi iipadi on ilmeisesti jotenkin rikkonut tän sivun (sanokaa te jotka pääsette oikealta koneelta et onko sivut ihan sekaisin?) enkä jaksa nyt korjata.

Mutta: kivaa on ollut ja aika on mennyt tosi nopeasti. Huomenna aamulla jätetään Kauain saaret ja lennetään vikaan kohteeseen O’ahun saarelle Honoluluun. Vähän suurkaupunkimeininkiä loppuun! Siellä pitäisikin pärjätä ilman autoa, saas nähdä.

Päivät kuluu…

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 14.02.2013

Aika menee niin vauhdilla, ettei perässä pysy! Lisäksi edellisessä hotlassa oli wifi vain aulassa, joten siellä ei viitsiny kirjoitella tänne.
Pikaisesti: oltiin kolme yötä ja pari päivää Big Islandin Hilossa. Siellä käytiin katsomassa tulivuorta ja laavakenttiä. Tänään ajeltiin saman saaren toiselle reunalle Konaan, täällä ollaan kaksi yötä. Ohessa muutama otos viime päiviltä.

Kilauea

Kilauea

image

Mai-Tai

Päivä 1 Madridissa ja päivä 2 ilmassa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 10.02.2013

Oli ihana jättää Suomen lumet ja pakkaset taakse eikä yhtään haitannut vaikkei suoraan helteeseen päästykään; Madridin +8 astetta tuntui mukavan lämpimältä, sellaiselta kevyeltä laskeutumiselta kesäoloihin. Meillä oli Madridissa aikaa vain vajaa vuorokausi eikä siten odotukset olleet korkealla. Lentokenttä oli onneksi aika lähellä keskustaa ja hotellikin (Los Angeles) löytyi nopeasti Nuevos Ministerios -metroaseman liepeiltä. Laukku (toinen jäi kentälle säilöön) sinne ja metrolla vanhaan kaupunkiin.

Komeita taloja, elämää, ihania vaatekauppoja, tapas-paikkoja, viinibaareja –  paljon edellytyksiä hyvälle lomakohteelle! Sinne vois mennä joskus ihan ajan kanssa. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa eikä matkalaukuissa tilaa shoppailulle, mutta vähän oli kuitenkin pakko: Espanjassa kerta oltiin niin piti päästä ihanaan Kukuxumusun kauppaan. Voi sitä onnea, siellä oli ale! Mukaan tarttui hupparit molemmille (ei sit keksitty mitään tilaavievempää…), paita mulle ja lahja kummilapselle. 

Nälkä ajoi meidät etsimään illallispaikkaa. Päättämättömät sielut ahdistuivat kun tarjontaa oli niin kovin runsaasti. Lopulta päädyimme pienehköön ”pubiin”, josta sai ruokaa.  

Söimme paikallista herkkua eli possua eri olomuodoissa: ribseinä, pihvinä, makkarana, pekonina ja mustanamakkarana. Lihaa ryydittivät ranskalaiset. Ei siis mitään vihreää lautasella; annos sai verisuonet vinkumaan armoa. Mutta hyvää se oli! Lihat huuhdottiin alas loistavalla punaviinillä (16 e/pullo, mä ehkä alkoholisoituisin jos asuisin siellä).

Kaikkinensa mukava ilta. Hotellihuonekin oli kelvollinen, paitsi et seinät oli pahvia ja ikkunat yksinkertaiset, joten kaikki äänet kuului tosi hyvin. Onneksi naapurit ei pistäneet orgioita pystyyn.

Aamupala piti etsiä läheisen kauppahallin  kahvilasta: lämpimiä leipiä, hyvää kahvia, mehua ja churroksia. Nam! 

Meillä piti olla hyvin aikaa mennä kentälle, mutta jotenkin sitä vaan tuhraantui. Koitettiin löytää yksi kätkö, joka kai olikin poistettu. Lähdettiin menemään kentälle reilu kaksi tuntia ennen koneen lähtöä, ja kiire tuli! Kipitys metroasemalle, lippujen osto, metron odotus, metromatka terminaaliin 1, jossa meidän toinen matkalaukku oli säilössä. Sitten selvisi, että kone lähtee terminaalista 4! Sinne siis bussilla. Onneksi lähtöselvityksessä ei ollut jonoa. Lähtöselvityksen virkailija kyseli kaikki pakolliset, typerät ”oletko pakannut laukkusi itse”-kysymykset. Puolessa välissä kysymyssarjaa se kysyi multa, et ymmärränkö englantia, kun en ollut ehtinyt sanoa vielä mitään, kun T vastasi kysymyksiin ennen kuin mä olin prosessoinut sen spanglishin 😀 Lopulta oltiin valmiita: kello oli 11.52 ja boarding alkoi klo 12.00! Hyvin siis aikaa? Meidän portti vaan oli jossain hevonkuusessa, jonne ilmoitettiin olevan 23 minuutin matka. Hippulat vinkumaan ja ”junaan”, liukuportaita ylös, alas, käytäviä eteenpäin, sinne, tänne, tonne… Portilla oltiin 12.03 eli ehti just vielä vessaan. Shoppaillut jäi siis pakostakin väliin, hyvä niin!

Ehkä ihan hyvä, ettei etukäteen oikein oltu sisäistetty, että lento Dallasiin kestäisi 11 tuntia! Se on tuskainen aika hienossakin koneessa, saati sitten vanhassa 767:ssa, jossa ei ollut edes omaa tösöö! Lisäksi meidän vieressä oli espanjalaisten äijien porukka, joka valtasi koko käytävän iskiessään paria mimmiä *huokaus*. Näkymät Nykin kohdalla oli upeat, ruoka kelvollista ja palvelukin pelas (T tosin valitti lentoemojen ikärakenteesta).

Pitkän lennon päätteeksi päivä olikin pulkassa. Taksi hotlaan, ruokaa naamariin ja tutimaan. Huomenna luvassa 9 tunnin lento Honoluluun (eli Honikseen) ja sieltä vielä tunti Isolle Saarelle. Kauas on pitkä matka, toivottavasti tää on vaivan arvoista! Öitä!

Hawaii calling!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Havaiji 2013, Reissun päällä | Lisätty 04.02.2013

Muutama päivä enää reissuun. Katsottiin ja koottiin tuossa kaikkia varausdokumentteja, ilmoiteltiin osaan hotelleista myöhäinen tuloaika ja todettiin (toistaiseksi) vain yksi pienehkö bugi. Oli mennyt am:t ja pm:t sekaisin (kun ei ne raasut osaa käyttää 24-tunnin kelloa), joten ollaan yksi päivä ilman autoa. Tai kai sitä varausta voi jatkaa, katotaan sit paikan päällä tilanne, ei jaksa stressata nyt.

Menomatka on ihan hauska, kun ollaan yötä Madridissa ja Dallasissa. Ja ehditään ehkä ilta katsella Madridiakin. Mutta paluu on tuskainen, neljä koneenvaihtoa ja saapuminen kotiin puoli yksi yöllä…

Monet on kyselleet matkan budjettia ja mistä varattiin jne. Lennot oli naamakirjan ”TOP10-matkatarjouksen” kautta ja ne siis Madridista Honoluluun ja takaisin, 490 e/hlö. Lennot Madridiin on Lufthansalla Supersaverin kautta, noin 190 e/hlö, vaihto Saksassa mennen tullen.

Hotellit varattiin eri systeemien kautta, mutta hyväksi hakupalvelimeksi osoittautui Olotels. Se hakee useista varausjärjestelmistä ja on aika helppo käyttää. Hotellit oli tasoltaan 2-4 tähteä, joskaan tähtiluokitus ei aina kerro kaikkea. Pääsääntöisesti aterioita ei otettu, jossain taisi olla aamiainen. Hotellit oli aika kalliita. Siellä on nyt sesonkiaika, mikä tietysti oli huono juttu meille. Hinnat pyöri siinä noin 100 dollaria/yö.

Havaijin sisäiset lennot varattiin suoraan Hawaiian Airlinesilta. Olisi siellä ollut toinenkin firma, mutta hinnat oli aika samoissa ja tuolla oli paremmat lentoajat. Ne maksoi jotain 180 e/hlö.

Auto vuokrattiin Eautovuokraamosta, toinen on ”Ford Focus tai vastaava” ja toinen astetta isompi ”Dodge jotain tai vastaava”. Auto otettiin vaan kahdelle saarelle ja Honolulussa aateltiin pärjätä ilman. Autoihin upposi n. 340 e.

Parin viikon perilläoloaika jakaantuu siis niin, että heti Honoluluun saavuttuamme lennämme Big Island -saarelle Hilon kaupunkiin. Siellä ollaan kolme yötä ja sitten ajetaan saaren toiselle laidalle Konaan, jossa myös muutama yö. Konasta lennämme pohjoiseen pienelle Kauain saarelle Lihuen kaupunkiin, jossa viisi yötä. Sen saaren voi tutkia yhdestä majapaikasta käsin. Viimeiset viisi yötä olemme Oahun saarella Honolulussa.

Kokonaishinta, joka siis pitää sisällään lennot sinne ja takaisin, lennot saarten välillä, hotelliyöt saarilla ja mennessä Madridissa ja Dallasissa sekä autonvuokrat on nyt sellaisessa lukemassa kuin 3 683 euroa, yhteensä kahdelta siis. Ei minusta kauhean paha, ottaen huomioon että olimme valmiit maksamaan Thaimaan reissusta 4 200 e. Tokihan eläminen USA:ssa on kalliimpaa kuin Thaimaassa, mutta kyllä tää nyt kuulostaakin paljon paremmalta.

Otin jo selvää, että siellä on Ross – dress for less -vaatehelvetti ja IHOP eli ”pannaripaikka”. Shoppailun ja syömisen lisäksi tarkoitus olisi ainakin snorklata sekä ihastella luontoa ja tulivuoria. Ehkä merellekin voisi mennä ja surffikurssi voisi olla kiva kokemus. Honolulussa pitää katsastaa Pearl Harbour. Laiskottelu uima-altaalla tai rannallakin on käynyt mielessä, mutta saa nähdä malttaako sitä. Epäilen, se kun ei ole vahvimpia puoliani.

Tosi kiva lähteä, odotan innolla. Loma ja breikki töistä ja Suomen kylmästä talvesta tulee todellakin tarpeeseen. Koitan raapustella jotain matkakertomusta tänne jos siellä vaan on ilmainen wi-fi, edes jossain. Joten stay tuned…!

Voi Jipii!

4

Kirjoittaja satu | Kategoria Search & Rescue, Tollot | Lisätty 03.02.2013

Olenhan minä toki tiennyt jo pitkään, ettei Jipii ole mikään tähti eikä penaalin terävin kynä. Ja että se on aika yksinkertainen ja suoraviivainen pieni eläin. Mutta silti olen sitkeästi jaksanut uskoa, että treenaus tuottaa tulosta ja että se(kin) voi kehittyä ja oppia uutta. Tokihan se kokonaan uusia asioita onkin kyvykäs oppimaan, mutta jos vanhoissa, ketjutetuissa jutuissa tulee joku uusi elementti, niin Jipiin kapasiteetti kyllä loppuu kesken. Sen näki tänään niin selkeästi, kun oltiin treenaamassa pimpolassa eli Nikkilän vanhassa mielisairaalassa.

Harjoituksen piti olla hyvin simppeli, tarkoitus oli katsoa, että onko sillä nenä auki heti alkumetreillä. Paikkana oli pitkä käytävä, jossa monien huoneiden ovet oli auki käytävälle. Maalimies oli muutaman metrin päässä oven takana ihan avopiilossa. Alku näytti lupaavalta: Jipii juoksi vauhdilla mm:n ohi, sai hajun, tajusi asian hieman viiveellä, veti liinat kiinni, etsi ja paikallisti hajun lähteen, meni mm:lle, otti rullan ja toi sen mulle nätisti. Jee, harjoitus onnistunut? Ei ihan. Näytölle lähettäessä se meni metrin ja alkoi etsiä mm:ää toisen oven takaa. Ovet oli samalla puolella ja samanlaisia. Ja kun mm ei löytynyt siitä, niin se pyöri ja etsi ja lopulta jäi piippaamaan väärän oven luona seinää, että tässä se on. No, otettiin uusi rullan haku ja siis uudestaan lähetys maalimiehelle. Sama kuvio: juoksi, sai hajun, paikallisti, otti rullan, toi mulle. Ja lähti näytölle väärälle ovelle. Kolmas kerta: uusi rullanhaku ja tällä kertaa aateltiin pelata varman päälle niin, että mm alkoi kutsua Jippoa samalla kun minä sanoin näyttökäskyn. Mitä teki toistaitoinen pieni tolleri? Meni piippaamaan siihen samalle seinälle. Kun mm jatkoi huutelua, niin se kuunteli kyllä, mutta oli sitä mieltä että mm on silti tässä. Ei siis välittänyt huutelusta, kun se mm piti olla siinä ekalla ovella. Voi tsiisus! Siinä vaiheessa oli jo pokassa pitelemistä.

Jotain oppimista haluttiin tapahtuvan ja jonkinlainen onnistunut päätös tähän tahkoamiseen oli toiveissa. Joten vielä kerran Jipii lähetettiin rullanhakuun. Nyt Jipiikin oli sitä mieltä, et ois palkan aika ja rullan ottaminen oli vähän sellaista rähinää ja piippausta, mutta toihan se sen. Mm ohjeistettiin nyt vielä selkeämmin: kun sanoin ”näytä”, niin mm tuli oven takaa POIS (näkyviin) ja kutsui Jippoa. Kyllä se sitten sinne meni, mutta ilme oli sellainen, että mitä sä siellä teet, mikset oo täs aiemmin mis oon piipannut…

Mitä tästä siis opimme? Jippo ei varmaan oppinut mitään ja mä opin sen, että se nyt vaan on tollainen, yksinkertainen pieni eläin. Niin paljon kun sille on tehty kaikenlaisia ”muistiharjoituksia”, niin ei ole kyllä juuri mitään kehitystä tapahtunut. Metsässähän se tekee niin, että se menee näytölle sitä reittiä, mistä se on saanut hajun. Eli joskus kierretään tosi pitkä lenkki. Sama efekti näkyi tuolla pimpolassa toisessa treenissä: mm oli portaiden alla. Koira meni portaat ylös, sai hajun, tuli alas ja meni mm:lle kiertäen edessä olevan laatikon takakautta (pitempää reittiä). Näytölle se meni portaat ylös, sai hajun, tuli alas, kiersi laatikon ja meni palkalle. Vielä mm:ltä pois tullessaankin se kiersi sen laatikon.

Kai tuo on asia, jonka kanssa tarttee vaan elää? Vai olisiko jollain hyviä ideoita, että mitä kannattaisi tehdä? Haukkuilmaisu kehiin? 😉

Kyllä se vaan niin on, että ilo ja riemu korvaa puuttuvan älyn. Jipiillä se ainakin pitää täysin paikkaansa 😀

260113_2

tammikuu13_2