Rakas joulupukki

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 21.12.2012

Rakas joulupukki,

Vaikka en ole sinuun enää hetkeen varsinaisesti kauheasti uskonut, niin ajattelin kuitenkin tänä vuonna lähestyä sinua näin nykyaikaisella tavalla blogin välityksellä; luethan toki blogiani?

Mietin, että mitä oikein toivoisin jouluksi. Kaikkea kivaa maallista toki joo, niistä voisin mainita uudet iiluurin kuulokkeet, sarastelampun, pyjaman, ulko-oven. Tontut on vihjanneet, että jotain noista onkin kenties tulossa. Kiva niin, vaikkei maallinen mammona teekään onnelliseksi.

Tahtoisin toivoa rauhaa maan päälle ja sotien loppumista, mutta kun tiedän sen toiveen täysin turhaksi niin jätän sen väliin. Sen sijaan pienen ihmisen pieni toive yhdestä riitatilanteen ratkeamisesta on toivelistallani ihan ykkösenä. Toivon, että vanhempani ja kälyni olisivat jälleen väleissä. Että veljeni lapsilla olisi oikeasti kaksi mummia ja ukki. Että he mahtuisivat saman katon alle ja että he jaksaisivat ymmärtää toisiaan. Että se pieni, ensimmäinen askel mikä sunnuntaina otetaan, kantaa hedelmää. Että vihanpito ja väärinymmärrykset unohdettaisiin, ei vaan jouluksi vaan lopullisesti. Että vanhempieni ei tarvitsisi vanheta ilman lapsenlapsiaan.

Toivon, että ystäväni saa stressin loppumaan, sydämentykytykset aisoihin, huolet pois ja että hän jälleen löytää iloa elämään. Toivon, että toinen ystäväni nukkuu yönsä ja on pirteämpi päivisin, että jaksaa olla oma ihana itsensä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Toivon, että kaverini lapsen kiusaaminen koulussa loppuu ja että tilanne kääntyy paremmaksi. Toivon, että naapurin sairaalareissu on turha ja paraneminen edistyy.

Toivon, että itse jaksan olla töissä kannustava ja tasapuolinen esimies ja hyvä kollega. Toivon, että löydän taas iloa työhön.

Toivon, että Tuomo jaksaa kanssani, vaikka aina ei olekaan niin helppoa. Toivon, että rakkautta riittää jatkossakin.

Toivon, että Pötkö ja Pöppi pysyvät terveinä ja iloisina ja että meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä. Toivon, että ne rakkaat kakkakikkarekirsut muistaa, mihin ne tarpeet kuuluu tehdä ja että miten kotona käyttäydytään.

Lopuksi toivon, että ensiesiintymiseni joulupukkina onnistuu edes siedettävästi. Yritän parhaani, ymmärräthän pukki rakas että jokainen aloittaa joskus?

Toiveita on paljon, ehkä hieman liikaakin. Kaikkia ei varmasti voi toteuttaa, mutta jos edes jotain? Jooko?