Kokeellinen keittiö

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 24.09.2012

En ole kovin hyvä soveltamaan keittiössä enkä yleensä tee juuri mitään ilman reseptiä. Tänään kuitenkin yritin – ja se kannatti!

Ideana oli kaapin tyhjennys, proggis, mikä on tässä hiljalleen jatkunut jo kauan. Lisäksi metsälenkillä mukaan tarttuneet suppikset, kanttikset ja tatti piti saada jotenkin mukaan. Joten paistoin sienet sipulin ja valkosipulin kanssa ja maustoin (pippuria, vähän chiliä, aavistus sokeria, suolaa). Heitin mukaan kesäkurpitsaa, kun sitäkin on aika paljon ja lisäsin vielä cajun-maustetta ja worchesteria.

Kattilaan laitoin porisemaan riisi-ruis -seosta, joka oli jo parasta ennen -päiväyksen elänyt tovi sitten. Mietin, että laitanko kermaa vai miten yhdistän ne. Päädyin jättämään kerman pois silläkin uhalla, että lopputulos olisi kuiva. Muistin jääkaapissa olevan sisäfileen ja leikkasin siitä kuutioita ja paistoin ne nopeasti pannulla ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lopuksi yhdistin sotkut ja vola – pata(?)ruoka oli valmis! Hieman olin skeptinen mausta, mutta yllättäen se oli tosi hyvää! Sienet jäi kyllä hieman ehkä varjoon, mutta ei haittaa. Aika terveellistä tuollainen ruoka ehkä on, mutta sekään ei haittaa.

Hitsi, tulipas kiva onnistumisen ilo! Sen kunniaksi taidan korkata portin ja mennä sohvalle nauttimaan sitä ja hyvää kirjaa…

p.s. Nyt tuli mieleen, että siihen ois hyvin voinut lisätä omenaa (josta on myös ylitarjontaa), hitsi kun en tajunnut aiemmin… Ja pöydällä notkuva timjami ja persiljakin ois täydentäneet makua kivasti.

p.p.s Kuva ois kiva, mut sitä ei nyt oo. Kaikki voi varmaan mielessään kuvitella, miltä tuollainen mössöruoka näyttää. Ei ehkä kaikkein kauneimmalta 🙂

Maailman parhaan pannukakun metsästys

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 22.09.2012

Mulla on ollut ”Maailman paras pannukakku” -resepti jo varmaan kaksikymmentä vuotta. Sillä ohjeella tulee takuuvarmasti loistavaa pannaria, eikä mulla ole ollut syytä alkaa soveltamaan sitä tähän mennessä. Sehän siis menee näin:

8 dl maitoa (mieluiten punaista, sininenkin ok)

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

0,5 dl sokeria

2 munaa

Paisto 30 min. 200 asteessa.

Mutta nyt Pasi mokoma meni tekemään (kuulemma) ultimate-huippua pannaria, joten kisa alkakoon! Tosin en päässyt maistamaan tuota vahingossa, jämäaineksista syntynyttä loistotuotetta, joka oli kuulemma rakenteeltaan melkein kuin panna cottaa ja maultaan taivaallista. Joten tiedä häntä, oliko oikeasti niin hyvää…Toisaalta, mun mpp-ohje on ollut kohtuullisen terveellinen, siihen kun ei tule esim. rasvaa muualta kuin maidosta. Ja jos haluaa, sen voi tehdä kevytversionakin (käyttämällä rasvatonta maitoa).

Kokeilin nyt sitten soveltaa itsekin: korvasin osan maidosta kookoskermalla, lisäsin hieman sulatettua voita, laitoin vain yhden munan ja lisäsin kerma-rahkatölkin (siis ihan tuolla nimellä oli kaupassa, joku uutuus kait). Ja tavallisen sokerin korvasin tomusokerilla. Tulos oli…ihan jees. Aika ison miinuksen ulkoasuun ja siten kokonaisvaikutelmaan teki se, että laitoin vahingossa leivinpaperin sijaan voipaperia. Ei oikein irronnut siis.

Mutta maku oli ihan kohdillaan. Olisiko ollut jopa aavistuksen parempaa kuin perus mpp? Kookos ei maistunut juurikaan, joten se oli  turhake. Jotain pientä tuunausta vielä pitänee tehdä muutenkin.

Ihanaa ruokaa, taas kerran!

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 12.09.2012

Viime lauantaina oltiin hemmottelumatkalla Tallinnassa ihanien Ensimmäisten Naisten kanssa.

Ensiks käytiin hoitamassa itseämme Sinisessä Salongissa, minkä jälkeen me oltiin näin kauniita:

Mä ja Sanna

Anne ja Maria

Ja sitten mentiin syömään Ribeen.

Alkuun syötiin: ”Kanamaksajäätelö, Gorgonzola-kreemiä, hasselpähkinapralineta, peruna-sellerimuruja”. Oli aika ovelaa, ihanan samettinen koostumus, tosi hyvä maku. Mietittiin tosin, että olikohan tuo kuitenkin broilerinmaksaa ja jos oli, niin onko se ”sivutuote” vai mitenkä tuon lintulajin kohdalla maksan ”kasvatus” menee.

Kananmaksajädeä

Maria söi tomaatti-mozzarella-rucola -salaatin, josta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta joka toimi!

Pääruoaksi muut söivät: ”Pärnulainen siikafilee, tomaattirisottoa, pinaattia, viinivaahtoa, creme-fraichea tillin kera”. Kaunis ja kuulemma hyvä annos.

Siikaa

Mä söin: ”Meidän kana a la Kiev, ankanrasvassa paistettuja ranskalaisia perunoita, vihreän herneen sosetta, tilliä, nuoria porkkanoita”. Kana oli ehkä hivenen kuivaa, mutta muuten tosi maukas annos.

Kanaa ala Kiev

Jälkkäriäkin syötiin, tietty! Maria söi: ”Kalamatsi meijerin pehmeää vuohenjuustoa, akasiahunajaa, saksanpähkinöitä, punaista greippiä, rapea leipä”. Annoskateus iski pahemman kerran, niin ihanaa se kuulemma oli!

Vuohenjuustoa

Ja me muut herkuteltiin: ”Amedein suklaata & karamellia, kylmä suklaa-fondant, suklaamuruja, karamelligeeliä, suolakaramellijäätelöä”. Taivaallista! Sen kanssa tilkka portia, tietenkin.

Suklaajälkkä

Ribessä oli myös hyvä palvelu eikä hinnatkaan päätä huimanneet, joten voin lämpimästi suositella paikkaa Tallinaan menijöille!

Syksy on port-viinin aikaa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 07.09.2012

Luin eilen Viini-lehdestä Douron laakson viinituotannosta ja aloin miettimään, että mahtaako meidän viisivuotissuunnitelmassa oleva excursio ko. laaksoon onnistua. Porttojenhan oli siis tarkoitus ensi keväänä mennä paikan päälle tutustumaan port-viinin valmistuksen saloihin. Olisipa tosi kiva, jos tuo matka toteutuisi!

Samalla mietin sitä, että on hassua, miten tietyt viinit onkin niin vuodenaikasidonnaisia. Roseeta tekee aina mieli kesällä ja etenkin alkukesästä. Myös riesling-himo nostaa silloin päätään ja lähes kaikki punaviinit saavat jäädä odottamaan iltojen pimenemistä. Ja kun ne illat sitten alkavat pimetä, niin silloin juodaan pois loput kaapeissa kummittelevat ihanat, raikkaat rieslingit ja gewurststraminerit ja tuhotaan rose-viinipöntön pohjat. Aletaan valmistautumaan syksyyn, joka on jotenkin niin port-viinin vuodenaika.  Silloin kaivetaan kaapista se hieman pölyinen, tumma port-viinipullo. Kuuluu ”plop” kun korkki irtoaa ja ihana tuoksu tulvahtaa pullosta. Kaunis, tummanpunainen väri täyttää lasin ja sen kanssa on just sopivaa käpertyä sohvalle viltin alle ja kuunnella sateen ropinaa ikkunaa. Ja kun syksy kääntyy talveksi, niin alkaa tehdä mieli glögiä (terällä tai ilman) ja täyteläisiä punaviinejä.

Viini-lehdessä oli juttua myös zinfandel-rypäleestä. Tunsin pienoista ylpeyttä itsestäni, kun tunnistin sen rypäleen Kalifornian reissultamme. Siellä tuli juotua sitä ja todettua se erinomaisen hyväksi ja juuri sellaiseksi sopivaksi ”tissutteluviiniksi”. Pitääkin ostaa sitä tässä joku ilta. Vaikka se nyt tosiaan onkin enemmän kevään ja kesän juoma, niin kai sitä yhden pullon voi maistella reissua muistellessa?

Tein muuten ekan kerran risottoa ilman reseptiä! Kyllä, minä, joka en vähän aikaa sitten osannut tehdä sitä edes reseptin kanssa, onnistuin nyt aikaansaamaan loistavaa risottoa tosta noin vaan! Niin sitä kehittyy 🙂 Tosin tein edelleenkin ”turvallisesti” kanttarelleista. Toisaalta, se nyt vaan on ihan tosi hyvää ja kun niitä sieniä on.

Sienihulluus on aika pahana nyt. Itsekin kuljen silmät päähän kuivuneena kaikki metsälenkit, mutta Tuomolla se vasta yli meneekin! Tänäänkin tuli sellaisen muovisäkin kanssa metsästä – olikohan koirat saaneet yhtään liikuntaa?

Kulinaristinen viikonloppu jatkuu huomenna Tallinnassa, mennään sinne Ensimmäisten Naisten hemmottelupäivää viettämään. Syömäpaikka on joku ranskalainen ravintola, siitä lisää sitten myöhemmin. Sunnuntaina suuntana on Tampere, josko siellä kävisi Näsinneulan ravintolassa. Kun  kaikki ne muut paikat, mihin oisin halunnut mennä, on suljettuna sunnuntaisin. No toisen kerran sitten, kun myös Särkänniemeenkin, se mokoma on tänään viimeistä päivää auki!