Marinoinnin ihmeellinen maailma

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 26.08.2012

En ole oikein koskaan osannut tai edes yrittänyt marinoida. Jotenkin se on kuitenkin viime aikoina alkanut kiinnostaa, kun olen huomannut, että valmismarinoidut jutut on oikeastaan aika ällöjä. Joten pikkuhiljaa tässä on tullut yritettyä, lähinnä valmiiden ohjeiden pohjalta.

Päätin opetella marinointia, joten tein lammasruoalle marinadin ja laitoin lihan ”hautumaan”. Ohje olikin aika mielenkiintoinen! Se oli ”etelä-afrikkalainen” resepti, illan teema oli siis enemmän tai vähemmän sen suuntainen. Siihen tuli tosi paljon eri raaka-aineita, mausteita oudoissa muodoissa (mm. kokonaisia kardemummia! Ei ollut helppo löytää niitä kaupasta…lopulta keksin, et glögimaustepussissa oli niitä ja muitakin tarvitsemiani mausteita). Lihapalat sitten tikutettiin aprikoosien kanssa vartaisiin ja lopputulema näytti tältä:

Grillatut Cape Malay -lammasvartaat

Maku oli kohdillaan ja kun kypsyyskin sattui osumaan, niin mikäs siinä herkutellessa! Tuon kanssa tarjoilin ”Monkeygland” -kastiketta, johon tuli aika paljon kaikkea voimakasta makua, pohjana tomaatit ja siihen mm. chiliä ja worsesteria. Tulista, mutta hyvää! Lisukkeeksi grillattiin bataattilohkoja:

Bataattilohkot

Ja olihan meillä toki alkuruokaakin, jälleen kanttarellirisottoa. Mutta kun se vaan on aika hyvää ja raaka-ainettakin on nyt metsä pullollaan. Tällä kertaa ulkoasukin oli aika onnistunut:

Kanttisrisotto

Ja ei tietenkään hyvää illallista ilman jälkkää! Niitä oli kaksi: eisweinia ja mansikoita (ihana yhdistelmä!) ja kun olin kerta luvannut, niin tein macaroneja (aura-raparperitäytteellä). Jostain kumman syystä ne kaikki halkesivat! Ero edelliskertaan oli siinä, että viimeksi käytin 2/3 mantelijauhoa (Pirkka, aika karkeaa) ja 1/3 vehnäjauhoa, kun nyt oli kaikki mantelia (2/3 Pirkkaa ja 1/3 paljon hienompaa Dr Ötkeriä). En oikein keksinyt muutakaan syytä, mutta voisko se tosiaan vaikuttaa noin paljon? No maku oli onneksi edelleenkin mahtava!

Cupsolo-kahvia, eisweinia, macaroneja ja mansikoita

Testissä oli myös uusi kahvinvaahdotin. Sellainen simppeli käsikäyttöinen vempain, jonka ostin Virosta. Se toimi kuin unelma! Tosi nopeasti ihanaa vaahtoa. Tämän jälkeen espressokeittimen vaahdotin kyllä jää täysin tarpeettomaksi.

Toinenkin pieni moka kävi macaroneja valmistettaessa… T piirsi leivinpaperiin lyjykynällä ympyrät; ajatuksena oli, että siten saan pursotettua helpommin saman kokoiset. No eipä tullut mieleen, että leivinpaperin ois voinut kääntää ennen pursotusta…

"Meni vähän yli"

Tein toiselle puoliskolle lihaa itse marinadin, siihen tuli ”ihan vaan” yrttejä, etikkaa, sitruunamehua ja öljyä. Ihan jees, mutta ei yhtä hyvää kuin pidemmän kaavan mukaan tehty. Eli ehkä se vaivannäkö kannattaa…? Pitää jatkaa kokeilua joku päivä.

Comments (1)

Onneksi lyijärissä ei ole lyijyä niin ei kuolla macaronimyrkytykseen 🙂

Kommentoi