Päivä 6, punapuut ja autoilua

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Kalifornian kierros 2012 | Lisätty 29.04.2012

Aamulla oli jännät paikat, kun haettiin auto vuokraamosta! Golden Gatelle johtavista kahdesta tiestä toinen oli suljettu juuri tänä viikonloppuna ja telkkarissa varoilteltiin kovista ruuhkista. Mutta kun juuri sinne halusimme, ja detour ois tuplannut kilometrit, niin ajateltiin kuitenkin yrittää.

San Francisossa on paljon yksisuuntaisia, joten oikealle tielle pääseminenkään ei ollut ihan yksinkertaista. Mutta kun se onnistui, ei ajamisessa ollut ongelmaa eikä ruuhkiakaan näkynyt! Autoksi saimme Ford Focuksen, ihan jees peli. Automaatti, tietty, mutta sehän on vaan plussaa.

Punapuut eli Muir Woodsin kansallispuisto on SF:n pohjoispuolella, jotain 30 mailin päässä. Oltiin siellä jo kymmenen jälkeen aamulla, onneksi! Saatiin auto parkkiin vähän matkan päähän puiston portista: paikka täyttyi tosi nopeasti ja pois lähtiessämme parkkipaikat olivatkin jo kortilla. Puistossa oli ”free entrance day”, mikä yhdistettynä hyvään ilmaan ja viikonloppuun ilmeisesti ruuhkautti puiston.

Punapuut on tosi vaikuttavia, isoja ja korkeita! Kiersimme noin viiden kilsan lenkin. Lenkki ei sinänsä tuonut paljoa lisäarvoa verrattuna tasaiseen, lyhyeen lenkkiin puiston alussa, mutta oli ihana kävellä rauhassa luonnossa. Toki muitakin liikkujia oli, mutta ei niin ruuhkaksi asti kuin ”puusillalla” lyhyemmällä lenkillä.

Punapuiden jälkeen koetimme päästä oikealle tielle, mikä ei ollutkaan niin helppoa kun voisi kuvitella. Olimme hieman eri taajuudella Garminin kanssa ja kartta oli aika huono. Muutaman diitourin jälkeen päästiin kuitenkin itää kohti tielle neljä.

Yöpaikka löytyi pienestä Angels Campin kylästä. Kylä on kuuluisa Mark Twainin novellista ”The celebrated jumping frog of Calaveras County” ja kylässä järjestetäänkin joka vuosi, toukokuussa, sammakkohyppykilpailu. Kaikenlaista.

Motelli, Angels Inn, oli ihan jees. Huone on valtava ja molemmilla oli oma parisänky! Hintaa yölle tuli aika paljon, jotain 90 $, mutta ei jaksanut säätää ja etsiä muuta.

Tästä on tarkoitus jatkaa luolaretkelle (jee!) ja Yosemiteen. Varattiin sieltä jo yöpaikkakin, sellainen ”teltta” 🙂

Päivän ”ihmetykset ja huvitukset”:
– Taco Bellissä on ilmainen juomien refill. Miksi sitten siellä on eri kokoisia mukeja? Ja miksi juomat maksaa mukien koon mukaan? Ja miks tyhmä turisti ei ostanut pienintä mukia…
– Kaupassa oli ”veden maustajaa”: pienessä, n. puolen desin pullossa oli makuaineita, kuten mansikan makua ja bee-vitamiineja ja sitä lisäämällä veteen sai makua. Pullosta tuli 24 annosta.
– Viinipullo maksoi 1,80 $! Täällä olisi halpa alkoholisoitua…
– Motellin tytsä kysyi, et mikä muffinssi halutaan aamiaiseksi (neljä eri vaihtoehtoa). Muffinssi ja appelsiinimehu tuodaan huoneen ovelle 🙂

Päivät 4 & 5, viiniä ja hieman lisää nähtävyyksiä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Kalifornian kierros 2012 | Lisätty 28.04.2012

Jep jep, niin se vaan SF:n aika alkaa loppua. Kaupunki onkin suunnilleen nähty, tokihan täällä voisi olla pidempäänkin, mutta aika hyvin tämäkin aika riitti.

Eilen käveltiin tosi paljon: ensin Haight Ashburyn alueelle katsomaan hippiyden syntysijoja, sieltä puistoon piknikille ja edelleen (bussilla) Golden Gatelle. Onneksi ei ollut sumua, joten upea silta näkyi hyvin. Kävely jatkui hiekkarantaa pitkin kaupunkiin päin. Rannalla oli paljon koirien ulkoiluttajia, siis sellaisia työkseen sitä tekeviä kavereita, joilla oli 8-12 koiraa mukana. Oli tosi vaikuttavaa katsoa, miten kiltist koirat käveli niin hihnassa kun vapaanakin. Edes vieraan koiran yllättävä tulo keskelä laumaa tai pallon heittely rannalla ei aiheuttanut mitään kärhämää! Tuollaista kun näkisi Suomessakin! Valtaosa koirista taisi olla sekarotuisia, tosi kauniita ja terveen oloisia.

Alkuviikosta oltiin bongattu stand up komediaklubin mainos, joten torstaina illalla suunnattiin sinne. Tahtoi nähdä millaista stand up on ”suuressa maailmassa”. Liput maksoi 12,50 $, tosin shown aikana oli kahden juoman pakko! Taas näitä käsittämättömiä paikallisia kotkotuksia! Paperit kysyttiin kaikilta, ilmeisesti tarjoilijoiden työn helpottamiseksi? Mäkin pääsin siis näyttämään paperit 🙂 Esiintyjiä oli hurjat 11 kappaletta, joten jokainen veti vain noin 10 minuutin setin. Taso vaihteli, joukossa oli muutama loistava ja muutama huono sekä monta keskinkertaista. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan, tosi osittain hauskuus kärsi, kun ei tunne paikallisia julkkiksia eikä ole perillä USA:n presidenttivaaleista. Yllättävän hyvin kuitenkin ymmärsin juttuja noin niin kun kielen puolesta.

Tänään perjantaina mentiin Sonoman ja Napa Valleyn alueille viinimatkalle. Valmis reissu (Napa Valley Wine Country Tours, hinta aika kova, 98 $ per pää, sis. aamupala ja lounas): hieno limusiinibussi oli pakattu turisteilla. Vierailimme neljällä viinitilalla, jossa saimme maistella viinejä (4-5 viiniä/tila) joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Lounas oli piknik-tyylinen, ihan jees. Viinit oli kohtuullisen hintavia, yleensä siinä 18-70 $ kieppeillä. Pari pulloa (pinot noiria ja mascot-jälkiruokaviiniä) tarttui mukaan. Kiva päivä, sai leikkiä turistia oikein urakalla 🙂

Huomenna aamulla sitten auto alle ja menoksi! Suuntana ensin pohjoinen ja sitten siitä itään. Jännittää, lähinnä se, et miten päästään ulos kaupungista! Varsinkin, kun täällä on iso tietyömaa ja siten luvattu ruuhkia…

Ai niin: piti käydä vielä uudelleen shoppailemassa ”Dress for less” -kaupassa…mukaan tarttui kolme paitaa Tuomolle, hame mulle ja yks paita Kertulle/Matiakselle…

Päivät 2 & 3, shoppailua, nähtävyyksiä ja hyvää ruokaa

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Kalifornian kierros 2012 | Lisätty 26.04.2012

Hassua, et Suomessa on varhainen aamu, kun täällä vasta sllmät alkaa luppasta. Mietin, että miks yleensäkään pitää olla aikavyöhykkeitä? Miksei kaikilla voi olla sama kellonaika, mutta täällä vaan virka-aika olisikin klo 23-7 eikä 8-16? Ehkä se olisi hankalaa. Kai tuon on jo joku miettinyt… Mutta se, mitä en ymmärrä ja mikä ärsyttää, että veroja ei ole merkitty hintoihin! Koskaan mikään ei maksa sitä mitä hintalapussa lukee, vaan jotain useita – useita kymmeniä prosentteja enemmän. Ulkona syömisestä puhumattakaan, kun siihen pitää heittää verojen lisäksi tippi. Ja huomata laskea se verottomasta hinnasta… Vaikeaa elämää. Vaikka muuten taivaalta vaikuttaakin tämä paikka.

Kaks päivää on taas pyöritty täällä ja nyt alkaa olla SF aika hyvällä mallilla:
– Fisherman’s Wharf, Pier 39 ja sen kuuluisat merileijonat on ihasteltu (ratikka ”oven” eteen, 2 $/matka)?
– Lombart Street (se tosi jyrkkä ja mutkikas katu) on kävelty alas.
– Alcatraz on lusittu (28 $, sis. audiotourin ja lauttamatkan, liput kannattaa ostaa etukäteen, niitä saa vain satamasta pier 33:lta).
– Kuuluisalla ”kaapeliautolla” on ajeltu (6 $, lippuja myy kyydissä oleva rahastaja).
– Shoppailut on aika hyvin jo suoritettu. Pelkästään yhdestä kaupasta ostettiin kahdet farkut, neule, kengät, rintaliivit, toppi, T-paita ja sateenvarjo, yht. 130 $; ei paha! Lisäksi T osti Kindlen (oliko sillä muka lupa?) ja kameran (no siitä se on puhunut), joten luottoraja taitanee paukkua ja nyt…
– Akvaariossa on käyty (aika kuppainen, maksoi 12,95 $)?
– Reissun ensimmäinen kätkö on löydetty! Gepsuun unohtui siirtää SF:n kätköt, joten kätköily jatkunee vasta lauantaina, kun SF vaihtuu moottoritiehen.

(tästä puuttuu tekstiä)

Kalifornia, päivä 1

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Kalifornian kierros 2012 | Lisätty 24.04.2012

Melkein vuorokauden matkustamisen jälkeen päästiin San Franciscoon! Vaihto Lontoossa oli reipas, mutta ei liian kireä, aikaa oli n. puolitoista tuntia. Lontoosta oli 10 tunnin lento Virgin Atlanticilla.

Koneessa oltiin yläkerrassa! Tosin ei se mikään erikoinen paikka ollut, päinvastoin aika rasittava. Lentoemot ravas jatkuvasti ohi parempien ihmisten puolelle. Tarjoilut oli kunnossa, mutta Tuomon ”tv” ei oikein toiminut. Matka kuitenkin sujui kohtuullisen kivuttomasti.

Lentokentältä tultiin junalla keskustaan ja käveltiin muutama kortteli hotlaan. Hotla on ihan ok, hyvällä paikalla ja siisti. Kyl täällä vähän aikaa asuu.

Ilta(päivä)kävely kaupungilla vei meidät meikäläisen taivaaseen: löysin Cheesecake factory nimisen ravintolan. Siellä oli tosi pitkä lista kaikenlaisia ruokia ja erityisesti tietysti juustokakkuja! Niitä oli oikeasti 35 erilaista! Pääruoaksi T veti hamppariannoksen ja mä tosi hyvän salaatin (kana-korianteri-pähkinä). Jälkkäriksi tietty juustokakkuja: mulle mango key lime cc ja T:lle peanut butter cc. Ei jäänyt nälkä, annoskoot oli valtavat!

Huomenna vankilaan? Ehkä. Pysy taajuudella 🙂

Rankka pääsiäinen

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 09.04.2012

Loppupeleissä tällainen kotipääsiäinen on oikeastaan aika rankka. Siis tällaiselle ihmiselle, joka ei ole kauhean hyvä olemaan kotona tekemättä mitään.

Meidänhän siis piti remontoida. Tai siis maalata parin tai yhden makarin katot. Mutta se kaatui siihen, että ensin piti hieman siivota. Ja siivoaminen lähti lapasesta. Nyt on kuitenkin vierashuone siivottu ”kertaalleen” ja hetken se jopa näytti tosi avaralta ja hyvältä. Mutta nyt sitten työhuone on räjähtänyt, terassista puhumattakaan… Tänään jatkettiin siivousta; siivottiin ns. pohjatonta huonetta. Nimi tulee siitä, kun siitä ei ole lattiaa. Sitä voi kutsua myös lattiattomaksi huoneeksi. Se on täynnä kaikkea todella tarpeellista kamaa, kuten vanhoja, kuivuneita maalipönttöjä. Sinne saatiin nyt sen verran hyvin tilaa, että työhuoneesta saatiin siirrettyä rinkat, teltta, makuupussit ja vieraspatjat ja -peitot. Vielä kun saataisiin mahtumaan matkalaukut, niin sit ois hyvä. Se on jopa ehkä mahdollista, kunhan saadaan pari hyllyä yhdistettyä. Tuskaista hommaa se kyllä oli.

Muita pääsiäisen ”hyviä tekoja ja saavutuksia”: auto on imuroitu, Jippo on pesty (siitä tuli pörröinen pieni spanieli!), auto on vuokrattu USA:n reissulle, eteisessä on kolme (!) uutta ovea (kiitos appi ja T), uusi pesukone on ostettu ja vanha kärrätty ulos (joo ei vielä terassia kauemmas) ja samalla vessan lattia on tehopesty, pyykkiä on pesty, akvaarion suodatin on pesty, koirat on päässeet pitkille lenkeille, keittiö on kohtuullisen siisti, tuijille on laitettu suojaa, blogia on hieman kirjoiteltu ja sen uutta ulkoasua suunniteltu, leffassakin tuli käytyä, useampia kavereita on tavattu, digiboksia on vähän (liian vähän) tyhjennetty ja lopuksi, ei vähäisempänä: on nukuttu ja syöty hyvin. Eiköhän tuossa ole yhdelle pääsiäiselle ihan tarpeeksi?

Oikeastaan on ihan jopa kiva mennä töihin huomenna! Kiireiset viikot on kyllä edessä kun töitä on tosi paljon ja työpäiviä enää kahdeksan ennen lomaa. Tällä viikolla vaan kolme…Nizzan matka siis lähestyy! Torstaina lähdetään Annen, Sannan ja Marian kanssa Ensimmäisten naisten luxus-matkalle. Siitä tulee kivaa! Onhan sekin ihan mukavaa, että voin nauttia siellä viiniä muiden kanssa. Tarkoitus olisi käydä Ezen kylässä ja Monacossa ja tietty shoppailla. Takaisin tullaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ja maanantaina sitten pirteänä töihin. Mutta kyllä sitä välillä jaksaa vähän vähemmilläkin unilla.

 

Pääsiäisen lammasmenu

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 08.04.2012

Pääsiäslauntaina oli tulossa vieraita, joten ajattelin rohjeta kokeilla lampaan tekoa. Hieman kyllä jännitti, kun en ollut koskaan sitä tehnyt! Ja toki sitten halusin, että syödään pidemmän kaavan mukaan. Syöminen kun on aikas kivaa.

Ruoanvalmistusviininä nautittiin uusiseelantilaista pinot noiria: Matua Valley, Marlborough 2010 (sama viini, mitä tuli punaviinikastikkeeseen). Ihan jees.

Illan menu oli tällainen:

Sitruuna-fenkolirisotto, kampasimpukat

Amuse bouche

Lammasta kahdella tapaa, sieni-perunaröstit

Juustoja

Pashaa

Risoton pääkokki oli Marko. Sen valmistusprosessista en tiedä sen tarkemmin, kun en ehtinyt valitettavasti seuraamaan tekemistä. Siihen tuli ainakin fenkolia ja sitruunaa, sekä toki lopussa juustoa ja persiljaa. Kampasimpukat paistettiin vaan nopeasti voissa. Lopputulos: todella loistavaa, ihanan raikasta ja kuitenkin hieman täyttävää. Tosin kolmella neljästä oli risotossa sitruunan siemen! Paha moka, ”luukulla” ei oltu oltu tarkkana… 😀 Alkuruoan kanssa nautittiin risotossa käytettyä itävaltalaista riesling-viiniä: Steininger, Kamptal 2011.

 

Amouse bouche eli ”keittiön tervehdys” oli suuri keksintöni. Ajattelin yllättää vieraat ja samalla hyödyntää edellispäivän tähteet. Lopputulos oli, vaikka itse sanonkin, aikas hyvä. Olin edellispäivänä tehnyt porkkana-appelsiinipyreetä, josta tuli aika appelsiinista. Jatkoin sitä nyt hieman kermalla, että sain siitä keiton. Samalla appelsiinin ylivalta hieman väheni. Paistoin pinnalle muutaman ruisleipäkrutonkin ja tarjoilin sen muumimukista (kun ei oikein muutakaan hyvää kippoa ollut). Lopputulos: herkullinen! Kuvaa ei valitettavasti ole.

Sitten itse lammas. Tein sitä Hesarin ohjeen mukaan. Ja heti alkuun kävi pieni moka: unohdin marinoinnin! Onneksi tajusin tämän kuitenkin muutama tunti ennen vieraiden tuloa, joten äkkiä mausteet kehiin ja lammas marinoitumaan. Lammas oli karetta eli siinä oli luut mukana. En ollut varma, että riittäisikö siitä määrästä kaikille, joten ostin sitten hätäpäissäni lisäksi karitsan sisäfilettä.

Kare meni pannun kautta uuniin ja sai kylkeensä uuden paistomittarin. Paistettiin 56 asteeseeen ja sitten käärittiin päkätti vetäytymään (jolloin lämpötila nousi 60 asteeseen). Tätä jännitin, että jääkö raa’aksi, meneekö yli vai mitä tapahtuu. Joten yhtään en uskaltanut sooloilla vaan tein tiukasti ohjeen mukaan.

Sisäfile valmistui pannulla ja sai pintaansa kevyen suolauksen ja pippuroinnin. Se meni valitettavasti hieman yli, mutta ei ollut kuitenkaan sitkeää. Päälle tuli vuohenjuustoa.

Peruna-sienirtöstit valmistui Jyrki Sukulan kirjan ohjeen mukaan. Niitä(kään) en ollut koskaan tehnyt ennen. Seitsemästä röstistä hajosi pannulla vain yksi! Sienet oli kanttarelleja. Röstit jäi ehkä hieman suolattomiksi, mutta muuten ihan maistuvia.

Lihalle valmistin vielä kastikkeen, sekin Hesarin ohjeen mukaan. Siihen tuli punaviinia, timjamia ja sitruunaa.

Lopputulos näytti tältä:

 

Ja maistui taivaalliselta! Varsinkin kareesta tuli todella mureaa ja kypsyys oli juuri eikä melkein kohdillaan. Se oli jopa parempaa kuin sisäfile, joka sekin kyllä toimi, varsinkin kun vuohenjuustosta tuli kivasti makua ja kun sitä sitten söi minttuhyytelön kanssa. Kokonaisuus toimi, vaikka ehkä jotain vihreääkin lautasella toki olisi voinut olla. Lampaan kanssa oli ranskalaista pinot noir-viiniä Alsacen alueelta: Wolberger, La Louve 2009.

Väliruoaksi oli sitten juustoja. Takuuvarmat ja tutut tuhkajuusto, gryuere ja brie saivat kaverikseen meille uuden juuston: Mustan Saran. Hieman pehmeä, todella hyvän makuinen. Juustojen kanssa oli (tietysti) viikunahilloa ja keksejä, sekä jälkkäriviiniä: St- John Commandaria. Viini oli aika rusinainen ja makea, mutta ihan jees. Joku taisi sanoa sen muistuttavan Tokajia.

Jälkkäriksi tein pashaa. Koska rusinat ei kuulu siihen, laitoin kuivattuja hedelmiä. Niitä tuli hieman liikaa, mikä häiritsi lopputulosta. Muuten ihan nautinnollista, joskaan ei kauneudella pilattua.

Kaiken kaikkiaan illan syömingit olivat oikein onnistuneet! Iso kiitos kaikille pää- ja apukokeille eli vieraille ja Tuomolle!

Metku 10 vee!

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 03.04.2012

 

Bordercollie - maailman älykkäin koirarotu?

Bordercollie - maailman älykkäin koirarotu?

 

Maailman paras pelastuskoira, mummo, Pötkylä, Hurppaaja, Rasite, rakas Pötkö alias Metku täyttää tänään 10 vuotta! Vuodet ei paina meidän maanis-depressiivikkoa eikä harmaata ole kuuppaan juurikaan tullut.  Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä monta 🙂

 

Itä-Suomen turnee

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 01.04.2012

Tulihan käytyä. Edellisestä Joensuussa käynnistä olikin kulunut jo puolitoista vuotta. Jotenkin hassua, että meinasi päästä itku, kun menin vanhaan kotiini. En tiedä miksi, mutta joku ihme tunnereaktio iski.
Matkalla tosiaan uskaltauduin testaamaan ravintolavaunun. Ostin pesto-mozzarellaleivän ja limun. Aika kallista (jotain 7,50 e?) eikä mitenkään erikoista. Ihan siistiä siellä kyllä oli ja palvelukin oli ystävällistä. Mutta myyttiä ei nyt tullut täysin murrettua, ja eväät kuuluu junaan. Joten paluumatkalla minulla oli taas eväät eikä aikomustakaan sortua VR:n tarjoiluihin.
Pari vuorokauttaa Joensuussa meni yllätävän nopeasti (ja kivuttomasti). Siivottiin äidin kanssa kaappeja ja heitettiin pois vanhoja papereita ja lehtiä (tallella oli mm. Koiramme-lehtiä kahdeksankymmentäluvulta…). Oli ihan hauska lukea vanhoja kouluaineita ja katsella vanhoja kuvia.
Käytiin lisäksi teatterissa, kahdessa eri: ensin oltiin Ylioppilasteatterin ”Sairaala” -satiiria katsomassa. Se antoi ymmärtää ja siinä olisi ollut aineksia vaikka mihin! Oli kuitenkin pettymys. Näyttelijäsuoritukset oli kyllä ihan kelvollisia yhtä lukuunottamatta. Illalla mentiin vielä katsomaan Vapaaopiston teatteriryhmän esitystä ”Siunattu hulluus”. Se oli ilmainen ja katsojia oli isossa auditoriassa ehkä 20. Sääli. Esitys oli hyvin tehty ja toteutettu, mutta käsikirjoitus (juoni) valitettavan onneton. Joten hieman tylsä sekin.
Sain äidiltä oppia karjalanpiirakoiden tekemiseen! Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. Keksin mielestäni myös ne yleisimmät virheet, mitä tehdään piirakoita leipoessa:
1) Täytettä on liikaa (mallia riisikuppi).
2) Suolaa on liian vähän.
3) Vehnäjauhoja on liikaa.
4) Paistolämpötila on liian alhainen (uunin tulee olla oikeas kuuma).
5) Voin käytössä pihtaillaan.
6) Käytetään leivinpaperia paistaessa.

Näillä opeilla (ja usealla sivulla muistiinpanoja) alan sitten opetella tekemistä ja olenpa mennyt lupaamaan, että pidän kurssinkin piirakoiden paistamisesta 🙂

Kiva oli käydä ”kotona”, mutta kiva on mennä kotiinkin. Ehkä seuraavaan kertaa ei kuitenkaan tarvitse odottaa noin kauaa.