Jännää junamatkailua!

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä | Lisätty 30.03.2012

Olen entinen reilaaja ja intohimoinen junamatkustaja, VR:läisen tytär. Matkustin nuorena aina ja kaikkialle junalla ja rakastin sitä. Kunnes ostin oman auton ja mukavuudenhalu sekä VR:n hinnoittelu lopettivat tuon vaiheen elämässä.
Joten ei kai ihmekään, että nyt kun todella pitkästä aikaa istun junassa, siis tällaisessa intercityssä, niin jännittää! Hassua.
Ennen matka Joensuuhun kesti jotain kuusi tuntia, tai ainakin näin muistelen. Nyt se kestää vaan reilun neljä tuntia! En tiedä siis ehdinkö edes tehdä kaikkia matkalla tehtäviä aktiviteettejä, kun on vielä tämä iipadikin. Pitäs siis lukea Hesari, nukkua (onneksi juna jää Joensuuhun), syödä eväät (aika kuppaiset tosin), katsella maisemia ja niin, käydä RAVINTOLAVAUNUSSA!
Ennen ei koskaan käyty ravintolavaunussa. Syitä oli monia: a) siellä oli kallista (pihi & köyhä), b) aina oli omat eväät, joten ei ollut tarvetta (ne vaan kuului asiaan), c) ruoka siellä oli oikeasti pahaa, d) ei sinne päässyt, kun oli koira tai fretti tai jotain, e) ei siellä vaan käyty. Joten tänään (tai sitten sunnuntaina paluumatkalla) pitäisi murtaa tuo myytti ja uskaltautua maistelemaan ravintolavaunun tarjoiluita.
Jos nyt kuitenkin aloitan turvallisemmin eväistä ja Hesarista…:)

Kalifornian kierros

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Kalifornian kierros 2012 | Lisätty 29.03.2012

Ajattelin, että kirjoitan jo hieman tähän lukuja ja reittejä, kun kuitenkin joku kysyy ja sitten myöhemmin en muista. Eli josko tästä saisi tehtyä jonkinlaisen matkaraportin sitten jälkeenpäin.

Lento maanantaina 23.4.2012 aamulla San Franciscoon, jossa perillä klo 16 iltapäivällä. Paluu keskiviikkona 9.5.2012 klo 21 Los Angelesista, Suomessa torstaina klo 23. Lentoyhtiö Virgin Atlantic, Ebookersin kautta, hinta 628 e/hlö/meno-paluu, vaihto Lontoossa mennen tullen.

Alustava reittisuunnitelma: San Franciscossa 5 yötä hotelli Beresfordissa (kaksi tähteä, aamupala kuuluu hintaan, paikka lähellä Union Squarea), hinta yhteensä 377 euroa (Ebookers). Tarkoitus on käydä Fisherman’s Wharfissa, Alcatrazissa, Napassa risteilyllä (viinitilalla), Golden Gatella, keskustassa pyörimässä ja jos ehtii, niin outleteissä.

Siitä autonvuokraus (tekemättä) ja ajo Punapuumetsien  kautta Yosemiten kansallispuistoon (tai lähelle yöksi).

Matka jatkuu Nevadan suuntaan Death Valleyhun ja sen lähellä olevaan Bodien Ghost Towniin sekä edelleen Las Vegasiin, jossa päivä/pari. Siitä käsin Grand Canyoniin joko lentäen tai autolla (tai sekä että, jos innostuu?).

LV:stä autolla Los Angelesiin, josta varattu hotelli Hollywood Historic kolmeksi viimeiseksi yöksi (su 6.5.-ke 9.5.), kaksi tähteä, ei aamupalaa, ilmainen parkkipaikka. Ei mitään tietoa tästä, onko edes kelvollinen, hinta on ainakin halpa, 158 euroa (Ebookersilla oli hotelliale, joten sieltä…). LA:ssa ainakin Universal Studiot, Walk of Fame… (öö, mitä muuta kaikkea siellä onkaan?).

Tähän mennessä siis matka on maksanut 1 791 e/2 hlöä. Majoitus puuttuu vielä kahdeksalta yöltä ja lisäksi auton vuokraus reiluksi viikoksi (noin 300 euroa?). Yhteensä hintaa tulenee siis jotain 2 500 euroa/2 hlöä, plus eläminen, retket, ostokset yms. Ei minusta hirmuisen pahalta kuulosta tuo, samoissa (ellei kalliimmissa) lukemissa oltiin Islannin reissun kanssa.

Toim.huom.: 9.4. varasin auton, maksoi 271 euroa (Ebookers). Kokonaishinta nousi siten 2 062 euroon.

Nyt kaivataan vinkkejä, että mihin kannattaa mennä, mitä tehdä, mitä ostaa ja mihin ei ehdottomasti kannata mennä! Kokemuksia, ideoita, ehdotuksia saa siis laittaa tulemaan!

Kanttarellirisotto

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 28.03.2012

Tarkoitus oli pehmittää Tuomo, et se antais luvan hankkia kasvihuoneen. Joten päätin tehdä hyvää ruokaa. Mutta sitten huomasin, et puolet aineksista puuttuu, joten piti lähteä kauppaan ja Alkoon. Joten en malttanut odottaa ja kinusin luvan ennen ruokaa…onneksi hyvällä lopputuloksella 🙂

Mutta ruoaksi tein kuitenkin kanttarellirisottoa, kun pakkasessa oli kanttarellejä, kaapissa pian vanhenevaa risottoriisiä ja jääkaapissa parmesaania.

Jotenkin risotot on aina ”jännittäneet” mua. En tiedä miksi. Kerran olen jo sen tekemistä harjoitellut ”mestarin” (eli Marin) kanssa, joten ei se nyt niin vaikeaa pitäs olla. Mut jotenkin se vaan jänskättää. Risotot ei koskaan ole puhutellut mua myöskään kovin syvällisesti, vaikka ne ihan hyviä onkin.

Joten kädet täristen hommiin. Ohjeeksi kaivoin Alastoman kokin kirjan. Luin ohjeet huolella ja tein valmistelut. Sienistä tuli tosi hyviä, mutta se riisin kypsentäminen! Meinasi usko loppua, kun riisi vaan narskui suussa vaikka neste oli jo lisätty. Ei kun lisää nestettä kehiin… Kyllä se sit lopulta kypsyi, mutta jokin taisi matkalla mennä hieman pieleen? Lopputulos oli kuitenkin tosi hyvä (no hei, jos laittaa viiniä ja voita, niin voiko se epäonnistua?) ja maistuva! Ehkä ihan aavistuksen suolainen, mutta ei onneksi liian. Pitää varmaan vaan rohkaistua tekemään toistekin, sieniä kun on vielä paljon pakkasessa.

Kuvaa ei taaskaan ole, mutta risotto ei myöskään ole mielestäni mikään kaikkein kaunein ruoka. Tuli myös hyvä mieli, kun pitkästä aikaa hääräsi kunnolla keittiössä!

Yhtä perumista ja perumisen perumista

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 27.03.2012

Siltä nyt tuntuu. Tässä talven mittaan sitä suunnitteli elämäänsä syksystä eteenpäin. Suurta muutosta, mitä se tarkoittaa ja miten siihen valmistautuisi. Annoin luvan hieman innostua, eikä se kaduta. Pitihän siitä saada iloita. Kaikki meni hyvin ja todennäköisyydet oli meidän puolella. Mutta elämä kun ei ole reilu, niin minkäs teet. Yhden prosentin todennäköisyys osui kohdalle.

Äitiys on siis peruutettu. Jotenkin tuo ajatus, noin kirjoitettuna, sattuu eniten. Multa vietiin jotain, mitä mulla ei vielä edes ollut, mutta joka oli luvattu.

Ja yhtäkkiä en olekaan raskaana. Mahakin (se pieni) tuntui katoavan hetkessä. Kaikki ilo ja haaveet siinä mukana.

Tätä kaikkea varmaan työstää vielä pitkään. Vaikka kroppa on jo kunnossa (se toipui yllättävän nopeasti), niin pää ei. Itku tulee yhtäkkiä, ilman ”syytä”.

Kutenkin samalla pitäisi katsoa eteenpäin; ei saa jäädä lumeen makaamaan. Niinpä elämä on perumista ja aiemmin peruttujen asioiden uudelleen buukkausta. Ja suunnittelua, tajuamista, että elämä jatkuu syyskuussakin.

Vaikka ajatus koko kesästä ilman lomaa tuntuu pahalta, niin silti on hyvä, että Kalifornian reissu on tulossa. Se vienee ajatukset pois näistä asioista aika hyvin.

Jotain positiivista on pitänyt yrittää löytää tästä. Join punaviiniä (ihanaa Miss Harryä) lauantaina ja se oli ihanaa. Sitä oli ehtinyt kaivata jo kovasti. Port-viini vielä odottaa oikeaa hetkeä, se ei vaan nyt houkuttele. Ja nyt ei sitten tarvitse ostaa löysempiä housuja. Saan ottaa ibuprofeenia pääkipuun toimimattoman parasetamolin sijaan. Metku voi jatkaa frf-koirakkona vielä toistaiseksi. Niin, siinä ne tais ollakin, eipä kovin kaksisia asioita, ilmankin oisin pärjännyt. Kaiken lisäksi tarkka nenä ja energisyys taitaa olla menneen talven lumia.

Kaippa tää tästä, sit joskus.

Pikku Spanieli 8 vee!

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 26.03.2012

BH, RH FL-A, RH T-A Hedera's Well Favoured

Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, niin Jippo, tuo meidän pieni spanieli täytti eilen 8 vuotta! Se on niin pentumainen höslä edelleen. Harmaata sille on tullut ihan viime aikoina kuonoon, mut onhan se ymmärrettävää: huolet harmaannuttaa! Ja niitähän Jipolla riittää. Onneksi se ei jää niitä märehtimään. Kuten ei itsekään pitäisi.

Jippo tokoili eilen loistavasti Timon kanssa. Se on niin liikkis ja tekee kiltisti mitä käsketään, vaikka onkin sen oloinen, että on vaan lenkillä. Pisteitä tuli 170, ja siis toinen alokasluokan ykköstulos. Kai se mun tarttee hakea sille se viimeinen ykkönen ja TK1. Uskomatonta, että Jippo tokoilee ja vielä hämmästyneempi olen, jos sen nimen edessä on joskus tuo TK1. Ei vaan tuo toko ole koskaan ollut mun laji. Nytkin iso kiitos toko-kärpäsen puremasta kuuluu koutsille Pasille, joka on saanut innostumaan. Ja tietysti Timolle, joka on jaksanut treenata ja kisata Jipon kanssa.

Eilen oli kokeessa aika koominen tilanne, kun viidestä paikallamakuun koirasta neljä lähti vetämään hulluna rallia ympäri maneesia. Niillä oli siis kivaa, ei onneksi ollut mitään tappelua. Jippo katsoi toimintaa hieman pöyristyneenä – ja pysyi paikallaan! On se jotenkin niin yksinkertainen pieni eläin: jos siihen kerta oli käsketty olemaan niin siinähän sitten pitää olla.

Jipon elämän suuri rakkaus, Miklos-pon, ei ole aikoihin enää ollutkaan se ”ykkönen”. Johtuneeko siitä, että eivät ole juurikaan nähneet vai mistä, mutta Jippo on vaihtanut Mikon nuorempaan, Diesel-poniin. Diesel ei vaan yhtään välitä Jiposta, joten en oikein ymmärrä, että mikä juttu se nyt sitten on. Diesel on sen sijaan ihastunut Metkuun, joka ei voi sietää sitä (no eihän se yleensäkään ketään). On tää elämä vaikeaa, ei rakkaudet kohtaa edes koirien elämässä 😀

 

Se siitä ilosta sitten

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 22.03.2012

Jep jep. Ilo raskaudesta, tulevasta vauvasta, mahtavasta energisestä olosta ja keväästä loppui lyhyeen. Niin sanotusti ”jäätiin kiinni” seulonnassa eli lapsivesinäytteestä paljastui, että TJ:llä on downin oireyhtymä. Aikamoinen sokki, jota tässä sulatellaan ja itkeskellään. En tiennyt, että näin paljon voikaan itkeä, aamuisin ei meinaa silmät aueta.

Huomenna sitten menen raskauden keskeytykseen. Itsekästä vai epäitsekästä, sitä voi jokainen miettiä, mutta meidän mielestä down-lapsen pitäminen olisi ollut itsekästä. Jos se olisikin vain kehitysvamma, mutta kun ne on usein tosi sairaita muutenkin (epilepsiaa, sydänvikoja, kuuroutta jne jne). Jotenkin ei tunnu oikealta. Enkä koe olevani niin hyvä ihminen, että jaksaisin sellaista. Joten päätös oli oikeastaan helppo ja molemmat oltiin sitä mieltä. Itse ajatus ei kuitenkaan ole helppo, toimenpiteestä puhumattakaan.

Mutta kaippa se tästä, kunhan huomisesta selviää.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka olette olleet tukena tavalla tai toisella! Asiasta on vielä hieman vaikea puhua ilman itkua, toivottavasti ymmärrätte senkin.

Ärsytyksiä ja ihmetyksiä

2

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 19.03.2012

Aina ei vaan oikein ymmärrä ihmisiä ja niiden aivoituksia. Ja joskus sitä miettii ihan tyhmiä. Viime aikojen ”kuumimmat” aiheet:

– Miten aika monelle tulee mieleen käyttää sateenvarjoa talvella? Siis talveksi luen tässä tapauksessa sen ajan, kun taivaalta tulee lunta. Mulle ei tulis pieneen mieleenkään, tosin en ole ”sontsaihmisiä”. Siis tarkoitan tällä, että en ikinä keksi ottaa mukaan sateenvarjoa lumisateeseen. Laitan vaan pipon syvemmälle päähän.

– Milloin kauppojen kassat alkoivat kysymisen: laitetaanko pakasteet/kermaviili/jogurtit/valmisruoat/mitkä ikinä PIENEEN PUSSIIN? Ei ennen kysytty tuollaista. Olen ottanut taktiikan, että ilmoitan heti tervehtimisen jälkeen kassatädille, että mitään ei tarvitse pakata mihinkään pussiin. Arvaa muistaako ne sen kauaa? Miksi ne kaikki asiat pitäs pakata pusseihin? Kauheaa pussien tuhlausta. Ja eikö sen pakkauksen voi sitten tehdä ihan itse, jos joku kokee tarpeelliseksi. Ei ymmärrä tätä(kään).

Lisäksi jatkuvat ihmetyksen/ärysytyksen aiheet nostavat ajoittain päätään:

– Yhdyssanavirheet. Siis sellaiset tosi selkeät. Miten joku voi olla kiinnittämättä niihin huomiota? Tänään törmäsin myös ihan uuteen ilmiöön: tavutusvirhe. Sana ”teksti” oli tavutettu: tek-sti. Miten syntyperäinen suomalainen, jolla ei ole lukihäiriötä voi kirjoittaa noin?

– Vaatteiden silittäjät. Jotkut ihmiset oikeasti kuulemma silittää kaikki vaatteet, lakanat, jopa kait alushousut. Aina. Miten niillä on aikaa? Miksei mulla ole ja vaikka olisikin, miten mulle ei tulisi edes mieleen silittää (yhtään mitään)?

– ”Värisokeat”. Ei vaan mene jakeluun, että joku voi yhdistää esim. kirkkaan punaisen takin kirkkaan vihreiden housujen kanssa. Vaikka se olisi miten muotia, niin ahdas mieleni ei sitä vaan ymmärrä.

– Miksi pashaan laitetaan rusinoita ja miksei pashaa voi saada ilman niitä? Onhan maksalaatikkoakin rusinoilla ja ilman.

– Miksi alkoholitonta olutta kyllä löytyy ravintoloista, mutta alkoholitonta siideriä ei ole juuri koskaan missään?

– Miksi maustamaton jogurtti maksaa enemmän kuin maustettu?

Ja paljon muuta, jotka eivät vaan tule nyt mieleen tai ole painokelpoista tavaraa. Ei ole helppoa ei.

 

 

Niin kiire, ettei ehi kirjottaan?

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää | Lisätty 18.03.2012

En tiedä onko sitä, laiskuutta vai eikö mun elämässä vaan ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista viime viikkoina. Tiedä häntä. Onhan täs kyl ollut kaikenlaista, onneksi  on nyt energiatasot kohdillaan ja jaksaa mennä! Yöt nukun tosi sikeesti ja aamuisin oon keskimäärin aika pirteä. Ihana vaihe siis, toivottavasti tää jatkuu vielä pitkään…ei haittais, vaikka sinne eräpäivään asti.

Viikko sitten oli FRF-leiri Tampereella. Oli tosi kivaa, mukavia harjoituksia ja opettavaista. Majapaikka oli joku seurakunnan talo, hieman kolkko ja kalsa, mutta äkkiä se lämpeni. Ja siellä oli pehmeitä patjojakin, joilla nukkua. Ruokailut tapahtui ABC:llä…huhhuh. Aamupalat vielä ok, mutta se lounas seisovasta pöydästä… 🙁 Kuivaa, mautonta. Ei yhtään kyllä nostanut abc:n imagoa mun silmissä, päinvastoin inhotus vaan kasvoi.

Metku oli viikonlopun aikana mukavan toimiva; on tuollaisen vanhan koiran työskentelyä vaan ilo seurata! Onhan sille korkeat paikat edelleen pelottavia, vielä kun se menee aina reunalle katsomaan alaspäin! Hassu eläin. Mutta hienoa oli huomata, että sen toimintakyky kuitenkin on heti iskussa, kunhan korkealta pois pääsee.

Ja ihmiset, siis färrän koiratiimi, on niin mukavia. Ikävähän niitä tässä tulee, kun tuo touhu pitänee jossain vaiheessa lopettaa. Onneksi useimpia näkee varmaan muissa yhteyksissä kuitenkin.

Aika hauska tapahtuma sattui siellä sunnuntaina varhain aamulla. Oltiin ajamassa letkassa majapaikalta aamupalalle, kun satuimme risteykseen, jossa oli juuri tapahtunut kolari. Nainen oli täräyttänyt risteyksessä käännöksen pitkäksi ja osunut liikennevalotolppaan ja liikennemerkkiin. Seurauksena oikea kylki autosta rutussa, liikennemerkin palasia pitkin tietä, auto poikittain vastaantulevien kaistalla. Paikalle oli ehtinyt yksi auto, ja apua oli jo soitettu. Nainen oli sokissa, mutta muuten ok. Siinä oli kyllä näkemisen arvoinen tilanne, kun meidän färräläisten autoja tuli paikalle, autoista nousi kirjaviin huomioasuihin pukeutuneita ihmisiä ja paikkaa alettiin laittaa kuntoon. Homma sujui todella rauhallisen tyylikkäästi: pari ohjasi liikennettä, pari meni raivaamaan tietä ja pari työnsi auton syrjään. Tilanne oli ohi ehkä viidessä minuutissa, juuri sopivasti, kun paloauto kaarsi paikalle pillit vinkuen. Selitimme tilanteen palomiehelle, joka vaan totesi, että mihis heitä sitten tarvitaan? Eihän siinä muuta kuin ”kiitos ja hei hei” ja matka jatkui aamupalalle. Se oli ihan uskomaton tilanne, lähinnä se saumaton yhteistyö, joka meistä löytyi sillä hetkellä. Kaikki vaan hoitivat hommansa hyvin ja kitkattomasti, vaikka varsinaista ryhmänjohtajaa ei ollutkaan. Tosi hieno tunne, jota muisteltiin pitkään ja lämmöllä. Joku oppi on tainnut jossain vaiheessa mennä perille 😀

Eilinenkin meni färräillessä, kun käytiin katsomassa paikkoja seuraavaa tasontarkistusta varten. Oli tosi nasta päivä ja paikat aivan mahtavia! Harmi, kun ei voi kertoa enempää, mutta hyvä siitä tulee! Kiva suunnitella ja toivottavasti olla mukana toteutuksessakin sitten heinäkuussa.

Illalla oltiin katsomassa Sami Hedbergin stand up -showta. Ei vaan oikein napannut. Olihan siinä muutama kohta, mitkä sai nauramaan, mutta muuten aika pliisua. Ei ne vaan Suomessa osaa… 🙁 Kaverit onneksi tykkäs, ja muuten ilta oli kiva, joten en valita (tämän enempää).

Tänään sitten järkättiin treenit Hekolaisille eli hämäläisille Jätkäsaaressa. Oli kiva katsoa muiden työskentelyä ja kuulla, että treenit olivat ilmeisen mieluisat. Lopuksi lyhyet treenit Mimmi-dogille (kuvia odotellessa) ja Jipolle. Kiitos Timo, Heli, Tuomo ja Niina kun tulitte mukaan kökkimään kylmiin komeroihin!

Päivä huipentui vierailuun Nurmijärvellä: saatiin loistavaa ruokaa by Pasi. Aluksi oli katkarapukeittoa (hyvää!), pääruoaksi possua (vaikka olikin mennyt hieman yli, niin mureaa kuitenkin), valkosipulipyreetä (rakenne ei ihan kohdillaan, mutta maku toimi), punaviinikastiketta (purkista, mutta tuli lupaus, että ensi kerralla on itse tehtyä) ja sieni-pyttipannua (pitää tehdä joskus itsekin). Jälkiruoaksi oli aivan loistavaa mustikkapiirakkaa, parasta pitkiin aikoihin! Ja sen kanssa vaniljajäätelöä. Liikaahan sitä kaikkea tuli syötyä, ahne kun on. Tuosta tuli taas hieman intoa kokkailuun, joka on hieman jäänyt. Ehkä tässä joku viikonloppu, jos ois ihan kotona…

Jotain pientä toivoa heräsi, että ehkä me päästäänkin Ahvenanmaalle tänäkin vuonna! Kaverit vielä arpoo, mutta toivoa on, vaikka luulin, että se (toivo) lähti Roomaan. Positiivista päätöstä odotellen voi vaan haaveilla kesästä ja merestä… Jos matka peruuntuu, niin syyhän on loistava: Laura pääsee Avan kanssa belgien agi-mm-kisoihin! Mahtava juttu, ihanaa, että hänen yksi haave toteutuu!

Niin jotta onhan tässä kait kaikenlaista ollut. Kiva niin. Ensi viikonloppu vasta jännä onkin, mutta siitä lisää myöhemmin! Nyt Satu menee saunaan.

 

Menoa ja meininkiä

4

Kirjoittaja satu | Kategoria Elämää, ei sen enempää, Tollot | Lisätty 04.03.2012

Jee, varattiin kesälomamatka eli lennot, mennään huhtikuun lopulla Kaliforniaan. Tarkoitus ois vuokrata auto ja ajella siellä reilu kaksi viikkoa. Ainakin punapuut, Grand Canyon ja Las Vegas pitäs nähdä. Vinkkejä otetaan vastaan mielellään eli kerro, jos olet liikkunut tuolla suunnalla.

Muutenkin reissua ja menoa pukkaa (onneksi olo on edelleen loistava): ensi viikonloppuna suuntana ”vaan” Tampere ja färräilyä, sitten heti perään toinen viikonloppu färräilyä (tasontarkistustestin paikkojen katsontaa paikassa X), sitten hälyn leirille Kouvolan suunnalle. Välissä pääsiäinen, jolloin ois tarkoitus hieman uudistaa tätä kotia. Sen jälkeen hulina jatkuukin: rj2-kurssille, Nizzaan ensimmäisten naisten kanssa ja sitten onkin tuo kesäloma, joka Kalifornian jälkeen jatkuu Ahvenanmaalla. Joku kaverini totesikin, et hän ei jaksais tuota menoa edes ”normaaliolotilassa”, saati raskaana. Mut joo, mä odotan ja luotan, et se keskiraskauden energiapiikki tulee ja osuu noille main, muuten voi meikäläinenkin hyytyä. Kyl nyt on jo jaksaminen parempaa, aamullakin teki tiukkaa nukkua kahdeksaa pidempää (mutta onnistui kyllä kun oikein yritin).

Eilen olin Pöpin kanssa tottelevaisuuskokeessa Porvoossa. Video siitä kiinnostuneille on juutuubissa. Harmittaa kovasti, kun jäi ykköstulos muutaman pisteen päähän. Kun ei tuo pieni koira taas muistanut, et mitä se maahanmeno oikein tarkoittaakaan ja jäi seisomaan. Ja kun toko on armoton laji niin se liike meni sit nollaksi. Oli muuten hassua huomata, miten ”peko-orientoitunut” sitä onkaan kokeissa! Heti seuraamisen alettua aloin laskea askelia. Ja sit tajusin, et siellä ei koskaan ole kovin kaukana tuomarista eli ei oikein voi antaa apuja. Ja että pitää koko ajan seurata sitä liikkeenohjaajaa eikä saakaan itse päättää käskyjen ajoituksia jne. Hassu maailma tuo. Ja olin pöyristynyt tuosta nollasta, kun petossa siitä ois saanut jotain pisteitä. Ja muutenkin hassua, miten hiljaista koepaikalla oli. Ihmiset puhui suunnilleen kuiskaten, jotenkin tosi harras tunnelma. Ei ampumista, ei konemelua, ei äänekästä jutustelua. Mutta kivoja ihmisiä, mukava tunnelma ja reilu tuomari, ei jäänyt ollenkaan paha maku suuhun siitä. Joten uudelleen tahtois mennä, mutku koepaikan saaminen on näköjään TOSI vaikeaa. Tylsää, et näin on, syö intoa osallistua. Ja myös se kyl masentaa, et toi laji on sellaista pilkunviilausta. Ei taida olla mun juttu kuitenkaan, kilpailuvietti kun on kova ja tuossa lajissa ei noilla koirilla ole huipulle mitään asiaa. Mutta kai täs matkan varrella on oppinut jotain, uusia asioita, joita sit seuraavan koiran (sen hodsky pesin?) kanssa tekee toisin? Ja onpahan Jipolla jotain ajateltavaa pienille aivonystyröilleen.

Koiraparat, joutuivat tänään kolmelle lenkille, kaikki reilun tunnin mittaisia. Nyt ne on raatoja, ei ne oo tottuneet tollaiseen elämään (tuohon, mitä kaikissa koirakirjoissa sanotaan, et koirien kans pitää lenkkeillä kolme kertaa päivässä). No ensi viikolla saanevat hieman taas huilia.