London calling

3

Kirjoittaja satu | Kategoria Reissun päällä, Ruoka & juoma | Lisätty 31.12.2011

Joku meni toivomaan matkaraporttia Lontoosta. No sitä saa mitä tilaa. Eri asia on, jaksaako kukaan lukea tällaista, mutta se ei liene minun ongelma 😀

Käytiin siis marraskuun lopussa Tuomon synttäriyllätysmatkalla Lontoossa. Yllätys se, kohde siis, olikin kentälle asti! T ei ollut onneksi arvannut, vaikka olin miten epähuomiossa vihjaillut kaikenlaista ja mm. “piilotin” punnat sen ipadin taskuun! En arvellut sen sitä taskua käyttävän, eikä se niitä löytänytkään, vaikka kuulemma kaivaa sieltä usein puhdistusliinaa (kun ipad on mun jäljiltä aina intokuolassa).

Siel se on!

Perillä oltiin vaan perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Tai no siis piti olla su-iltaan, mut sumun takia paluu venyi pitkälle maanantain puolelle. Aika lyhyt aika, mutta tavallaan se riitti ihan hyvin. Ehdittiin tosi paljon kaikkea. Toki asiaa auttoi se, että oltiin molemmat käyty siellä aiemmin. Lontoo on siitä ihana kaupunki, et siellä on aina tekemistä ja näkemistä. Pirun kallis se vaan on! Esimerkiksi laukun säilytys Paddingtonin rautatieasemalla maksoi 8,5 puntaa (per laukku)! Ja meilläkin niitä sitten oli kaksi, kun vietiin toinen sinne tyhjänä, kun aateltiin, et shoppaillaan…melkein tyhjänä se sit tuli takaisinkin.

Minä ja karhuherra Paddington

Perjantaina käveltiin hieman Hyde Parkissa ja ihmeteltiin kaupunkia.

 

Joku ikuvanha talo Hyde Parkissa

Hyde Park, syksy oli hieman "jäljessä"

Hyde Park

Kaikkia kivoja musikaaleja ja teattereita ois ollut tarjolla

Syömässä käytiin hotlan lähellä pubissa. T otti “fish & chips” ja mä intialaista (ei mitään perinteistä pubiruokaa!). Ihan jees.

Taustalla perinteinen ja etualalla intialainen

Hotlan lähellä oli myös sellainen ihana “frozen yoghurt” –paikka. Siinä sai itse ottaa kuppiin jotain kolmesta eri makuisesta jugurtista (tai parin yhdistelmää) ja sitten koota siihen hedelmiä, karkkeja, suklaita, kastikkeita, keksejä yms. oheistilpehööriä. Hinta määräytyi lopuksi painon mukaan! Tosi hauska idea, ei vaan oikein marraskuinen kylmä ilma tukenut tuota herkkua.

Illalla käytiin joulumarkkinoilla: siellä syötiin ihania churroksia suklaan kanssa! Suklaa tosin ei ollut niin hyvää kuin mitä antoi ymmärtää ja miltä näytti. Se olli hieman liikaa “huonon” kaakaon makuista. Tarjolla olisi ollut myös poffertjeksia, mutta huomattiin ne vasta churros-ähkyn jälkeen, joten jäi syömättä. Saksalainen glühwein kuului myös iltaan, mukavasti lämmittäen kylmiä käsiä.

Joulupukki joulumarkkinoilla

Churros

Churros ääntä kohti

Valkosuklaaputous!

"Tahtoo karuselliin!"

Lopulta jalat alkoi olla väsyneitä ja mietittiin, että mitäs sitten. Hieman harmitti, että hankkimani stand-up liput oli vasta seuraavaksi illaksi. Olisi hyvin ollut aikaa ja halua istua alas. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä vielä ihmettelemään Harrodsia. Siel on kyllä kaikkea! Lemmikkieläinosastolla myytiin mm. koirien olutta. Tarjolla olisi ollut myös koiranpentuja, mm. bostoninterriereita, hintaan 1 400 puntaa! Alkuperämaaksi mainittiin hauskasti USA. JOku pariskunta siitä nappasikin sellaisen mukaansa ja he jäivät täyttelemään papereita.

Lauantaiaamuna mietittiin päivän ohjelmaa ja silloin ajattelin tarkistaa, että moneltako illan stand-up on. Kauhukseni huomasin, että liput olikin perjantai-illalle! Olin jotenkin koko ajan ajatellut, et se on lauantaina, joten en sit tarkistanut aiemmin! Hemmetti. Liput kuitenkin maksoi yli 50 puntaa, joten harmitti senkin takia.

Jonnekin stand-upiin kuitenkin tahtoi. Pikainen visiitti nettiin: illalla oleva vastaava näytös oli täynnä. Toinen vastaavanoloinen löytyi, mutta lippuja ei voinut varata etukäteen ja paikka oli hieman keskustan ulkopuolella. Päätettiin, että lähdetään sinne kuitenkin illalla.

Järkytyksen jälkeen lähdettiin kävelemään Notting Hillin kirpparikadulle, joka oli ihan hotlan lähellä. Se on aina yhtä kiva paikka, vaikka mitään ihmeellistä en löytänytkään.

Kaunis sininen talo

Söpö mini

Vaatturiliike oli sisustettu singereillä

Keltainen tsygä

Mikä tämä on?

Siellä tuli maisteltua cup cakeja, varmaan ekan kerran ikinä. Se mönjäkepäällynen hyvää,mutta itse taikina ei mitään kovin ihmeellistä. Kyl musta muffinssit on parempia!

Päivällä mentiin “London Bridge & London Tombs” –nähtävyyteen, joka oli palkittu vuoden “turistikohteena”. Siinä oli ensin Bridge –osio: siirryimme ryhmänä huoneesta toiseen ja näyttelijät kertoivat sillan rakentamisesta ja kaupungin vaiheista mm. Lontoon palon aikana.  Välillä oli interaktiivista osuutta, yksi näyttelijä esim. Kysyi, mitä on “fire” suomeksi. Valitettavasti emme ymmärtäneet, että hän tarkoitti tulipaloa eikä tulta, mutta siis vastasimme “tuli”. Sitä hän sitten toisteli hienosti ääntäen.

Bridgen jälkeen siirryimme “tombseihin” eli vanhoihin holveihin. Siellä muodostimme letkan, niin että kädet piti pitää edellisen olkapäillä. Meitä oli ehkä parikymmentä, ja letkana kuljimme kuin kummitusjunana ikään. Huoneissa oli näyttelijöitä, jotka parhaan kykynsä mukaan säikytteli meitä eri teemojen mukaan. Ajoittain jännitystä loi pelkästään se odotus, että kohta jotain tapahtuu! Ihan hienosti toteutettu ja ajoittain aika jännä kokemus. OIs voinut toki olla jännempikin ja tietty pidempi. Hyvin siinä oli huomioitu letkan pituus: olimme ihan viimeisiä, T vikana mun takana. Edellä menevien kirkaisut kuului hyvin ja sitä osasi odottaa jotain. Mutta välillä ensin säikyteltiinkin loppupäätä. Tai yhtäkkiä joku alkoi hiljaa seurata.

Bridgen&Tombsin lähellä oli toinen kiva joulumarkkinatori, jonka pääpainona oli ruoka! Mietittiin, et ois kiva, kun tuollaisia ruokatoreja ois joskus Suomessakin.

Iltapäivällä tiet erkani hetkeksi: T halusi lähteä kaupungin pohjoispuolella olevaan pelikauppaan. Mä päätin mennä shoppailemaan Oxford Streetille. Kolmisen tuntia siellä riitti: ihmisiä oli ihan uskomattoman paljon! Mulla alkoi loppua kännykästä akku ja T piti saada vielä kiinni…onneksi se riitti sen verran, että saatiin sovittua tapaamispaikka.

Seuraavana suunnattiin sitä stand-up paikkaa kohti. Hieman jännitti, et millainen paikka se on ja saadaanko lippuja jne. Paikka osoittautui sportti-baarin alakerraksi! Baariin tytsä sanoi, että tulkaa takaisin noin puoli tuntia ennen esityksen alkua , niin saatte liput. Meillä oli hyvin aikaa, reilu tunti vielä siihen, joten mentiin syömään.  Lähistöllä oli paljon ruokapaikkoja, joten ihan randomilla arvottiin “Preto, Brazilian steak house”. Se osoittautuikin tosi hyväksi valinnaksi! Ravintolan idea oli simppeli: alkuruoat ja lisukkeet sai hakea seisovasta pöydästä. Sai ottaa myös pelkän sen pöydän (siellä oli tosi paljon kaikkea, mm. lasagnea ja friteerattuja banaaneja), hinta tais olla 15,95 puntaa. Tai sitten sai ottaa sen ja “lihat” (hintaan 19,95 puntaa). Jos otti myös lihat, niin tarjoilija toi pöytään lapun, jonka toisella puolella oli  punainen “ei” ja toisella vihreä “kyllä”.

Pelikortit

Aina, kun vihreä puoli oli esillä, jostain tuli saman tien tarjoilija lihavartaan kanssa ja annosteli lautaselle lihaa. Jos vihreän puolen piti esillä, niin toinen tarjoilija tuli saman tien eri lihavartaan kanssa. Lihoja tuli lisää niin kauan, kunnes käänsit punaisen puolen. Eli silloin sai sit syödä rauhassa. Lihoja olisi ollut 19 erilaista! Ei sit jaksettu ihan kaikkea, mut syötiin: kanaa parilla kolmella tavalla (mm. kanan sydämiä! Koiranruokaa, ei oikein napannut…), possua parilla tapaa, tosi hyvää nautaa, lammasta ja makkaraa. Sit kun oli syönyt tarpeeksi, niin huikkaus tarjoilijalle: se toi ison tarjottimen, jossa oli jotain 10 erilaista jälkkärin mallikappaletta! Siitä sitten pystyi näyttämään, et tollainen kiitos ja tarjoilija toi freesin sellaisen. Lopuksi lasku (joka sekin tuli samantien) ja valmiita oltiin tunnissa. Loistava, hauska, erilainen idea ja tosi hyvä ruoka. Suosittelen, jos Lontoossa liikutte!

Täydellä mahalla sitten sinne sporttibaariin, englantilaista siideriä kouraan ja stand-upiin. Saatiin hyvin liput ja hyvät paikat (ei ihan eturiviin). Esiintyjiä oli neljä, jotka kaikki olivat mennen tullen paljon parempia kuin kukaan suomalainen! Jotenkin ne vaan osas ottaa yleisön ja toisaalta tehdä pilkkaa itsestään, ilman myötähäpeää. Valitettavasti ihan kaikkea ei ymmärtänyt kielen takia, mut tarpeeksi, että voi sanoa, et hauskaa oli! Liputkin maksoi vain murto-osan siitä, mitä ne mun hukkaan menneet. Suosittelen tuotakin kokemusta lämpimästi Lontooseen menijöille!

Hieman oli arpomista, et miten sieltä esikaupungista pääsi takas hotlalle, kun metro ei enää kulkenut. Mut onneksi oli gps mukana, niin sillä sitten arvottiin oikea kohta jäädä pois ja napattiin lennosta toinen bussi vielä loppumatkalle. Hyvin se sit menikin.

Sunnuntaina tahdoin eläintarhaan. Olin saanut jostain päähäni, et siellä ois panda ja että se ois muutenkin jotenkin suuri ja ihmeellinen. No ei siellä mitään pandaa ollut, eikä ollut kovin erikoinen. Ihan siisti ja hieno, mut ei ehkä sen kalliin (jotain yli 20 puntaa) pääsylipun arvoinen!

Ötökkä

Pitkäkaulaiset

Herra Pingviini

Poikkitaiteellinen otos

Käärmeen pää vai perhosen siipi?

Rillipäisen ongelma (ihanaa, kun ei ole enää tuota vaivaa!)

Kova sumu oli tosiaan vallannut kaupungin illalla ja meidän lennon sanottiin olevan 2 h myöhässä. Kaksi muuttui lopulta kahdeksaksi, minkä takia myöhästyttiin sit vaihdosta Tukholmassa. Hearthrowlla saatiin ruokalipukkeet, jotka käytettiin sushi-paikassa. Lautaset maksoi värin mukaan eri hinnan. Annokselle kertyi kyllä hintaa, kun kaikkea tahtoi maistaa…mutta hyvää oli.

Sushilinjasto

Arlandassa sitten ehdittiin oikaista itsemme hotellin sänkyyn reiluksi tunniksi, ennen kuin piti mennä aamupalalle (joka muuten oli aivan mahtava!) ja koneeseen. Kotona olin sit puol ysi aamulla, ja töissä kympiltä. Kylhän sen jotenkin jaksoi; tosi lepoloma siis!

Lontoo oli yhtä ihana kuin aina ja siel oli tosi kiva käydä. Itse matka oli aika hintava ja eläminenkään ei ollut ihan halpaa. Mutta kannatti, tuollainen miniloma on kuitenkin aina irtiotto arjesta.

 

Pelastussyksy

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Search & Rescue | Lisätty 31.12.2011

Jotenkin kummasti pimeä, synkkä ja sateinen syksy oli ja meni. Nopeasti, kuten musta aina. Pipariksi menneiden pelastushaun sm-kisojen jälkeen, syyskuussa, päätin, että keskityn loppuvuodeksi vain Pötköön. Jippo ei ole oikein koskaan ollut pitkällä tauolla ja kun tuolloin tuntui siltä, että en luota enkä pidä koko koirasta, niin aattelin, et parempi taukoilla. Aluksi päätöksessä oli tosi helppo pysyä, mutta tässä vuoden lähestyessä loppua se oli yhä vaikeampaa. Ois niin monesti tehnyt mieli ottaa Jippo mukaan. Mut sitkeästi olen pysynyt päätöksessä ja hyvä niin.

Pötkön kanssa on treenailtu erilaisia juttuja, ei tosin kovin paljoa. Jonkun verran lähekkäin olevia piiloja, ilmaisun vahvistamista, ruokaa, vaatteita ja kroppaa. Pääsääntöisesti on mennyt ihan hyvin ja Pötkö on selkeästi nauttinut, kun on päässyt tekemään. Muutamassa hälytyksessäkin ollaan oltu, Jipoltahan lähti oikeudet siihen(kin) touhuun. Pötkö on kyllä niin ihana taajamaetsintäkoira! Viimeksikin yksi pupu kirmaili meidän edellä koko ajan ja Pötköä ei ois voinut vähempää kiinnostaa! Jipolta ois mennyt kyl kuppi ihan nurin ja ajatukset pitkäksi aikaa sekaisin. On bortsussa kyllä puolensa, täytyy myöntää! Onhan tuollainen vanha koira muutenkin aika ihana.

Treenisyksyyn mahtui viikon FRF-leiri Lohjalla. Se oli suureksi osaksi Pötkölle odottelua joko häkissä tai autossa, joten ei mitään kovin hohdokasta. Mutta ne muutamat kerrat, kun se pääsi hommiin, niin ilo oli sitäkin suurempi! On se vaan helppo ja vaivaton tuollaisessa touhussa, kun se osaa nukkua ja levätä missä vaan ja milloin vaan.

Käytiin vielä vikan kerran rauniokokeessakin. Siitä kirjoitinkin jo erikseen, joten ei siitä sen enempää.

Pötköllä on ollut hyvä treenisyksy ja se on onneksi  pysynyt fyysisesti tosi hyvässä kunnossa. Hierojalla käydään nyt Jipon takia noin neljä kertaa vuoteen, joten samalla tulee tsekattua, et tuo vanhuskin pysyy jumittomana. Metkun kanssa tavoitteet on saavutettu, se saa jatkaa kotimaisena hälykoirana puolitoista vuotta ja sitten jäädä eläkkeelle. Ei edelleenkään innosta mennä sen kanssa enää kokeisiin. Treenailla pitää toki säännöllisesti, FRF:n takia.

Nyt sitten ”pitäs” palata Jipon kanssa treenaamiseen. Tottista ollaan ihan tosi vähän aloiteltu, lähinnä nopeampaa maahanmenoa ja oikeaoppista asentojen vaihtoa. Mulla on edelleen motivaatio hieman kateissa siitä touhusta. Sunnuntaina mennään Saloon rakennusetsintää treenaamaan, siitä se sit taas lähtee. Kyllähän sitä on hieman simppeli, kun jaksaa ton kanssa hakata päätä seinään vuodesta toiseen, ilman tuloksia. Ehkä mä joskus opin. Taitaisi olla se uusi koira nyt paikallaan…

Tavoittena on silti edelleen ipor-haku-B ja ipor-raunio-B. MM- ja SM-haaveista olen jo luopunut. Tai no luopunut ja luopunut. Ehkä jotain tolkkua on kuitenkin tullut niihin haaveisiin. Ja FRF-koiraahan Jiposta ei koskaan tule. Ensi vuoden tasontarkistus on kuitenkin paljon mielessä, tällä kertaa järjestäjän perspektiivista. Siitä tulee kivaa! Kevättä, valoa, lämpöä ja koekautta odotellessa siis treenit jatkuu…

 

Niin paljon asiaa, niin vähän aikaa

4

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 20.12.2011

Olis niin kova halu kirjoitella tänne kaikenlaista, mutta kun ei ehdi! Sain äsken ladattua koneelle kuvat kamerasta, eihän siellä ollut kuin syyskuusta asti…

Ajatus oli jossain vaiheessa, et kirjoittaisin ihan kunnollisen jutun siitä Islannin reissusta. Siis sellaisen, mistä olis oikeesti jollekin apua ja iloa, jos sinne meinaa autoilemaan mennä. No ehkä tässä talven sateisina iltoina.

Lisäksi on vaikka mitä ruokajuttuja, mistä tahtois kertoa. Ja kuvia, mitä pitäs laittaa jonnekin ihmisten katseltavaksi.

Tuossa viime viikolla lenkillä metsässä törmäsin aika mielenkiintoiseen asiaan: isoihin, kauniisiin suppiksiin! Joulukuun puolessavälissä! On tää kyllä vuosi. Lunta vois vaikka tulla jo, en pistäis hanttiin.

Joulukuun suppissaldo!

Jep, että sellaista.

Tänään tein tosi hyvää intialaistyyppistä kanaa. Alan ymmärtää kulinaristi MaSua, kun se aina jaksaa hehkutaa kanan marinoimisesta. Tuohon pitää perehtyä tarkemmin.

Jouluruokia pitäs tehdä, ainakin bataattilaatikkoa ja jälkkää. Niihinkin palannen myöhemmin. Koittakaa siis malttaa pysyä linjoilla, vaikka hiljaista onkin ollut…:)

Pötkön kanssa rauniokokeessa – taas kerran ja ei enää koskaan?

1

Kirjoittaja satu | Kategoria Search & Rescue | Lisätty 03.12.2011

Tänään oltiin Pötkön kanssa Salossa pelastusraunio-B kokeessa. Se oli meidän aika mones kerta. Ehkä viidestoista? Ja kolmas hyväksytty. Ei kaksinen hyväksymisprosentti, mutta ”ura” on ollut kovin nousujohteinen. Tulos oli tänään erittäin hyvä, muuten olisi varmaan ollut erinomainen, mutta Pötkö otti itseensä yhdestä laukauksesta ja sen seurauksena lopetti ilmaisun kesken ja jätti hetkeksi maalimiehen. Palasi kyllä ilmaisemaan.

Pötkön kanssa oli kiva olla siellä kokeessa tänään. Ei jännittänyt, varmaankaan siksi, kun tuloksella ei nyt ollut niin suurta väliä. Meillähän on hyväksytty tulos tältä vuodelta, huhtikuulta, joten sikäli ei tarvittu tuota. Nyt saatiin vaan hieman jatkoa hälykoirakkona toimimiseen ja mä sain taas hieman lisää harjoitusta kokeissaolemisesta.

Rata oli TOSI liukas: kaikki tiilet oli saaneet sellaisen jääkuorrutuksen ja radalla oli aika hankala liikkua. Metku onneksi irtosi jonkun verran, joten ihan kaikkiin paikkoihin ei tarvinnut itse mennä. Onneksi kellekkään ei sattunut mitään.

Tällä kertaa en ollut itse päättänyt, että missä maalimiehet olisi. Joten kun heti alussa Metku alkoi haukkua, oli epäusko melkoinen! Toinen maalimies oli kielletyllä alueella. Viime aikoina siellä on kovin harvoin ollut maalimiestä, joten tämäkin tuli yllätyksenä. Kolmas oli mulle uudessa piilossa, sellaisessa ”kasassa, joka ei selkeästi näyttänyt piilolta” ja josta haju levisi moneen eri kohtaan. Metku meni sen päälle makaamaan, joten luulin, että maalimies on viereisessä laatikossa. Onneksi huutelin maalimiehelle ennen viirin laittamista! Ääni kuuluikin meidän jalkojen alta! Joten viiri meni oikeaan kohtaan eikä metrin sivuun. Tosin tämä ei olisi kuulemma haitannut pahasti. Joskus on ollut 10 sentistä kiinni…tuomarieroja.

Kun maalimiehiä on vain löytynyt kolme, on jotenkin tuskallisen vaikeaa päättää, että alue on tutkittu ja tämä oli tässä. On sellainen olo, että pitäskö vielä hinkata. On vaikea luottaa koiraan, vaikka tietää, että pitäisi. TYD-ideologian opettelu taitaa siis minullakin olla vielä vaiheessa? Uskalsin kuitenkin sanoa (ennen ajan loppumista), että alue on tutkittu ja kolme löytyi. Ja näinhän se oli, joten läpi meni.

Pötkö ei tosin aina itse taida arvostaa tätä touhua. Perjantaina etsinnöissä se oksensi kesken hommien. Ja oli muutenkin sen oloinen, että sateessa rämpiminen on syvältä. Toisaalta se on hirmu energiatehokas, kun ei hötkellä ympäriinsä. Tänään samaan autoon tuli Diesel, sen suuri ihailija, jota Pötkö ei tosin juurikaan arvosta. Mutta kyllä se itse raunioetsimisestä tykkäsi tai näin haluan uskoa. Ei kai se muuten toimisi? Se nyt on vaan sellainen maanis-depressiivikko.

Mutta ehkä ihan aikuisten oikeasti sen koekäynnit vois olla nyt tässä. Mitä mä enää ens vuonna meen itseäni nolaamaan tottikseen? Ja mitä se kokeissa käyminen nyt enää ikeastaan hyödyttää? Ehkä keskityn Jippoon ja kenties sitä on muutakin elämää? 🙂 Tän päiväinen koe oli kuitenkin tosi kiva päätös tähän vuoteen ja Pötkön ”uraan”. Pötkö on osoittanut, että se selkeästi vaan paranee vanhetessaan ja nyt voi sanoa, että se on tavallaan parhaimmillaan. Ehkei agilityssä, vauhdin hiipumisen vuoksi, mutta muuten. Eikö sitä sanota, että pitää osata lopettaa huipulle (tässä tapauksessa meidän omalle huipulle)? Färrävalmiudessa ollaan ensi vuosi ja kotimaisessa valmiudessa kesään 2013 asti. Eiköhän se sitten 11 vuoden iässä saakin jäädä eläkkeelle ja vaan nauttia mököttämisestä sängyn alla? Treenailusta huvin vuoksi?

Huomenna on luvassa hieman edustamista: Messarin näyttelyn hyötykoiraständillä pitäisi töröttää pari tuntia. Sitten Pötkölle luvassa jotain tosi kivaa: agilitykisat. Se palo, mikä sen silmiin syntyy siellä, on kyllä ihan omaa luokkaansa! Laura-parka, jotenkin veikkaan, että Pötkö kyllä tuulettaa huomenna kaiken viime aikaisen kärsimyksen edestä…!