Ruokaväittelyä

0

Kirjoittaja satu | Kategoria Ruoka & juoma | Lisätty 13.08.2011

Olin viikko sitten kouluttamassa Raumalla Hekon leirillä. Siellä oli kaikinpuolin mukavaa ja tosi kivaa porukkaa, kuten osasin odottaakin. Paikka oli aivan mahtavalla paikalla oleva mökki (huvila), meren rannassa. Sääkin suosi. Joten ei voi kun toivoa, että saan kutsun ensi vuonnakin 🙂

Hassua, miten kaikesta kivasta koulutusjutuista, koirista, mökistä jne. päällimmäiseksi jäi mieleen ruoka! Kai mä sit olen aika kulinaristi, tai jotain. Tai ei oikeastaan itse ruoka, vaan se keskustelu (väittely), mikä siitä syntyi lauantaina muutaman lasillisen jälkeen! Pääkokin kokkaukset joutuivat (pääsivät) jostain ihmeellisestä syystä aikamoisen kritiikiin ja arvostelun kohteeksi; keskustelu muuttui väittelyksi, mutta ei kuitenkaan riidaksi. Ja mä nautin! Oli tosi antoisaa pohtia ”syvällisesti” illan menuuta (joka siis oli possua ja halloumia salaattipedillä) ja oli aika hauska kuulla jokaisen arvio ruuasta. Se, mitä siinä itse näki ja maistoi erosi aika paljon siitä, miten muut sen kokivat. Joku oli sitä mieltä, että kaikki oli hyvin, kun ruokaa oli riittävästi, maha tuli siis täyteen ja se oli yksinkertaisesti hyvää, mitä sitä tarkemmin miettimään. Annoimme jopa pisteitä, ja monelta tulikin näillä perusteilla täydet 10 pistettä. Itse taas kriittisesti mietin, että miten niistä raaka-aineista niissä olosuhteissa olisi voinut saada vieläkin parempaa. Myös annoksen ulkonäöstä tuli kommentteja suuntaan ja toiseen.

Se, että väittelyn pääasiallinen vastapuoli, illan kokki, oli mukana keskustelussa, oli mahtavaa. Hän osasi ottaa kritiikin vastaan (ei itsekään ollut täysin tyytyväinen) ja oli mukana keskustelussa. En sitten tiedä, että millainen väittely asiasta olisi selvinpäin syntynyt, mutta väliäkö tuolla. En ollut päässyt nauttimaan hänen kokkailuistaan aiemmin, mutta olin kuullut ja lukenut niistä, joten odotukset oli korkealla. Mietin kotimatkalla, että olisi kiva ”väitellä” useammin. Tokihan ruoasta tulee keskusteltua aika syvällisestikin ajoittain, mutta harvoin siinä on noin ”suuria tunteita” mukana. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua?! Vai pitääkö mun vaan odottaa ja toivoa, että vuoden päästä samalla leirillä on sama meno ja samat ihmiset ja että saan sinne kutsun? Aika utopistista unelmaa.

Sunnuntaina leirillä syötiin lapskoussia. Se on Rauman perinneruoka: perunaa, porkkanaa ja sipulia muussina, joukossa revittyä naudanlihaa. Nautitaan voisulan kanssa. Simppeliä, eikä ehkä niin kovin kaunista, mutta tosi hyvää ruokaa, jota on helppo lämmittää vaikka mikrossa ja joka ei ota siitä itseensä. Pitäisi tehdä joskus itse, mutta se on aika työlästä: ensin pitää pestä, kuoria ja keittää vihannekset. Pitää keittää liha. Tehdä muussi ja yhdistää ainekset ja vielä laittaa ne uuniin (kait). Joten ei mikään arki-illan pikaruoka. Olen joskus jossain färrän jutuissa syönyt tuota pussiruokana (”lisää vain vesi”) ja yllättävän hyvin se toimi niinkin. Ehkäpä tulevalle Lapin reissulle tulee ostettua pussi tai pari tuota Rauman erikoisuutta, jos sitä jostain löytyy.

Muuten ruokarintamalla on ollut aika hiljaista. Ei ole oikein ehtinyt kokata mitään erikoista. Äsken tein (Tuomon avustuksella) ”lähiruokaa”: kesäkurpitsa-peruna-pinaattikeittoa. Pinaatti ja kurpat sekä mausteet (sitruunamelissa) olivat peräisin Majkalta ja perunat sekä sipuli kaupasta, mutta suomalaisia. Mausteena oli myös mm. basilikaa, joka oli omasta maasta. Tein siitä (vastoin ohjetta) sosekeittoa; väri oli myrkynvihreä. Hieman tuli kommenttia väristä, mutta maku oli ihan toimiva. Se nautittiin basilika-kermavaahdon kanssa; toimi.

Ehkäpä lomalla tulee kokkailtua jotain ”erikoista”, vaikka kaljatölkkikanaa uudestaan? Lapin reissu ei tule olemaan mikään kulinaristinen nautinto, kun rinkassa ei kovin ihmeitä jaksa kantaa. Mutta ehkä Islannissa tulee syötyä jotain erikoista? Ja muutenkin, jos ehtisi ja viitsisi. Jossain ravintolassakin voisi käydä syömässä. Loma 🙂

 

Kommentoi