Tollot

Tein eilen lopultakin pussikanaa Majkalta saadun ohjeen mukaan:

Kanaa varten:
1 iso paistopussi
1 kokonainen broileri suolaa, pippuria
voisulaa tai öljyä
1 luomusitruuna
Perunat + liemi:
8 perunaa 2 rkl öljyä
1 rkl hienonnettua rosmariinia
1 sitruunan mehu
1 tl hiutalesuolaa
2 kokonaista valkosipulia

1. Voitele broileri kauttaaltaan suolalla ja pipurilla maustetulla öljyllä tai voisulalla. Työnne broilerin vatsaan 1 halkaistu sitruuna.

2. Pese ja halkaise perunat pitkittäin. Pane perunat kulhoon ja kaada päälle öljy ja sitruunamehu. Lisää mausteet (suola ja rosmariini) ja sekoita. Kaada perunat liemineen paistopussin pohjalle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi ja lisää kokonaiset valkosipulit, joitten päästä on leikattu viipale pois.
3. Nosta broileri perunoiden päälle. Sulje pussi ja leikkaa yksi pussin kulmista auki. Kypsennä broileria 180-asteisessa uunissa noin 1½ tuntia.

Majkan kommentit:
Olen käyttänyt kaupan maustehyllystä saatavaa ihan tavallista kuivattua rosmariinia, koska siise antaa voimakkaammin makua kuin tuore. Olen laittanut rosmariinia tosi runsaasti, jotain 4 rkl, koska tykkään siitä. Öljyä olen laittanut perunoitten määrästä riippuen hieman enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Olen käyttänyt vaihtelevasti tuoretta tai pakastettua + sulatettua broileria, en ole huomannut eroa lopputuloksessa.
Valkosipuliratkaisu on tosi hyvä tällaiselle pariskunnalle jossa toinen on sille allerginen ja toinen himoitsee sitä.

5 hengelle tein kaksi pussikanaa ja riitti yllinkyllin. Perunan olen välillä korvannut bataatilla ja hyvin toimii. Kerran laitoin pohjalle perunan sijaan riisiä mutta nestettä olisi pitänyt lisätä silloin enemmän kuin mitä laitoin, jäi vähän al dente. Perunaa en yleensä syö mutta tuon ohjeen liemessä niistä tulee kyllä hyviä.

Kovat oli odotukset – ehkä liiankin kovat – ja siten lopputulos valitettavasti pienoinen pettymys. Itse kanahan oli helppo tehdä eikä siinä oikein voinut epäonnistua. Se, mitä epäilin jo tekovaiheessa, toteutui: kanaan ei tullut makua! Ongelma oli osittain se, että nahka, jossa “maku” oli, jäi kiinni  pussiin ja oli siten pois pelistä (toim. huom. Tämä siis vain toisessa kanassa, siinä, joka jo syötiin. Toisessa ei juuttunut, saa nähdä miten sen maku). Mietin jo tehdessä, että oisko kuitenkin pitänyt hieroa mausteita nahan ja lihaksen väliin, ihan kuten kaljatölkkikanassakin. En kuitenkaan jaksanut lähteä siihen sottaiseen operaatioon vaan tyydyin Majkan malliin, että mauste-öljylientä siveltiin nahan päälle.

Tulihan siitä siis tosi mureaa ja hyvää, mutta mautonta. Vieras keksi onneksi pyytää chutneytä seuraksi, ja sitä yllättäen löytyikin kaapista! Mango-chutney sopi tosi hyvin kanan kanssa. Lisukkeena olleet perunat ja bataatit oli siis kypsyneet pussin pohjalla: niistä tuli hyviä! Jotenkin ruokaa oli yllättävän paljon ja toinen kana jäikin kokonaan syömättä! Ehkä täyttävä salaatti (metukka-juusto-päärynä-rypäle) ja leipä auttoivat asiaa.

Vinkkinä: jos käytätte pussinsulkijoita paistopussin kanssa, niin kannattaa käyttää niitä siinä pakkauksessa mukana olevia. En heti löytänyt niitä, joten Tuomo antoi mulle vastaavanlaisen sulkijan. Siitä oli vain muisto jäljellä uunistaoton jälkeen. Onneksi ei osunut ruokaan vaan suli pussiin.

Jälkkäriksi oli “ihan vaan” pannukakkua ja pari eri jäätelöä ja hilloa. Rakas veljeni ei ollut juurikaan tutustunut B&J -maailmaan, mistä koin pienoisen shokin. No nyt hän tutustui yhteen parhaista eli Baked Alaskaan. Lisäksi hän on lähdössä kohta Jenkkeihin, joten ehkäpä lisävalaistusta tapahtuu siellä?

Illalla tein vielä treenitarjoiluiksi pari piirakkaa: sieni-pekoni- ja poro-juustopiirakan. Toivottavasti ne maistuu myös kylminä.

Taaskaan ei oikein ole mitään ruokien “to dota” – ehdotuksia?

Eksyin “vauva” -keskustelupalstalle. Heti nousi karvat pystyyn ja iso ärsytys iski siitä kielenkäytöstä ja termeistä; eihän siellä voi ollenkaan surffailla, kun jengi puhuu ihan omaa lässynlässy -kieltä. Pahimpia ovat: “plussanneet”, “maha-asukit” ja “pikkukakkoset”. Huh. Ei taida olla meikäläisen paikka. Ja tuntuu, et siellä kaikki 20 vee ja odottavat viidettä, joten miten keski-ikä synnyttäjillä voi sitten olla jotain kolmenkymmenen kieppeillä ja lapsiluvun keskiarvo 1,5 tai jotain? Kysyn ja ihmettelen vaan.

Että mulle saa ja pitää sit sanoa suoraan, kun mä alan kuulostaa tolta. Oikeesti. Hormoneja voi onneksi syyttää, jos tajunta hämärtyy noin pahasti…

Niin se elämä vaan heittelee. Tällä kertaa hyvään suuntaan. Voin huoletta hetkeksi lopettaa mietinnän seuraavan koiran rodusta. Sain vuoden tai pari lisäaikaa. Eihän sitä kuitenkaan montaa uutta perheenjäsentä kannata kerralla kotiuttaa, vai kui?

Syyskuussa meille tulee “TJ”, joka tänään näytti tältä:

TJ

Niinpä, enemmän joku alien kuin ihmisen alku. Kovasti huitoi kuitenkin käsillään, eikä sillä ollut onneksi kuin yksi pää

Käytiin syömässä Sedun uudessa paikassa Namussa (makkaratalossa). Aika erikoinen paikka, joka taitaa vielä hakea asiakaskuntaansa.

Sisustus oli omanlaisensa: paljon puuta, tosi hämärää, ihmeellisiä valaisimia. Palvelu toimi ja tarjoilijalla oli puheripuli. Hän mm. sanoi suoraan, että annokset eivät ole kovin isoja, ettei sitten siitä saa negatiivista palautetta! Kovasti selitti myös, miten on makuja aina kehuttu.

Alkuruoista (tarjolla ehkä n. 10 erilaista) ei oikein yksikään puhutellut, joten jätettiin ne syömättä. Pääruoista otin nieriää, jonka piti olla “hieman raa’aksi jätettyä”. Kalanpaloista osa olikin, osa taas oli mennyt kypsiksi. Sen kanssa oli raikasta omea-fenkolisalaattia. Tuomo otti “mustangia” eli hevosta. Se oli melko raakaa, mutta tosi hyvää! Se syötiin salaatinlehdistä kastikkeiden kanssa. Tosi hyvä annos!

Jälkkäpuoli oli pettymys. Netissä listalla oli ollut joku lakujälkkä, mutta ravintolassa listalla sitä ei enää ollut. Vaihtoehtoja oli kolme: suklaakakkua vadelman kera ja jotain sake-makua (miksi hyvä kakku pilattu sakella?), kookossorbettia ja ananaspannacottaa ja vihreä tee creme bruleeta. Otin itse tuon pannacotan: ihan jees, tosi pieni ja kaikenlaista extrapiiperrystä siihen oli laitettu. Tuomo antoi vihreälle teelle vielä yhden mahdollisuuden: ja joutui taas kerran toteamaan, että se on aika pahaa tavaraa. Onneksi annoksessa oli cointreau jäätelöä ja jotain muutakin pientä sälää, joten ihan ei mennyt koko annos miinukselle.

Hinta-laatusuhde ei ihan ollut kohdillaan, eikä sinne ehkä ihan heti tartte mennä toiste. Mutta ei huono paikka kuitenkaan!

Huomenna mennään 3 Doors Downin keikalle, jee! Oltiin sitä kuuntelemassa muutama vuosi sitten, eikä se valitettavasti esiintyjänä ollut mikään kaksinen, mutta silti kiva mennä taas pitkästä aikaa konserttiin. Lämppärinä on joku “Seether”, Etelä-Afrikasta, T tykkäsi siitä. Ihan kiva siis nähdä sekin.

Perjantaina on toisenlaista kulttuuria, kun mennään vanhempien, appivanhempien ja Tuomon siskon ja veljen kanssa teatteriin katsomaan “Ihmisen osa”. Saa nähdä, pysyykö mun isä hereillä Itse odotan sitä mielenkiinnolla. Mukava myös nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa.

Viikonloppuna on luvassa takuuvarmasti hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa lautapelien merkeissä. Ja myös hieman vapaata, jos vaikka ehtisi pidemmälle lenkille koirien kanssa.

Mukava loppuviikko siis tiedossa, sitä odotellessa

Jostain syystä pidemmän aikaa on tehnyt mieli lettuja, siitäkin huolimatta, että viikko sitten sain niitä aamupalaksi. Joten tänään piti antaa himolle periksi ja paistaa, ihan ite. Laitoin taikinaan vähän vissyä (tai siis bonista) ja paistoin valurautapannulla. “Täytteeksi” tein kermavaahto-omena-rahkaa ja lisäksi oli tarjolla vadelmahilloa ja B&J Omap:ia. Joten arvannette, että tulihan taas syötyä! Maha kipeenä ja huono olo, kun piti vetää niin monta. Mutta oli tosi hyviä…:) (kuvia ei taaskaan ole, mutta kaikki tietänee, miltä letut näyttää).

Muuten on ollut ruokarintamalla hiljaista. Kovasti aina mietin, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja pitäisi tehdä useammin ruokaa jne jne., mutta sitten jää ja en ehdi/jaksa/viitti. Katson kokkiohjelmia (Master Cheffii ja Top Cheffii) kuola valuen ja haaveilen, mutta toteutus ontuu. Kai sitä vois yrittää aktivoitua, ettei syöminen ois niin epäterveellistä kun se nyt on.

Koirarintamalla sinänsä uutta, että käytiin Punkaharjulla katsomassa paria chodsky pes-rotuista koiraa. Ne oli tosi kivoja ja mun silmään kauniita, joten sitä pitää nyt alkaa vakavasti harkita seuraavaksi roduksi. Tosin pennun hankinta ei ole tänä vuonna vielä ajankohtainen asia.

Kokeilin tehdä “maailman suosituinta ruokaa” rendangia. Ohje oli pastanjauhannan blogista, tosin pienin muutoksin. Esim. kardemummaa ei ollut palkona (Sittarissa ei ollut enkä lähtenyt kauempaa sitä etsimään) enkä todellakaan pessyt riisiä nyt, kun en sitä koskaan tee (ehkä pitäisi?). Myös sitruunanruoho ja inkivääri olivat “hieman sinnepäin” eli oikean tavaran sijaan laitoin tahnaa. Yritin myös sössiä koko jutun laittamalla noin viisinkertaisen määrän limemehua, mutta onneksi alun hapokkuus hävisi hautumisen myötä. Tiedä sitten miten paljon nämä pikku jutut vaikuttivat lopputulokseen, mutta hyvää siitä tuli! Olihan se aika hidas valmistaa, mutta lihasta tuli ihanan mureaa ja siinä oli makua. Täytyy kyllä tykätä kookoksesta, edes vähän.

Me tykättiin lopputulemasta kovasti ja vieras ainakin söi ihan kohteliaasti. Tuosta määrästä tuli muuten silleen aika sopivasti kolmelle nälkäiselle.

Jälkkäriksi tein runebergintorttuja, ekan kerran ihan ite. Maku kyllä meni melkein kohdilleen (vain karvasmanteliöljyä ois voinut olla enemmänkin), mutta otin ekan erän liian aikaisin uunista, joten se sit lässähti. Amatöörimäistä! Sain kuitenkin muutaman jotenkin onnistuneen näköisen yksilön pöytään. Nyt ymmärrän, miksi äiti teki ne aina suoraan pellille: nopeaa ja niin paljon helpompaa, vaikkakaan ei niin “oikean muotoista”.

Tänään oli siis melkein onnistunut päivä. Jippo korkkasi tottelevaisuuskoeuransa Timon kanssa hienolla ykköstuloksella (170 p.)! Se myös tapasi kissan lähietäisyydeltä ja jopa käyttäytyi sen kanssa. Kyllä on pikku koiralla ollut rankka viikonloppu: perjantaina se oli Lahdenväylän kolarissa, mutta selvisi siitä onneksi säikähdyksellä. Kuskikaan ei saanut vammoja ja autokin joutuu vaan pieneen pintaremonttiin. Siitä päivä jatkui tottistreeneillä, autokorjaamolla käynnillä ja valvomohommilla. Eilen oli lepopäivä, mut tänään taas siis kaikkea uutta ja ihmeellistä.

Tottiskärpänen puri hieman muakin, vaikka jouduinkin vaan etäjännittämään. Koetan nyt ilmoittautua kokeeseen maaliskuulle ja alkaa ihan treenaamaankin. Avon liikkeistä ainakin kauko-ohjaus on hieman hakusessa ja luoksetulon pysäytystä pitää harjoitella, samoin hyppyä. Mutta ehkä kuitenkin mennään alokkaaseen ainakin kerran. Timokin lupasi mennä kerran. Jee jee

Uunissa on Tuomon tekemä makarooni&keese, tuoksu on ihana ja nälkä on kova. Se on tehty Majkalta lainassa olevan pastakirjan mukaan. Tuo on sellainen ruoka, että siitä on puhuttu pitkään, et pitäs tehdä. Varsinkin Tuomo on puhunut. Saas nyt nähdä, et millaista se on…

Oltiin eilen kavereiden kanssa syömässä Ateljee Finnessä. Kokonaisuutena ihan jees paikka. Otin alkuun “kukkakaalikeittoa ja curryä”. Se oli tosi kuohkeaa ja hyvää, ihanan lämmintä ja “talvista”. Ainut, mikä hieman häiritsi, oli siinä keskellä olevat pienet kukkakaalinpalaset. Niiden sijaan olisin kaivannut vaikka krutonginpalasia. Myös keitosta löytynyt siemen (sitruunan?) häiritsi. Kuten myös se, että tarjoilija ei reagoinut siitä sanomiseeni mitenkään! Kaverit söivät ankka-spelttisalaatin, joka sekin kuulemma oli hyvää.

Pääruoaksi otin ankkaa, joka olikin loistava valinta. Sen kanssa oli jotain pyreetä ja kastiketta. Kaveri söi hevosen ulkofilettä, joka oli kuulemma tosi hyvää.

Jälkkäreitä olisi ollut useita hyviä, mm. Ahvenanmaan pannukakkua. Päädyin kuitenkin lakritsipaahtovanukkaaseen. Se oli ihan jees, mutta olisi kaivannut kaverikseen “jotain”. Ja tietty se oli hieman liian pieni annos.

Palvelu oli ihan asiallista ja paikka viihtyisä, joten kaippa tuota voi suositella. Ei kuulemma kuitenkaan pärjännyt “Aito” -ravintolalle, joka oli ollut todella mahtava. Vaikka kukaan ei muistanutkaan, että mitä oli syönyt.

Kiva ilta muutenkin, nyt laatikon kimppuun

p.s. Ihan hyvää oli m&c. Ei kuitenkaan yhtään sellaista, mitä kuvittelin sen olevan. Mutta kuitenkin paljon parempaa, kuin tavallinen makaroonilaatikko (en pidä siinä muna-maitomössöstä). Ohjeita on varmaan tosi paljon erilaisia, nyt Tuomolla on missio tehdä ultimaatti-paras macaroni&cheese.

Makarooni & juusto

Mietin, että nyt ei oikein ole mitään sellaisia ruokia mielessä, joita pitäisi tehdä. Tai siis haluaisi tehdä. Ei oikein sellaista uutta tuttavuutta, mihin pitäisi perehtyä. Tai no on yksi, “pussikana”, mutta sen ohjetta en ole onnistunut vielä saamaan. Kehuja vain. Eli jos Majka luet tän, niin laitappa ohje tulemaan. Mistä tulikin mieleeni, että kesää ja tölkkikanaa odotellen. MaSu: muistathan tilaamani purkin sitä varten…?

Toki on ollut mielessä, että pastoja voisi tehdä useammin ja yleensäkin voisi kokata hieman enemmän. Ja siten myös syödä terveellisemmin. Ei vaan ole oikein ollut inspistä.

Surffailin sitten tuossa Pastanjauhannan sivuilla, siellä kun on kuvatkin kohdallaan. Ja sieltähän se kokeiltava heti löytyi: Rendang – maailman herkullisin ruoka (CNN:n äänestyksen mukaan). Kuulosti tosi hyvältä! Aika paljon kaikkia erikoisia juttujahan siihen menee, mutta eiköhän ne jostain löydy.

Pitäskö ens sunnuntaina, vaalipäivän kunniaksi tehdä rendangia…

Ehkä se on tuo pakkanen ja pimeys. En tiedä, mutta joku tai jokin on vienyt kaiken treeni-innon. Tottis ei vois vähempää kiinnostaa, eikä oikein mikään muukaan nyt nappaa. Tuolla kylmässä en tarkene olla ja talotreenit on, no joo, miten sen sanoisi, mielestäni hieman turhia. Sinänsä aika hassua ja tyhmääkin tämä, koska syksyllä pidin Jippoa väkisin tauolla, vaikka ois ollut intoa treenata. Olihan se tietty Metkun kannalta hyvä juttu, se sai tehdä enemmän. Mut nyt ois tullut tauko ihan “luonnostaan”.

Ehkä tämä tästä, kun kevät koittaa ja kisakalenterit julkaistaan. Kai se on vaan niin, et aina pitää olla joku tavoite tai kisa, että saan aikaiseksi treenata. Nyt kun päätin, etten lähde Ruotsiinkaan pääsiäisenä, niin ei ole sitäkään tulossa.

Onneksi Timo jaksaa touhuta tuon “eihän se mikään tähti ole -tyypin” kanssa. Ja T menee sen kanssa agilityä. Ja Laura vie Metkua joskus agilityradoilla. Joten on niillä koirilla joskus jotain kivaakin, eikä aina vaan hihnalenkkiä ja kotona öllöttämistä.

Tässä muutama otos otuksista viime ajoilta. Näihin aatoksiin, näihin pakkasiin. Kesää kovasti odotellen.

Antaumuksellinen järsiminen

Jättiläismäiset hirviönluut

Väsy pieni tolleri

Jippo ja (viisas) Kana Kananen

"Tuleeko sieltä joku vai ei?"

Ei jaksais enää odottaa.

Silloin kun ei ollut näin hyytävän kylmä, oli tämä ongelma.