Olin kuullut niin paljon kohokkaista ja niiden vaikeudesta, että pitihän sitä kokeilla itse. Hesarissa oli muutama viikko sitten juttua juustokohokkaan tekemisestä ja siltä pohjalta sitten lähdin liikkeelle. Teoriassa se ei kuulostanut vaikealta, eikä se sitä loppupeleissä ollutkaan. Vatkaamisen ja raaka-aineiden kanssa koetin olla tarkka (että kananmunat on huoneenlämpöisiä jne.). Valkokastikkeen teko jännitti, varsinkin, kun voi oli aika kortilla. Hieman myös mietitytti, et mihin teen sen, kun mulla ei ole sellaisia pieniä annosvuokia, mutta ihan hyvin se sitten meni isoon lasiseen vuokaan. Uuniin ei meinannut edes uskaltaa katsoa kypsymisen aikana ja vieraat istutettiin lusikka valmiina pöytään, kun lopulta julistin sen valmiiksi. Oli se ainakin kohonnut! Mutta äkkiä se kohoaminen lässähtää; ymmärrän kyllä, miksi sanotaan, että kohokas ei odota syöjää vaan syöjä kohokasta.
Maku oli kohdillaan! Juusto (gruyere) maistui sopivasti. Ajoittain tuli kyllä munakas mieleen, mutta niin se kai hieman kuuluukin olla? Koska se oli tarkoitettu alkuruoaksi, en oikein tiennyt, mitä sen kanssa olisi pitänyt olla, joten ei sitten ollut mitään. Hyvin kelpasi kuitenkin ja kaikki tykkäsivät!
Ensi kerralla kokeilen suklaakohokasta. Mietittiin, että onko olemassa muita kuin juusto- ja suklaakohokkaita, mutta ei kyllä keksitty.
Kohokkaasta kyllä otettiin kuvakin, mutta se taisi vahingossa kadota muutaman muun kuvan mukana tuossa joku aika sitten kuvia siirrettäessä.
Kuvat löytyikin! Tällainen siitä siis tuli.
Juustokohokas
Ilmoittaudun suklaakohokkaan maistajaksi.
Kiva! Sitä voi joutua odottamaan tosin tovin
Eikö ole mitään hilloa tai marjoja tms mitä kohokkeen kanssa voisi tarjota?
Ja se piti vielä sanoa, että gruyere on ihan parasta.
Koska, koska? Ja varmaan marjojen kera.
Tuo juustokohokas ois varmaan “kuulunut” syödä salaatin kanssa. Sitä en nyt sit vaan jaksanut tehdä.
Suklaan kanssa varmaan jotain marjoja tms. joo.
Gruyere on tosiaan erinomaisen hyvää.