Tollot

Jipon treenitauko päättyi tänään Salossa sairaalatreeneissä. Mietin jo aiemmin,että mitä ja millä tavalla tässä nyt sitten alkaisin treenata. Paljon oli asioita mielessä, mutta tärkeimmäksi laitoin nyt varmuuden toimia, vaikka olosuhteet muuttuu ja vaikka mä hermostun. Niinpä sovittiin, että jatkossa treenit ei alakaan kuten yleensä: “seuraava”, ovesta tai alueelle sisään ja hommiin. Halusin jotain erilaista, uutta, odotusta, jännitystä, hermostusta, muutosta, jotain. Että koira oppisi, että hommia voi tehdä ja palkkaakin tulee, vaikka kaikki mene aina samalla tavalla. Ajattelin, että jos saisin tehtyä “alkurutiinit” samoin vaikka olosuhteet muuttuu tai vaikka mua hermostuttaa, niin ehkä se auttaisi meitä kisoissa? Kun kisoissa ei koskaan tiedä, että mitä tuleman pitää. Sitä siis haluaisin harjoitella, siinä saakin treeniryhmä käyttää mielikuvitusta ja kehittää juttuja!

Tänään ekalla kierroksella tämä “juttu” oli se, että meidän piti mennä suoraan kolmanteen kerrokseen vapaana seuraten ja aloittaa etsintä sieltä, eikä alaovelta. Ihan hyvä juttu. Sairaala on sikäli Jipolle vaikea paikka, kun lattia on tosi liukas ja vauhtia on tuhat. Joten aina ei ehdi jarruttaa tai kääntyä kulmissa.

Toisella kierroksella maalimiehillä (varsinkin Majkalla) olikin enemmän haastetta. Yhden vessan lattiassa on reikä ja siinä alapuolella on toinen vessa, jossa voi seistä reiän alla pytyn päällä. Halusin maalimiehen siihen pytyn päälle niin, että sellaisen apuvarren avulla se antoi sitten irtorullan siitä reiästä. Teoriassa toimiva viritys, mutta Jipii tunki kuuppaansa sinne reikään sen rullan VIEREEN niin, että rulla tippui varresta. Majka sitten rymysi alas pytyn päältä, etsi rullan, etsi virityksen vessapaperihylsyn, viritti uudelleen ja tökkäsi sen uudelleen reikään, jossa Jipii odotti ja ihmetteli. Sitten äkkiä rullan tilalle palkkaa ja takaisin aukkoon. Ei mikään helppo tehtävä, mutta se onnistui!

Lopuksi Jipolle oli vielä vaikea muisti- ja irtaantumistehtävä: tarkoitus oli, että Jipii irtoaa itsenäisesti kolmet rappuset ylös maalimiehen luokse. Raput ei menneet suoraan kohdalta ylös, vaan joka kerroksessa piti kiertää huoneen toiselle puolelle, että pääsi uusiin rappusiin.Tämä osoittautui liian vaativaksi, ei pieni koira voinut tajuta. Lopulta piti mennä puoleen väliin asti tukemaan, kunnes lopulta irtosi riittävästi. Tarkoitus oli harjoitella myös muistamista näytölle mennessä. Sekin oli aluksi liian vaikeaa: Jipii meni yhdet portaat ja pysähtyi siihen, ikään kuin maalimies olisi ollut siinä. Hetki piti miettiä, kunnes lamppu syttyi ja matka jatkui ylemmäs maalimiehen luoksen. Raukalla kyllä rusina pyöri päässä. Toivottavasti jotain oppimista tapahtui… Tuollaista pitää harjoitella lisää. Tänään ei muutenkaan oikein irtoaminen ollut meidän juttu, mistä lie johtunut? Yleensä kun se ei ole se ykkösongelma.

Mutta kivaa oli treenata Jipiin kanssa taas, joten ehkä tää lähtee taas tästä