Mietin tuossa yksi päivä kampaajallakäymistä. Mulla itselläni oli tosi kauan pitkät hiukset, ei otsista. Enkä juurikaan värjännyt. Siis sellainen “perustukka”, jonka takia ei tartte käydä kampaajalla kovin usein. Ja olin siihen silloin ihan tyytyväinen. Sitten jossain vaiheessa (15 vuotta sitten?) aloitin värjäämään ja lettikin on sittemmin lyhentynyt rajusti ja päädyin (en kirjoita et “jouduin”) ns. kampaajakierteeseen. Eli kampaajalla on pare käydä noin neljä kertaa vuodessa jos haluaa näyttää asialliselta. Eikä siinä mitään, musta on ihana käydä siellä ja tulla sieltä ulos uuden pään kanssa. Vaikka muutos olisi vain pieni, ehkä jopa niin pieni, että vain itse (ja kampaaja) huomaa sen. Se kuitenkin piristää ja saa taas olon tuntemaan niin itsevarmalta ja ihanalta. Maksaahan se, tolkuttomasti, mutta toisaalta haluan käyttää sen rahan tuohon oloon. Ja toisaalta, en käy kasvohoidossa, manikyyrissä tms. (ehkä pitäisi?). Ja onhan paikkoja hyvin eri hintaisia.
Mietinkin, että tunnen yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät käy kampaajalla “koskaan”. Silläkin uhalla, että heistä joku tunnistaa itsensä tästä ja ottaa nokkiinsa, kirjoitan ajatuksiani siitä. Monilla (vai kaikilla?) on pitkät hiukset, ei otsista – eli pää, jolle ei “tarvitse” tehdä mitään. Osalla hiukset on ihan jees näköiset, mutta aina ihan samat. Auki, tai kiinni. Monille, ellei kaikille, saisi leikkaamalla aivan mahtavia uusia juttuja, uutta ilmettä ja toisaalta myös niin paljon ryhtiä hiuksiin. Ja kun hiusta on paljon ja se on pitkää, saisi tosi upeita leikkauksia. Ja eihän sitä tartteis heti klaniksi vetää, pienikin muutos voisi saada ihmeitä aikaan.
Eräs kaveri sanoi mulle, että otsatukka tekee mummon näköiseksi ja siis vanhaksi. Niinkö? Eikö se riipu aika paljon siitä, miten se on leikattu? Olenko minä mummon näköinen, kun mulla on otsis? Ja toisaalta, onko nuttura tai letti sitten nuorekas?
Jotenkin vaan toivon, että useampi löytäisi kampaajallakäymisen ihanuuden, uusien leikkausten ja värien ilon, riemun ja sen ihanan itsevarmuustunteen “Tukka hyvin, kaikki hyvin”. Toki tähän moni voisi todeta, että ei tarvitse moista “buustausta”, mutta onko lisäbuustauksesta kellekään mitään haittaa? Miksei kokeilla?
Joku voisi kysyä, et miksi tämä aihe (muiden päät) mua rassaa. Hyvä kysymys, johon en tiedä vastausta. Eikä se aktiivisesti rassaakaan, kunhan mietin. Ihmettelen meidän ihmisten erilaisia aivotuksia. Olinhan itsekin tosi pitkään “jumissa” punaisen pään kanssa. Varmaan moni ajatteli, et tuokin aina vaan värjää punaiseksi, kokeilisi joskus jotain muuta. Muutos on aina omalla tavallaan iso asia ja pelottavakin. Ei siihen ole helppo ryhtyä. Mutta hiuksissa on se ihanuus: ne kasvaa ihan varmasti takaisin ja uutta väriä saa pullosta. Joten rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja ja iloitsemaan siitä 