Jotenkin kummasti pimeä, synkkä ja sateinen syksy oli ja meni. Nopeasti, kuten musta aina. Pipariksi menneiden pelastushaun sm-kisojen jälkeen, syyskuussa, päätin, että keskityn loppuvuodeksi vain Pötköön. Jippo ei ole oikein koskaan ollut pitkällä tauolla ja kun tuolloin tuntui siltä, että en luota enkä pidä koko koirasta, niin aattelin, et parempi taukoilla. Aluksi päätöksessä oli tosi helppo pysyä, mutta tässä vuoden lähestyessä loppua se oli yhä vaikeampaa. Ois niin monesti tehnyt mieli ottaa Jippo mukaan. Mut sitkeästi olen pysynyt päätöksessä ja hyvä niin.
Pötkön kanssa on treenailtu erilaisia juttuja, ei tosin kovin paljoa. Jonkun verran lähekkäin olevia piiloja, ilmaisun vahvistamista, ruokaa, vaatteita ja kroppaa. Pääsääntöisesti on mennyt ihan hyvin ja Pötkö on selkeästi nauttinut, kun on päässyt tekemään. Muutamassa hälytyksessäkin ollaan oltu, Jipoltahan lähti oikeudet siihen(kin) touhuun. Pötkö on kyllä niin ihana taajamaetsintäkoira! Viimeksikin yksi pupu kirmaili meidän edellä koko ajan ja Pötköä ei ois voinut vähempää kiinnostaa! Jipolta ois mennyt kyl kuppi ihan nurin ja ajatukset pitkäksi aikaa sekaisin. On bortsussa kyllä puolensa, täytyy myöntää! Onhan tuollainen vanha koira muutenkin aika ihana.
Treenisyksyyn mahtui viikon FRF-leiri Lohjalla. Se oli suureksi osaksi Pötkölle odottelua joko häkissä tai autossa, joten ei mitään kovin hohdokasta. Mutta ne muutamat kerrat, kun se pääsi hommiin, niin ilo oli sitäkin suurempi! On se vaan helppo ja vaivaton tuollaisessa touhussa, kun se osaa nukkua ja levätä missä vaan ja milloin vaan.
Käytiin vielä vikan kerran rauniokokeessakin. Siitä kirjoitinkin jo erikseen, joten ei siitä sen enempää.
Pötköllä on ollut hyvä treenisyksy ja se on onneksi pysynyt fyysisesti tosi hyvässä kunnossa. Hierojalla käydään nyt Jipon takia noin neljä kertaa vuoteen, joten samalla tulee tsekattua, et tuo vanhuskin pysyy jumittomana. Metkun kanssa tavoitteet on saavutettu, se saa jatkaa kotimaisena hälykoirana puolitoista vuotta ja sitten jäädä eläkkeelle. Ei edelleenkään innosta mennä sen kanssa enää kokeisiin. Treenailla pitää toki säännöllisesti, FRF:n takia.
Nyt sitten “pitäs” palata Jipon kanssa treenaamiseen. Tottista ollaan ihan tosi vähän aloiteltu, lähinnä nopeampaa maahanmenoa ja oikeaoppista asentojen vaihtoa. Mulla on edelleen motivaatio hieman kateissa siitä touhusta. Sunnuntaina mennään Saloon rakennusetsintää treenaamaan, siitä se sit taas lähtee. Kyllähän sitä on hieman simppeli, kun jaksaa ton kanssa hakata päätä seinään vuodesta toiseen, ilman tuloksia. Ehkä mä joskus opin. Taitaisi olla se uusi koira nyt paikallaan…
Tavoittena on silti edelleen ipor-haku-B ja ipor-raunio-B. MM- ja SM-haaveista olen jo luopunut. Tai no luopunut ja luopunut. Ehkä jotain tolkkua on kuitenkin tullut niihin haaveisiin. Ja FRF-koiraahan Jiposta ei koskaan tule. Ensi vuoden tasontarkistus on kuitenkin paljon mielessä, tällä kertaa järjestäjän perspektiivista. Siitä tulee kivaa! Kevättä, valoa, lämpöä ja koekautta odotellessa siis treenit jatkuu…